|
|||
 |
|
||
|
04.11.2009 - 11:55
Se oli järkyttyneen näköinen. Se yritti maata kuin kuollut vieressäni, mutta sen kiihkeä ripsien räpytys kertoi, ettei se ollut niin kuollut kuin hajusta ja liikkumattomuudesta olisi voinut päätellä. Oli aika laittaa vauhtia siihen.
– Huomenta. Nukuitsä hyvin?
Se ummisti silmänsä vielä kertaalleen ja räväytti ne sitten auki. Silkkaa pakokauhua.
– …tu. Kuka…siis, kuka helvetissä sä olet?
– Sun elämäs nainen. Ainakin vielä eilen illalla. Se nousi laudan tavoin jäykkänä istumaan pitäen toisella kädellään lakanasta kiinni. Niin kuin en olisi nähnyt jo ihan kaikkea.
– Vittu, miten vanha sä oot?
Se näytti niin vilpittömän kiinnostuneelta kuulemaan vastauksen, joten kerroin sen sille.
– Joo, mä tiedän, että mä voisin olla sun mutsis, sanoin taputtaen lakanan peittämää tärisevää polvea, mutta viime yönä se ei ollut sulle ongelma. Oli ihan muita ongelmia. – Siis, mä en käsitä, voi vittu. Mitä vittuu mä oon tehnyt? – Et paljon mitään, ikävä kyllä. Sä kyllä halusit kypsemmän naisen, niin sä ainakin sanoit baaritiskillä. Katsoin kokoon lysähtäneitä olkapäitä, unesta pehkoontunutta hiuskuontaloa, enkä voinut olla lisäämättä:
– Kypsää, mutta et näköjään ylikypsää.
– Ei, siis…en mä sitä, mä vaan yllätyin, kun jotenkin…sä olit helvetin hyvän näköinen, sen mä muistan, mutta… - Se oli eilen ja nyt on nyt. Se oli push up, stay up ja nyt on fall down. C'est la vie. – Mutta sun hiukset… - Lisäke. – Mä en tajuu…miks…miksi? – Ai, miks mä tulin tänne? Oli vähän vaikea olla tulematta, kun sä roikuit mussa. Sitä paitsi, säästyi taksirahat. Se laskeutui takaisin makuulle, sen näköisenä, ettei se halunnut tehdä muuta kuin nukahtaa.
– Oltiiks me…siis…tota…ollaanko me maattu?
– Maattu ollaan, koko yö. Mutta ei rakasteltu, jos sä sitä ajattelit. Sori, mutta susta ei ollut mihinkään. – Ei? Se näytti hämmästyneeltä, jopa epäuskoiselta.
– Ei, sä aloit itkeä ja sitten sä halusit soittaa sun mutsilles, mutta mä en antanut. Kello oli niin paljon. Mä peittelin sut nukkumaan, tein vähän aikaa hesarin ristikkoa ja tulin sitten nukkumaan. Mitään ei tapahtunut, voit olla ihan rauhassa. Yleensä ei mitään tapahdu.
– Miksi ei? – Se johtuu ihan musta. Minussa on se jokin. Oli jo parikymppisenä. Nyt vielä enemmän. Aina ollut. Ehkä mä en sen takia ole tarvinnut koskaan omaa lasta. Minusta tää johtuu. Se on tää jokin, mikä mulla on. – Mikä? – Se, mikä saa pojat muistamaan äitinsä ja sitten ne haluaa vaan tulla paijatuksi ja peitellyksi. Et viitteis keittää kahvia? Mä otan vielä tirsat.
*** Kierrätys kunniaan. Koska tämä blogi on jo neljävuotias, ajattelin, että taipaleen alkupäästä löytyy varmaan ihan ok juttuja, joita voi julkaista uudelleen. Blogillahan on myös lukijoita, jotka eivät ole seuranneet alusta lähtien susumaailmaa. Tavaksi en tätä ota, silkkaa uusintakierrosta, julkaisen vanhoja juttuja satunnaisesti, jos ne edelleen tuntuvat hyviltä. Tämä tarina on lokakuulta 2005. Uuden kuvan sentään tein.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Lisää, en minäkään oo täällä alust asti keikkunu!
Kiva kuulla, että tarina oli uusi sinulle, Obeesia. Vähän arvelutti jukaista uudelleen -tulee sellainen olo, että menee siitä, mistä aita on matalin, kun ei keksi uusia tarinoita...
Hesarin ristikko on aika kimurantti, Kimmeli :)
Kahil77, ei kai sitä koirakaan pääse karvoistaan :)
Polga, mutta niinpä onkin! Trendisetteri! Räyh!
Mina aloitin bloggailun vasta taalla...2008.
Nyt seuraan jo niin monia blogeja ettei alkuvuosia pystyisi millaan lukemaan inhimilliseen maaraan tunteja.
Meinaatko tehda naista kirjan? Ilmaisen ebookin? koska on jo julkaistukin...vois printata ja lukea kun on sellainen aika jossain muualla kuin tassa koneen aarella...
piti viela sanoa tuosta itse stoorista,
'yleensa ei tapahdu' eli kylla naisella joskus kay flaksikin! hahah...
Loistava juttu taas, kiitos!
Voisi olla kyllä hauska nähdä kirja näistä lyhyistä blogitarinoista.
En muista koska aloitin sivujesi lukemisen, kesti meinaan kauan ennekuin uskalsin itte kommentoida mitään.
Olikin muuten hieno tarina.
Hymy tuli väkisinkin huulille, he, oli siinä kyllä miettimistä, vaikka eipä kai se nykyään nyt niin kamalaa ole näinkään päin vaihteeksi.
Tarina on riipaiseva ja elävä, surullinenkin, mutta hyvä!
Reine, kiva kun olet hypännyt mukaan.
BLOGitse, enpä ole miettinyt ebookin tekemistä, printtaaminen kuulostaa niin työläältä.
hdcanis, hesarin ristikko näköjään vetoaa tunteisiin :) Näitä lyhyitä tarinoita on kyllä varmaan parinkin kirjan verran, mutta vaikea uskoa, että ne olisivat myyntimenestys.
HPY, kohta siis päästään sinun synttäreitä juhlimaan!
Roosa, ei kai tänne kommentoiminen ole niin kamalaa!
Ari, jokaisella on makunsa ja haluttu kypsyysaste.
Unelma, joskus kun löytää mielenkiintoisen blogin, tekisi mieli lukea se alusta, mutta harvoin sitä ehtii, jos kirjoittaja on kirjoittanut parikin vuotta. Tekstejä ja blogeja on niin paljon ja joka päivä syntyy uutta luettavaa.
Harakka, no ei luulisi sen olevan niin kamalaa, poju järkyttyi ihan turhan takia.
Uuna, vasta puolitoista vuotta? Olisin veikannut kauemmin. Aika on virtuaalissa ihan oma juttunsa.
BLOGitse, juu, juu, mutta tiedän siis itsestäni, etten jaksa koskaan mitään printata, joten ajattelin, etteivät muutkaan innostu siitä. Aina on muste lopussa tai paperit tai jotain tapahtuu.
Kirja on jotenkin kätevämpi.
Kimmeli, kerro ihmeessä.
Voi voi tätä nykyaikaa ja maailman menoa, ennen kun kysyi nuorilta miehiltä että tiedätkö sinä kuinka vanha minä olen niin ne totesivat vain kohteliaasti että "et sinä siihen vielä kuole".
Toisaalta jos ei osaa tehdä ristikoita kannattaako enää edes ajatuksissaan riskeerata tuolla tavalla? Ainakin kannattaa ehkä säästää itsensä irtolisäkkeen vaivalta, tyytyä ihan push uppeihin, ottaa joku pokkari käsilaukkuun ja silleen.
Mahtava tarina,laita lisää vaan niitä juttuja joita laitoit alussa,en ole lukenut. Voi voi poikaparkaa kun ei pystynyt mihinkään vaikka parhaassa iässäkin oli!
Tienpäällä, minä olen todella huono tekemään ristikoita...
Yaelian, oli se varmaan ankeaa, kun ei pystynyt muuta kuin makaamaan.
Inkivääri, ei sentään liian nuori, tämähän on perheblogi :)
SuviAnniina, kiitos.
Ja täytyy sanoa, että vaikka neljä vuotta sittenkin luin blogiasi, niin ei ihan tarkalleen ollut tämä tarina mieleen painunut. En olisi tunnistanut sitä uusinnaksi, ellet olisi sitä itse sanonut. Siitähän tulisi ihan SusuPetalinformaatioähky, jos niitä rupeis tallentamaan omaan päähänsä. Joten kertaa vaan kaikessa rauhassa.
Toi ebook idea ei olis ollenkaan paha. Läppärin kanssa sängyssä tulee niska kipeäksi. Printatun tarinan kanssa taas pystyisi olemaan paljon mukavammassa asennossa. Ja kyllä ihan oikea kirjakin kelpaisi, niin säästyisi sitten printtaamisen vaivalta. :)
Kiva, kun laitat näitä uudelleen, sillä minäkään en ole ollut alusta alkaen kyydissäsi!
Pekka, niin voisi olla...
Neo, ihan kiva, ette muistanut tarinaa. Kirja on kyllä mielestäni parempi kuin ebook.
Marjukka, ihan hyvä, että löytyy uusia lukijoita!
Uusi aamu uuden näkymän toi, Marjut :)
Hieno tarina, en ollut aienmmin lukenut.
Tuli postiakin! Kiitos aivan ihastuttavasta lahjasta, jonka voitin arvonnastasi. Vallan mainio yllärijuttu, josta iloitsin tosi paljon. Teen siitä pikku postauksen joku kerta.
Kun itte ois vaikka seittemänkymppinen, ei viiskymppinen poika ois enää yhtään liika nuori : )
Taidan jäädä innolla oottamaan vanhenemista!!
Palautuu tosi hitaasti, Hamalainen!
Kiva, kun paketti tuli perille, Aimarii!
Viisikymppinen olisi ihan passeli silloin, Arja-Anneli, vanhenemista kannattaa siis odottaa.
Tämmöistä olen kuullut useinkin päinvastaisin roolein, hyvä että välillä näinkin. Huvitti erityisesti tuo kohta 'sä OLIT helvetin hyvän näköinen'.
Kiitos, Arja.
Heh, Sirokko, imperfekti on aika painavassa asemassa!
Joo, ei se pahasti vanhentunutta kieltä ole, Isopeikko :)
Savisuti, kierrätys kunniaan -vanhasta käyttökelpoinen :)
Alastalo, sinä oletkin tainnut olla kyydissäni melkein alusta lähtien.
Arleena, niin totta, ettei tarvi itse keksiä.
Poikaparka!
Lepis, olisi ollut aika onnekas poika, jos olisi vaan tajunnut sen!