Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
29.10.2009 - 08:24

 

 

Sinä yönä minut kaapattiin,
kiinni otettiin, sidottiin.
Luolaan vietiin,
tyrmään heitettiin.
 
Nauru, nauru, käheä nauru.
 
Poissa päivä,
poissa valo.
Ikuinen yö, yö, musta yö ja peikot.
Satoja, tuhansia, ja se yksi paha. Pahin.
 
Nauru, nauru, hakkaava nauru.
 
Ruoska, piiska, tuli.
Hurmetta vuotavat haavat, musta veri
tulvii, se yksi paha
ei saa tarpeekseen, se haluaa lisää, lisää
korventaa minut katseellaan.
Ompelee luomeni hehkuvalla langalla,
sulattaa ripset kyyneliksi, punoo hämähäkin
seitistä ristikon silmilleni.
Raastavin kourin riistää rinnan auki, repii sydämen.
Raatelee sykkivän elämän.
 
Nauru, nauru.
 
Se ei päästä, ei pois. En pyydä, en rukoile.
Silpoutunut keho ei kerjää, vääntyneet jalat eivät potki,
kynnettömät sormet liian arat nylkemiseen. Anelua. Ei.
 
Polta lisää, sanon, sinulle en sula koskaan.

 

 

 

***

Runotorstain 146. haaste vuorenpeikkojen luolassa

 

 

Marjut kirjoitti 29.10.2009 - 08:51
Vaikuttava !!
Reine kirjoitti 29.10.2009 - 08:52
Raju, hieno, viiltävä. Kiitos!
SuviAnniina kirjoitti 29.10.2009 - 08:58
Hyvä!
Tämä peikko selvästikkään ole mikään kiva kaveri ;-)
SusuPetal kirjoitti 29.10.2009 - 09:13

Kiitos, Marjut.

Reine, kiitos.

SuviAnniina, ei ne kaikki peikot ole kivoja.

Inkivääri kirjoitti 29.10.2009 - 09:14
Huh, ihan nousee karvat pystyyn!
hamalainen kirjoitti 29.10.2009 - 09:37
Vahvaa.
jl kirjoitti 29.10.2009 - 09:59
Voimakas runo. Oikeastaan pelottava eli poistun paikalta, en uskalla lukea uudestaan, ainakaan tänään.
Unelma kirjoitti 29.10.2009 - 10:37
Julmaa, julmaa, vain ihminen voi rakentaa tuollaisen luolan. Rohkeasti uskalsit siitä kertoa.
Polga kirjoitti 29.10.2009 - 11:09
...nauru on pahinta...
arleena kirjoitti 29.10.2009 - 11:13
Elämä on julmaa leikkiä - pitää päästä pois irtautua. Periksi ei anneta.

Synkältä kuulostaa, mutta ei toivottomalta.
Tuima kirjoitti 29.10.2009 - 11:16
Hurja.
Pisara kirjoitti 29.10.2009 - 11:17
Väkeviä säkeitä. Luin tämän kuvauksena masennuksesta, mutta se voi toisaalta viitata moneenkin asiaan, vaikka perheväkivaltaan.
Arjaanneli kirjoitti 29.10.2009 - 11:31
HUI !
Mulla on tukka pystyssä ja silmät lautasina
Pelottava tunnelma.
Kuva on älyttömän hieno!
Mä en kylläkään osaa pitää peikkoja pahoina, vaan pikemminkin ilkikurisina.
sirokko kirjoitti 29.10.2009 - 12:12
Karmivaa, pahat peikot tekevät ihmisistä sirpaleita.Kuva on yhtä tehokas kuin sanat.
unnu kirjoitti 29.10.2009 - 12:43
Tulee mieleen koulukiusatun kertomus, hänestä tuntuu varmaan yhtä pahalta. Kiusausta ja naurua vuorotellen. Karmaisevasti ja taitavasti osaat kirjoittaa.
Careliana kirjoitti 29.10.2009 - 13:36
Ottaa valtaansa tämä runo, niin kovin todentuntuinen, melkein näkee ja kuulee ja haistaa tuon kaiken. Varsinkin viimeinen säe on niin väkevä, pää pystyssä, silmät sirrillä, hampaiden välistä sanottu.

Tykkäsin siis, kovasti.
harakka kirjoitti 29.10.2009 - 14:01
Voi hurja, ihan kananlihalle nousi ja karvat pystyyn!!!
Kuva on tosi upea!
Ilona kirjoitti 29.10.2009 - 14:04
vitsin hieno kuva

munkin mieleen pulpahti runoa lukiessa koulukiusaaminen ja myös masennus. ahdistava runo joka tapauksessa.
Alastalo kirjoitti 29.10.2009 - 15:11
Huumaava, Hurmaava runo. Vie mukanaan.
Ja nuo viimeiset säkeet. Ne muuttaa kaiken muuksi.

VAU!
yaelian kirjoitti 29.10.2009 - 15:24
Pelottava peikko mutta hienosti kirjoitettu ja kuva on ,huu! Hieno!
BLOGitse kirjoitti 29.10.2009 - 16:46
huh, olipa jannittava...pelottava, karmiva...mutta hyva!
marjukka kirjoitti 29.10.2009 - 17:17
Tuli aivan "Piru-paholainen" mieleen, mutta toisaalta; hieno runo!
SusuPetal kirjoitti 29.10.2009 - 17:41

Inkivääri, onhan se vähän karmiva.

Hamalainen, väkevää sen pitää ollakin.

jl, ehkä sitten huomenna uudestaan?

Unelma, ei siihen muut pysty kuin ihminen.

Polga, nauru on kolkkoa, julmaa.

Arleena, pieni toivonkipinä.

Tuima, niin on.

Pisara, sen voi lukea monena, mikä se itsekunkin peikko on.

Arja-Anneli, ehkä sinulla on van ilkikurisia peikkoja.

Sirokko, pahoilla peikoilla on voimaa ja valtaa.

Unnu, ehkä koulukiusatun maailma on juuri tällainen. Paha paikka. Pahoja peikkoja.

Careliana, pää pystyssä, eteenpäin.

Harakka, pelottavaa on.

Ilona, ahdistusta, masennusta, kiusaamista -paha olo.

Alastalo, toivottavasti ei vie kokonaan mukanaan.

Yaelian, kiitos.

BLOGitse, kiitos sinulle.

Marjukka, ehkä nämä peikot ovat pirulle sukua.



hemmetti kirjoitti 29.10.2009 - 19:23
Ai että minä tykkäsin tuosta viimeisestä rivistä. Siinä on voimaa ja uhmaa!
Ari kirjoitti 29.10.2009 - 20:37
Hui mikä kuva! Tuli mieleen tämä Turusen juttu, ettet vain käynyt hakemassa täältä inpsistä.. :D
SusuPetal kirjoitti 29.10.2009 - 20:58

Kiitos, hemmetti.

Ari, ei se juttu tullut kylläkään mieleen.

Johanna kirjoitti 29.10.2009 - 21:06
Kuka hänelle sitten onkin tehnyt mitäkin pahaa, niin ei ole saanut kokonaan otetta. Elämäntahto ja voima on siellä, vaikka ehkä pitkällisestikin nujerrettuna, niin silti hyvin vahvana. Hieno!
isopeikko kirjoitti 29.10.2009 - 21:09
Kuulosti aika ihmismäiseltä tuo runosi. Vaikka niin kuin ihmisiä peikkojakin on erilaisia, ja koiria.
aimarii kirjoitti 29.10.2009 - 21:17
Kuva on kuin tuskanhuuto, joka kajahtaa kidutetun kurkusta. Vaikuttava.
Runo myös. Ihminen pystyy raakuuksiin, sairas mieli itselleenkin.
Pekka kirjoitti 29.10.2009 - 21:23
Ei mikään iltasatu.
SusuPetal kirjoitti 29.10.2009 - 21:58

Johanna, ei täysin lannistettu todellakaan.

Isopeikko, kaikenlaisia riittää.

Aimarii, ihminen on uskomattoman raaka.

Pekka, ei todellakaan.

Hirlii kirjoitti 30.10.2009 - 09:03
Tuli mieleen tuosta Nasu ja Möhkö-Fantti.

"Vähitellen Nasu heräsi. Kun hän oli hereillä hän sanoi itsekseen: "Huh!". Sitten hän sanoi urheasti: "Jaa-a", ja sitten vielä urheammin: "Tosiaan." Mutta hän ei tuntenut itseään kovin urheaksi, sillä kaiken aikaa hänen päässään pyöri yksi san: "Möhköfantti."

Oliko se Villi?

Seurasiko se vihellystä? Ja millä tavalla se seurasi?

Entä pitikö se lainkaan Porsaista?

Mikäli se piti Porsaista, oliko väliä minkälainen Porsas oli?

Entä jos se oli Villi Porsaansyöjä, auttoiko silloin mitään, jos Porsaalla oli isoisä, jonka nimi oli YKSITYIS-ALLAN ?"

(A.S.Milne: Nalle Puh)

Möhkö-Fanteille ei pidä antaa valtaa, vaikka ne sitä kovasti haluavatkin. Runosi loppu mielestäni puhuu siitä, hieman toisin sanoin kuin Nasu.
SusuPetal kirjoitti 30.10.2009 - 11:19

Nasu on urhea, vaikka ei siltä aina näytäkään, Hirlii.

Hirlii kirjoitti 30.10.2009 - 12:41
Nasu on hyvin urhea, Susu, hänen rohkeutensa on vain vähän toisenlaista kuin muiden Metsän Asukkaiden.
erikeeper kirjoitti 30.10.2009 - 16:08
Paha peikko. Hyvin paha. Paha olo. Hyvin paha. Pahinta se nauru. Nauru kaikista pahinta.

Aika väkevä tarina.

Ja tuo tekemäsi kuva on hyvin hieno ja puhutteleva!
SusuPetal kirjoitti 30.10.2009 - 17:18

Totta, Hirlii.

Erikeeper, kiitos.

Oh-show-tah Hoi-ne-ne kirjoitti 30.10.2009 - 17:41
Hui! Järisyttävä episodi.
SusuPetal kirjoitti 30.10.2009 - 17:43

Aika paha, Harmaasusi.

Railaterttu kirjoitti 31.10.2009 - 16:38
Hurja, todellinen kauhu. Tuo loppu on ratkaiseva, ei koskaan sula. Möhköfantti, sille taidettiin kaivaa kuoppa...
SusuPetal kirjoitti 31.10.2009 - 17:35

Railaterttu, iso kuoppa kaivettiin.

John kirjoitti 04.11.2009 - 08:23
Kauheaa ... mitä tapahtuis jos sittenkin sulais, loppuisiko hauskuus ja halloween?
SusuPetal kirjoitti 04.11.2009 - 10:22

John, mistä sen tietää?

onnenpuu kirjoitti 05.11.2009 - 08:11
Karmiva, mutta hyvä!
SusuPetal kirjoitti 05.11.2009 - 09:41

Kiitos, Onnenpuu.

Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
susupetal

Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.














 

 

 SusuPetal by Hoover, klik kuvaa