Tuollainenhan se joidenkin mielestä on, aikamme henki.

Toivottavasti ei kuitenkaan!

Anna, ihmeen paljon asioita, sanontoja, tunteita, pyörii ajan ympärillä. Se on kiinnostavaa.

milloin tulee aika?
että on sitä aikaa

>>ihmeen paljon asioita, sanontoja, tunteita, pyörii ajan ympärillä>>
ehkä siks että aika ja kuolema ovat niin samaa *asiaa*, "on jo myöhempi kuin luuletkaan"

Näin on, SusuPetal. Ja on myös jotenkin muodikasta olla kiireinen, "ei mulla nyt ole aikaa". Se tekee jollain tavalla omasta ajasta tärkeämmän tuntuista?

Juuri tuota ajattelin aamulenkilläni, että ei ollut omallakaan äidilläni aikaa lähteä ongelle ja miten siinä koko sellasen perusteellisen hylkäyksen tunteen, että äitiä ei kiinnosta olla mun kanssa. ja miten helppoa se on omillekin lapsille sitten taas sanoa, että "kulta kun äiti ei jaksa eikä ehdi". Viisautta ei tule yhdessä sukupolvessa.

Sikäli hassu yhteensattuma, että huusin eilen huutonetissä Ajan lyhyttä historiaa, saas nähdä saanko.

Kuinka usein tuleekaan tuo sammakko suusta itse kullakin. Mihin se aika menee, kun sitä on aina liian vähän niinkuin rahaakin.

Miss Foxy, olen huomannut, että kun se aika tulee, se tulee yleensä liian myöhään. Ainakin toiselle osapuolelle. Ehkä juuri kuoleman lähestyessä sitä tajuaa, että aikaa olisi voinut olla enemmäkin.

Varmaan on Anna, noinkin. Ajan antaminen on situtumista ja ihmiset ovat välillä aika sitoutumiskammoisia.

Karpalo, samat virheethän toistuvat yli sukupolvien. viimeistään sen huomaa sinä päivänä, kun kuulostaa omalta äidiltään. Mutta onneksi joitain virheitä pystyy myös korjaamaan, siihen uskon.

Pantteri, ei se aika minnekään mene, se aika on nyt. Sen kun vaan muistaisi.

Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin (suom.sananparsi).

Näinhän se on, Obeesia, kerranhan se vaan kirpaisee (jos ei sitten jää kirveltämään)-

Minä otan aikaa asioille joita todella haluan tehdä. Jos on arvot järjestyksessä, niin aikaakin on! :D

Tuo on ihannetilanne, Leena. Se vaan vaatii sen, että on tajunnut, mitkä ne arvot oikeasti ovat. Joillekin se tajuaminen ei ole helppoa ja niin sitä ohjautuu väärään suuntaan väärään aikaan.

Järkyttävä tosiasia nykypäivänä. Ja kuitenkin lapsille se aika vanhempien kanssa olisi kaikkein tärkeintä. Ja nimenomaan jotain esim. onkimisen kaltaista. Ei huvipuistoja tai mts. Vaan nimenomaan lapsen kanssa lapsen ehdoilla aikaa lapselle.

Aika tuntuu todellakin olevan kortilla joillakin vanhemmilla, Alastalo. Vaan enpä minä tiedä, onko se pelkästään nykyajan ongelma. Kuuleehan sitä oman ikäpolven ja vanhempienkin kertovan, miten siitäkään onkireissussta tai Lapin matkasta isän/äidin kanssa ei koskaan tullut mitään. Ei ollut aikaa.

Jos ei ole aikaa, onko ajankäyttö karannut hallinnasta vai onko se vain tekosyy, joskus se voi olla sitäkin. Maailmasta ei työ tekemällä lopu vaikka kuinka paljon siihen kuluttaa aikaa, kaiken ehtii se on vain järjestelykysymys, mutta kuinka usein itsekin syytän ajanpuutetta, se on niin helppoa.

Vasta silloin oli aikaa, kun Äiti oli terveyskeskuksen sairasvuoteella, kuolinvuoteellaan.
Kun menin häntä katsomaan ja avasin huoneen oven,
sanoi Äitini minulle "Äitikö sieltä tulee, niin nuorena
ja reippaana".Hän oli onnellinen, että äidillänsä oli nyt aikaa olla äiti ja saattaa lastaan rajan yli.Olin itse hänen lapsensa ja samalla äitinsä.

Titta, samanlainen olo minulalkin on, ajan puute on aika usein tekosyy, arvokysymyskin, mitä pitää tarpeellisena, mitä ei.

Surullista, Aino, mutta ehkä äitisi sai hetken olla onnellinen.

Ei aika tule. Se on tässä. Kuin omena puussa. On vain poimittava.

Sivuaskel, näin on, ei eilen, ei huomenna, nyt.

Aivan liian usein tuon päästää suustaan.

Vintti, niinhän se valitettavasti on.

Miehellänikään ei koskaan ole aikaa...vaikka on keräilykohteena vanhat vedettävät kellot, joita on monia kymmeniä. Sanonkin usein, että sullahan on aikaa noin paljon ja valitat ettei ole aikaa. Hih.

Tarjuska, aika paha:) Kaiken maailman aika, eikä sittenkään aikaa...

Sain lapsena olla veljeni kanssa onnellisessa asemassa, vaikka molemmat vanhemmat kävivät töissä. Isä oli päivisin poissa ja äiti kävi iltaisin tekemässä muutaman tunnin töitä, kun olimme jo vähän isompia (siis vanhempia kuin n.4-5-v.). Emme tehneet äidin tai isän kanssa mitään maata mullistavaa, oltiin vaan ja leikittiin keskenämme tai muiden lasten kanssa mutta arvostan ihan valtavasti sitä, että jompikumpi oli aina kotona ja sitä aikaa tuntui olevan!
Tällä en siis missään nimessä arvostele/arvioi kenenkään valintoja, tämä asia nyt vain tuli mieleeni ajasta kirjoittaessasi.

Alma, pointti on varmaan monen lapsen kohdalla siinä, ettei sen tekemisen tarvitse olla niin kovin kummoista, ei retkiä Puuhamaahan tai Lintsille(vaikka niissäkin on tietysti kivaa), vaan se, että ihan vaan on lapsen kanssa. Läsnä. Arkista yhdessäoloa, ei sen kummempaa virikettä. Tuntuu vaan, että niin kovin monet vanhemmat pitkästyvät kun vaan ollaan, siksi pitää tarjota "lapsille" elämyksiä -itse asiassa se on vanhempi, joka tarvitsee niitä elämyksiä.