|
|
|||
|
25.02.2010 - 18:09
Mustelmia rykelmä vaalealla iholla.
Luunappien lukuisat painaumat,
tukku hiuksia sormissa.
Vanhempien joukko kasvattaa,
koska heidätkin on kasvatettu.
Opettavat omiaan.
Jos lapsi ei tottele, se oppii tukistuksesta.
Minuakin näpäytettiin, minä opin.
Ansaitsin sen opetuksen.
Puoliso lyö, kun yrität opettaa sitä.
Huudat pahoinpitelyä, rikosta, nöyryytystä.
Lähdet, jotta ihmisarvoasi ei poljettaisi.
Lapsella ei ole arvoa.
*** Runotorstain 156. haaste on rykelmä
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Miten ihmeessä ketjun saisi katkaistua?
Lapsella ei ole arvoa, mutta joskus tuntuu, ettei naisellakaan, niin paljon vielä naisiin kohdistuu väkivaltaa.
Surullinen aihe, mutta taitavasti koottu runoksi.
Yaelian, ikäviä ovat.
Utla, sukupolvien yli menevät ketjut on todellakin vaikea katkaista. Se katkeaa kai vain tietoisesti, työtä tehden, oivaltaen.
Eleanor, minua aina ihmetyttää, että edelleenkin jotkut pitävät hyväksyttävänä, että lasta voi "ojentaa". Harva aikuinen pitäisi itse sellaisesta ojentamisesta, vaan nostaisi kamalan metelin itseensä kohdistuvasta vääryydestä.
Unelma, kiitos. Vähän alleviivattuja mustavalkoisia nämä jutut välillä ovat, mutta tarkoituksella.
Isopeikko, saattaa olla.
Korppi, valitettavasti edelleenkin totta aina joskus.
Koskettavasti runoiltu.
Arvoa tarvittaisiin pienestä isoon ja vanhuksiin saakka.
Olen viime aikoina kovasti itsekseni pohtinut sita kuinka aikuiset pitavat blogia ja laittavat sinne kaikenlaiset tarinat ja kuvat lapsistaan ilman etta lapsilla on ian tai ymmartamattomyyden takia mitaan mahdollisuuksia vaikuttaa MITA heista paljastetaan.
Enta kun lapsi tulee esim murkkuikaan.
Eiko blogissa paljastetut jutut ole melkoisia aseita tuon ikaisille kayda toistensa kimmppuun - henkisesti (varmaan jo ennen murkkuikaa!).
Eiko lapsella ole oikeutta yksityisyyteen, arvoa omaan itseen kohdistuviin paljastuksiin?
Luulen ettei kovinkaan moni vanhempi ajattele asiaa lapsen kannalta ja nakokulmasta...kaikki levitellaan blogeissa julkiseksi riistaksi reposteltavaksi...
Hyvin rakennettu, tämän voisi laajentaa pidemmäksikin tekstiksi.
Anskukka, parempaan suuntaan ollaan menossa onneksi, mutta edelleen löytyy vanhempia, joiden mielestä lapset ovat kiusankappaleita.
Arleena, ihmiselle arvoa iästä riippumatta.
Kahil77, toivottavasti edetään vielä pidemmälle parempaan suuntaan.
Polga, totta. Lasten puolesta on ehkä pidettävä enemmän ääntä, koska heidän ääntään eivät aikuiset kuule.
Railaterttu, vähintään se 10, enkä ole varma, auttavatko nekään aina.
HPY, totta, pitkästä aikaa. Ainakin minun mielestäni.
Helanes, mikä on ollut minulle sopivaa, on sopivaa myös muille. Aivopesu toimii.
BLOGitse, olipa mielenkiintoista pohdintaa. En ole asiaa tullutkaan ajatelleeksi, kun en itse kirjoita päiväkirjamuotoista blogia. Totta, en haluaisi että joku kirjoittaisi minusta mitä tahansa.
Lapsen yksityisyyden arvoa sietää ajatella enemmänkin, kiitos muistutuksesta.
Hirlii, jos ei valtaa muuten saa, niin väkisin. Valitettavasti.
Lasta ei saa lyödä missään nimessä, sitä mieltä olen.
Kuritus vanhemmilla pitää olla aivan jotain muuta..
Sitä ei saa edes puolisot toisiaan kohtaan tehä, ei missään nimessä!
Pahoinpitely ei lopu sillä, että pahpinpitelemme lapsiamme!
Hienosti kirjoitettu Susu, tosi hiensti!
Harakka, samaa mieltä, ei missään muodossa ketään kohtaan.
Kirsi, ihmisen omistaminen on aika kuvottavaa.
Huh.
Tuima, lapsella ainakin pitäisi olla arvo.
Tirlittan, teema oli mielestäni sama: ei siedä itseään kohdistuvaa väkivaltaa, mutta voi olla väkivaltainen muita kohtaan. Niin sen ajattelin.
Vahvaa kannanottoa.
Reine, se että on lapsi tuntuu antavan joillekin aikuisille kyseenalaisia "oikeuksia".
Aimarii, henkisten mustelmien paraneminen kestää kauan, jos paranevat koskaan.