|
|
|||
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
|||
Oli kyllä tosi hieno sukellusreissu!
Ihan haikeeksi tuli mieleni, kun en enää kykene tuohon touhuun:(
Siellä vetten alla on niin oma maailmansa....
Täytyy ihan vinkata tästä jutusta yhtä tuttua, joka kävi just tuollapäin samankaltaisella reissulla!
Miten tulit löytäneeksikään?
Enää ei kykenisikään, mutta mukava lukea edes toisten kokemuksia - ja eläytyä siihen toiseuteen, joka pinnan alta löytyy.
Olis kannattanut se tonnikala siittä kalastaa, olisi saanut monta tonnikala ateriaa vielä kotonakin!
Ja hui, hait oli pelottavia!
Mä en olisi varvastakaan uskaltanut laittaa veteen, kun tollasia olisi siellä vedessä ollut!
Mutta todella hieno oli reissu varmastikkin, tosi hieno, ja ikimuistettava!
Annie, ole hyvä.
Yaelian, minä ehkä uskaltaisin katsoa pohjaan tuollaisesta veneestä...
Aimarii, oli pitkä reissu!
Arja-Anneli, oletko sinä sukeltanut? Vau! Minä olen seurannut Simonin blogia jo monta vuotta.
Unelma, voi teitä! Paranemisia!
Iisi, minua suoraan sanoen pelottaa se toiseus!
Harakka, en minäkään uskaltaisi siellä sukeltaa!
Pisaralle sopiva paikka!
Noita samoja kaloja näkee Sealifessa jos ei jaksa ihan noin kauas mennä ;)
Ja Kutis, Sealife on paljon turvallisempi paikka!
Ja esimerkiksi linnuista vain vapaana luonnossa enkä missään häkissä. Ja delfiinejäkään en mene katsomaan mihinkään allaskatsomoon. On ihanaa nähdä niitä vapaana meressä.
Mutta jokainen nauttii omista jutuistaan. Ja se on hyvä. Rakastetaan tätä elämää. Kukin omalla tavalla.
Simon, jokainen tavallaan.