SusuPetal

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

SusuPetal

Peilikuva

25.03.2010 - 12:55

Tein itsestäni kuvan.

Suupieliin surun juonteet,

ilon silmäkulmiin maalasin.

Akvarellipaperin rosoisuus, nahkani tuntu.

Sivelin hiuspohjaan harmaata,

huolen uurteet otsalle hyväilin.

Istutin onnen olkapäälle.

Ohimoiden ohut iho, sykkivän verisuonen suojana.

Tein itsestäni kuvan,

peilikuvan äidistäni.

***

Runotorstain 160. haaste

Kategoriat: runot , runotorstai 37 kommenttia Kommentoi

tuulalho kirjoitti 25.03.2010 - 13:09

Hieno oivallus naisen elämänkaaresta, aivan liikuttava oikeastaan kun alkasin Äitiä muistella. Haikeankauniisti kirjoitettu.

Unelma kirjoitti 25.03.2010 - 13:11

Istukoon onni aina olkapäälläsi!

timbe kirjoitti 25.03.2010 - 13:16

Susu! Siinä Sinä olet, jatkumossa

TeeTee kirjoitti 25.03.2010 - 14:14

Kaikesta näkee, että on kirjoittaja asialla. Hieno kuvaus äidin "näköisyydestä".

Tinde kirjoitti 25.03.2010 - 14:45

Koskettava, ihana, oivaltava. Taitavat! Hieno!

marjukka kirjoitti 25.03.2010 - 14:52

Hienosti kirjoitettu - peilikuva äidistä, niinhän se on!

harakka kirjoitti 25.03.2010 - 15:13

Voi , miten kaunis ja koskettavakin runo.
Mutta toivon onnen pysyvän olkapäilläsi aina!

SusuPetal kirjoitti 25.03.2010 - 15:38

Tuulaiho, naisen elämänkaari peilissä.

Unelma, toivotaan niin.

Timbe, vääjäämättömästi ollaan.

TeeTee, näköisyys lisääntyy iän lisääntyessä.

Tinde, kiitos.

Marjukka, sitähän se on.

Harakka, onnea toivotaan.

Taru kirjoitti 25.03.2010 - 15:56

Onni olkapäillä kuulosti kotoisalta.

Muutenkin niin tutun tuntuinen tunnelma runossasi, kuin olisi kirjoitettu omasta äidistä = )

Kaunis!

hpy kirjoitti 25.03.2010 - 16:14

Niin moni muukin meista, mutta jotkut ovat isan tyttoja.

SusuPetal kirjoitti 25.03.2010 - 16:48

Taru, helppoa samaistua.

HPY, isän tytöstähän minä kirjoitin aikaisemmin ja tein kuvan myös.

Uuna kirjoitti 25.03.2010 - 16:56

Kauniin kuvan maalasit, elävän ja eletyn.
Nuorena oli järkyttävää, kun joku sanoi, että olet äitisi näköinen. En ole, sanoin kiireesti, mutta nyt tunnustan, että niin olen. Ja ymmärrän.

Yaelian kirjoitti 25.03.2010 - 17:19

Kauniisti sanottu tuo "onni istuu olkapäillä" Nuorempana toivoin aina olevani enemmän äitini näköinen,ja edelleenkin olisin iloinen,jos olisin hänen näköisensä(olen kohta samanikäinen kuin hän mennessään pois tästä maailmasta).

Ippu kirjoitti 25.03.2010 - 17:37

Niin... Tuossa on paljon totta. Omalta osaltani se olisi pelottavaa, miten muuttua katuskitsofreenikkoäidiksi, sitä vastaan täytyy taistella. Äitiys on onneksi myös muutakin biologista.

arleena kirjoitti 25.03.2010 - 19:20

Äidit piirtävät surun, huolen ja ilon, onnen kasvoilleen
Säilyvät muistoissa kuin peilikuva edessämme.
Kaunis runo äideistä.

Inkivääri kirjoitti 25.03.2010 - 19:34

Kauniisti sanottu tuo onni olkapäällä ja kaikki muukin - usein muistutamme vanhempiamme, tahdoimme tai emme...

SusuPetal kirjoitti 25.03.2010 - 20:14

Uuna, nuorempana sitä ei todellakaan halunnut kuulla!
Ja kuitenkin se on väistämätöntä.

Yaelian, ehkä jonainen päivänä, peiliin katsoessa, huomaat jotain samankaltaisuutta.

Ippu, vaikka näköisyys olisi samaa, ihmiset ovat kuitenkin erilaisia.

Arleena, totta,

Inkivääri, ei sitä oikein pääse valitsemaan, halusi tai ei :)

aimarii kirjoitti 25.03.2010 - 20:37

Maalasit hyvin kauniin ja aidon kuvan. Todellisenkin. Äidit ovat.

Elämänkulkija kirjoitti 25.03.2010 - 20:54

Ihana, ihan herkisti.
Niinhän me olemme vanhempiemme kaltaisia usein tiedostamattamme,.

Hirlii kirjoitti 25.03.2010 - 21:03

Nainen peilikuvassa, kenen kasvoja katsoo...

isopeikko kirjoitti 25.03.2010 - 21:37

Noin se käypi. Jokaiselle, ainakin melkein. Hienosti sanoiksi saatettu.

marjaisa kirjoitti 25.03.2010 - 22:18

Vanhenemisen ohut onni, niin tuttu vanhemmiltamme. Runosi oli elämänläheinen ja upea.

jl kirjoitti 25.03.2010 - 22:19

Rauhallinen ja koskettava runo.

Demetrius kirjoitti 25.03.2010 - 22:36

Kaunis runo. Onni olkapäällä on hyvä seuralainen, se ei pelkää huolen uurteita.

SusuPetal kirjoitti 25.03.2010 - 23:29

Aimarii, kiitos.

Niin, Elämänkulkija, halusimme tai emme.

Hirlii, joskus sieltä katsoo tuntematon.

Isopeikko, niin se menee.

Marjaisa, kiitos.

jl, kiitos.

Demetrius, onni on hyvä olla mukana.

Mk kirjoitti 26.03.2010 - 02:49

Ja kun vielä tietää mistä ja miten ne uurteet ja juonteet ovat syntyneet pystyy kuvaa katsomaan hellyydellä ja myötätunnolla.
Kaunista!

Alastalo kirjoitti 26.03.2010 - 07:24

Niin! Ja tämähän on myös tyttären tulevaisuus?

Hieno runo josta minäkin ymmärsin jotain... Ehkä?
Koska olin "lukevinani" myös jotain muutakin kuin muut kirjoitttajat sanovat.

SusuPetal kirjoitti 26.03.2010 - 09:12

Mk, totta -eletty elämä, kokemukset, muistot, ne kaikki näkyvät juonteissa.

Alastalo, tyttären myös.

aino kirjoitti 26.03.2010 - 11:01

Upea, kaunis, herkkä, sykähdyttävä runo.

Anskukka kirjoitti 26.03.2010 - 12:24

Tuota peilikuvaa olen minäkin yhä enemmän joutunut viime vuosina katsomaan. Ja löytänyt edesmenneen mummoni uudelleen äidissäni. Synnymme siis ehkä sittenkin uudelleen?

helanes kirjoitti 26.03.2010 - 16:41

Pitkän päivän iltamuotokuva.

SusuPetal kirjoitti 26.03.2010 - 18:43

Aino, kiitos.

Anskukka, peilikuva on ihmeellinen, aina ei usko silmiään.

Pitkäksi venähti, Helanes :)

Marjattah kirjoitti 27.03.2010 - 10:57

Voi että. Samaistun joka riviin...Mutta sinä osaat sen sanoa.

Hihat kirjoitti 27.03.2010 - 13:05

tarpeellista nuo omakuvat välillä, tsekata missä nyt mennään.

SusuPetal kirjoitti 27.03.2010 - 17:31

Marjattah, kiitos.

Hihat, totta.

Railaterttu kirjoitti 28.03.2010 - 21:30

Runon minä on mielestäni ihan tyytyväinen peilikuvaansa=ylpeytta äidistä?