|
|||
 |
|
||
|
28.11.2009 - 10:06
Olen tuntenut.
Nauranut,
ollut onnellinen.
Innostunut, hymyillyt.
Nauttinut. Rakastanut.
Olen nähnyt maailman valoisana,
uskonut tulevaan.
Hengittänyt vailla tuskaa,
ahdistusta, pelkoa.
Olen nukahtanut ilman kauhua,
herännyt uuteen aamuun luottaen.
Jotta en unohtaisi.
Olen elänyt.
Elän nyt.
*** Runotorstain 150. haaste
|
Kirjoittaja
Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
kuinka hienoa elaa juuri nyt! :)
Mieleen jäävä runo!
Nukkuminen ja kauhu saivat minut ahdistumaan - olen monta viikkoa nukkunut huonosta ja jos siihen vielä lisäisi kauhun niin... hui!
Joo, Isopeikko, kyllähän se kuulostaa hyvältä...
BLOGitse, readeri on kätevä!
Yaelian, jos vaan jaksaa, kannattaa muistaa.
Uuna, eiväthän kaikki tekstit ole faktaa...eivät fiktiotakaan :)
Unelma, kiitos.
Ilona, huonosti nukkuminen on syvältä, mutta jos se uni ei tule pelon takia, niin se on vielä syvemmältä.
Ari, niinhän sitä pitäisi tehdä, aina vaan ei ole voimia.
Pisara, yritän muistaa.
Polga, ei se aina siltä tunnu.
Toivon, että olet saanut kokea nämä kaikki ihanuudet ja muistaisit ne aina.
Niistä kuitenkin saa aina voimaa tälle päivälle.
Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää, sanotaan...
Ei aina ole justiinsa noin hyvin kaikki, mutta siihen me kaikki kuitenkin pyrimme, että meillä olisi hyvä olla!
Kiitos Susu, sulle näistä niin tärkeistä ja kauniista sanoistasi, mitä runossasi sanoit!
Elegia, ulkosuomalaisten salmiakin ikävä...
Sirokko, ei se todellakaan ole aina päivänselvää.
Railaterttu, kiitos.
Siihen pyritään, mahdollisimman hyvään oloon, Harakka.
Oo la laa, Kirsti! Tres bien!
Kiitos, Diina.
Kun saisi sen mennen aikamuodon vielä tähän hetkeen.. vaikka mukana se kulkee näinkin, kaikki kaunis, pääasia että sitä yhä on.
Tuima, totta. Itsellenikin runon loppu on avoin, ja luulen, että se on eri tavalla avoin kuin suurimmalle osalla lukijoista.
jl, joskus muistan. Usein en.
Harmaasusi, se kai lienee tärkeintä elämässä :)
Kutuharju, monta kirjoitusmuotoa, monta merkitystä.
Sanani ovat taas tänään hakusessa, taitaa olla vallitseva olotila.
Keksit todella hienon haasteaiheen, olisi kiva tietää mitä mielessäsi silloin ajattelit, joko sinun upea runosi oli hahmollaan?
Pitäisi muistaa, ettemme unohtaisi.
Kaanon, en edes muista, koska olen tuota haastetta ehdottanut, en edes muistanut, että olen sellaista ehdottanut, enkä muista siis, mitä sillä hetkellä ajattelin, valitettavasti.
Tällä kertaa tuli vaan tällainen runo.
Aimarii, sehän se on tärkeää: muistaa.
Arleena, joskus ei riitä, että muistaa, pitäisi vielä jaksaakin.
Oopee, kiitos.
Hirlii, yritin muistaa.
Inkivääri, hyvä muistaa, niin.
Hemmetti, kiitos.
Kiitos, Hilbert.