Mainoskatkot voivat joskus olla jopa hyväksi - ehtii käydä jääkaapilla tai tärkeillä asioilla...

Eras sveitsilainen bloggaajaystavani on pahasti masentunut tata nykya. Sanoo paattyvansa sairaalaan tai johonkin sen tapaiseen. Mina en tieda mita sanoa, sanoin vaan etta parempi on joutua sairaalaan kuin ruumishuoneelle, mutta teinko oikein?
En toivo kenellekaan tata sairautta joka ottaa ihmisista hengen aivan yhta pahalla tavalla kuin pahin syopa. Usein yhta hitaasti, ja yhta pahoin karsimyksin.
Tietysti minun on myos sanottava etta toivoa on!

Tuo masennus on niin iso asia, en osaakaan sanoa mitään.

Toivon, että aika auttaa tien ulos kidutuskammiosta. Jotenkin tuntuu vain niin paskalta, koska se tuntuu joskus olevan loputon suo: pääsee kerran ylös, sitten taas kaatuu...

Mutta itse näen jotenkin ihanana, ettei huomenna ole ohjelmaa. Itse ajattelin nukkua koko päivän (sitä samaa kuin tänäänkin...).

Tämä on runo ja runoissa puhuja ei ole aina kirjoittaja itse, siksi en nyt tiedä, kummasta on kysymys. Joka tapauksessa masennus on niin monen asian summa, etten osaa ohjeita antaa. Hyvä että ollaan uutta lääkitystä kokeilemassa. Aivoista kaikki on kuitenkin lähtöisin. Eikä tämä pimeä kausi ole hyväksi, mutta emme pysty aurinkoa kääntämään. Jospa sittenkin yrittäisin sitä hiukan kääntää sinne päin, yrityskin on yritys :-)

Yleensä suurten, ns iloisten juhlien aikaan masennus iskee. Jaksamista!

Pidän tuosta kuvasta. Ruudusta katsovat silmät, toinen vähän arasti vilkuillen, toinen napakasti eteenpäin, kyllä ne vielä löytävät saman kanavan, mainoskatkon jälkeen.. jatkuu.

Joo, Polga, tai muut katkot. Pysähdykset. Kyllä. Juu nou.

HPY, sairaalaa minäkin suosittelisin ennemmin.

Unelma, ei siitä tarvikaan sanoa mitään.

Elegia, ylös, alas, vielä alemmas, ja sitten taas jonnekin suuntaan. Joo. Tiedämme.

Uuna, kemian säätäminen päässä on välillä vaikeaa, lääkkeillä tai ilman. Onneksi voi tehdä käsillä ja unohtaa pään.

Ari, joululla ei ole tähän nyt mitään vaikutusta, mutta monelle se saattaa kyllä sitä olla.

Kuvien tekeminen on terapeuttista, Sirokko.

Kuin silmät :)

Jaksamista!

Käsillä tekeminen on mua helpottanut ja happi. Ja liikkuminen. Ja että oppii tuntemaan sen.

Masentuneen lähiomaisena tiedän ettei aina ole helppoa. Tsemppiä ja haleja!

Niin on, Isopeikko!

SuviAnniina, kiitos.

Käsillä tekemisen tärkeys tuntuu vaan korostuvan vuosi vuodelta, Hirlii. Onneksi on löytänyt sen tavan.

Yaelian, lähiomaisen osa on raskas.

Huh, jopas oli juttua kuin omasta blogistani. Ei tosin siellä lainkaan noin hyvin tiivistettynä. Lepo on masennusta, toiminta hulluutta, sanoi lääketieteellisten aineitten opettajani. Ingen hemlighet i Borgå - ei uutta Loviisassa.

No se onkin hyvä, toivotan läheisille uutta asennetta sitten ja uusia kiikareita ensi vuoteen. Tai vertaistukiryhmiä yms.

Lepoa, raikasta ulkoilmaa, lepoa ja unta.
Näitä toivotan ja iloa pienistäkin asioista.

Pauliina, Hirlii, Arleena, kiitos kommenteista.

Lalaam huomenna onkin lauantai ja sususunnuntaihinkin on matkaa vain pari yötä.


Muksaa viikonloppua. =)

Kyllä joskus välillä se mainoskatko, oikeestaan on se parantava juttu, tai ainakin helpottava!

Mutta, elämä jatkuu, niinkuin sanoit.!
Ja kiitos palkonnosta. laitan vielä tänään blogiini sen.
Oli vallan ihana, siittä mä olen onnelinen, kun sain sellasen sulta, eli oli vähän kuin olisin saanut sut luokseni vierailulle!
Kalenteri on ihastuttava!
Arvaa vaan, jos Jumala suo, niin nautin siittä koko ensi vuoden, aina tulet meieleeni, joak päivä, kun katson sitä!
Sä olet kyllä taitava ja monipuolinen ihminen, sä osaat vähän kaikkee!

Kiitos, Una.

Harakka, nopeasti posti kulki näin joulun alla, päivässä täältä sinne, hieno juttu. Mukavaa, jos kalenteri oli mieluinen.

Kuva ja teksti puhuttelevat ja kertovat paljon! Tsemppiä kaiken keskelle!

Viikot vierivät, mikään ei muutu. Toisen lauseista voisi vaihtaa.

Tuo kuva on ihan pelottava!
Vaikka niin se on se masennuskin...
Mokomakin tyhymä !

Pakoon ei pääse, masennus ottaa omansa silloin kun se haluaa. Kalenteriin katsomatta, ympäröivää todellisuutta huomioon ottamatta. Ei auta kuin taistella kynsin ja hampain, jotta saa sen taas hetkeksi vetäytymään. Uutta hyökkäystä suunnittelemaan.

Voimia, Susu! <3

Marjukka, Hämeenjussi, Arja-Anneli ja Ansku, kiitos kommenteistanne.