|
|
|||
|
27.12.2009 - 00:01
Vuoden viimeistä sunnuntaiklassikkoa viedään. Skotlantilaisen runoilijan Robert Burnsin (1759–1796) runo Auld Lang Syne pohjautuu vanhoihin skotlantilaisiin kansanlauluihin. Melodian alkuperästä ei ole tarkempaa tietoa.
Ensimmäisenä perinteisempi versio kappaleesta. Alempana se ehkä tunnetumpi.
Kiitos klassikkoporukalle tästä vuodesta! Olkoon vuosi 2010 yhtä soiva!
Lisää klassikoita täällä.
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Iloisia yllätyksiä vuodelle 2010!!!
Holle, onneksi kiinnostavia klassikoita löytyy vielä!
Polga, ei tykkäämistään tarvi hävetä:)
Oopee, skotlantilainen r on mielestäni paljon hurrrmaavampi kuin ranskalainen.
Onkohan Susan jo levyttänyt tämän, Pisara?
Kari, tuollaisessa kuorossa, yhteislaulussa, on jotain mahtavaa.
Jotenkin sellainen juhlava tunnelma, Vaiheinen.
Tuima, tutummassa on kyllä enemmän nostalgiaa itsellä mukana.
Kimmeli, heh, nousitko!
Hmm, pieni talo preerialla-mielikuva ei tainnut olla kehu, Tommi :) Molemmissa versioissa on puolensa, ehkä tutuinitselle lienee sellainen amerikalaisen ravintolan uudenvuoden biletysyhteislaulu jostain 40-luvun leffasta, sellaisissa tunnelmissa.
Kyllä, Ari, sieltä se on tuttu. Olen vähän etuajassa...
kuitenkin mukava kuunnella :)
Terveisiä täältä Muuramesta!
Kiitos terveisistä, Lepis, siellä taitaa lunta piisata myös! Terveisiä emännälle.
Hyvää uutta vuotta!
Oi, Mr Bean on liian surullista katsottavaa, Timo...
Kiitos kommenteistanne, Hane ja Timbut.