|
|
|||
|
29.10.2009 - 08:24
Sinä yönä minut kaapattiin,
kiinni otettiin, sidottiin.
Luolaan vietiin,
tyrmään heitettiin.
Nauru, nauru, käheä nauru.
Poissa päivä,
poissa valo.
Ikuinen yö, yö, musta yö ja peikot.
Satoja, tuhansia, ja se yksi paha. Pahin.
Nauru, nauru, hakkaava nauru.
Ruoska, piiska, tuli.
Hurmetta vuotavat haavat, musta veri
tulvii, se yksi paha
ei saa tarpeekseen, se haluaa lisää, lisää
korventaa minut katseellaan.
Ompelee luomeni hehkuvalla langalla,
sulattaa ripset kyyneliksi, punoo hämähäkin
seitistä ristikon silmilleni.
Raastavin kourin riistää rinnan auki, repii sydämen.
Raatelee sykkivän elämän.
Nauru, nauru.
Se ei päästä, ei pois. En pyydä, en rukoile.
Silpoutunut keho ei kerjää, vääntyneet jalat eivät potki,
kynnettömät sormet liian arat nylkemiseen. Anelua. Ei.
Polta lisää, sanon, sinulle en sula koskaan.
*** Runotorstain 146. haaste vuorenpeikkojen luolassa
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Tämä peikko selvästikkään ole mikään kiva kaveri ;-)
Kiitos, Marjut.
Reine, kiitos.
SuviAnniina, ei ne kaikki peikot ole kivoja.
Synkältä kuulostaa, mutta ei toivottomalta.
Mulla on tukka pystyssä ja silmät lautasina
Pelottava tunnelma.
Kuva on älyttömän hieno!
Mä en kylläkään osaa pitää peikkoja pahoina, vaan pikemminkin ilkikurisina.
Tykkäsin siis, kovasti.
Kuva on tosi upea!
munkin mieleen pulpahti runoa lukiessa koulukiusaaminen ja myös masennus. ahdistava runo joka tapauksessa.
Ja nuo viimeiset säkeet. Ne muuttaa kaiken muuksi.
VAU!
Inkivääri, onhan se vähän karmiva.
Hamalainen, väkevää sen pitää ollakin.
jl, ehkä sitten huomenna uudestaan?
Unelma, ei siihen muut pysty kuin ihminen.
Polga, nauru on kolkkoa, julmaa.
Arleena, pieni toivonkipinä.
Tuima, niin on.
Pisara, sen voi lukea monena, mikä se itsekunkin peikko on.
Arja-Anneli, ehkä sinulla on van ilkikurisia peikkoja.
Sirokko, pahoilla peikoilla on voimaa ja valtaa.
Unnu, ehkä koulukiusatun maailma on juuri tällainen. Paha paikka. Pahoja peikkoja.
Careliana, pää pystyssä, eteenpäin.
Harakka, pelottavaa on.
Ilona, ahdistusta, masennusta, kiusaamista -paha olo.
Alastalo, toivottavasti ei vie kokonaan mukanaan.
Yaelian, kiitos.
BLOGitse, kiitos sinulle.
Marjukka, ehkä nämä peikot ovat pirulle sukua.
Kiitos, hemmetti.
Ari, ei se juttu tullut kylläkään mieleen.
Runo myös. Ihminen pystyy raakuuksiin, sairas mieli itselleenkin.
Johanna, ei täysin lannistettu todellakaan.
Isopeikko, kaikenlaisia riittää.
Aimarii, ihminen on uskomattoman raaka.
Pekka, ei todellakaan.
"Vähitellen Nasu heräsi. Kun hän oli hereillä hän sanoi itsekseen: "Huh!". Sitten hän sanoi urheasti: "Jaa-a", ja sitten vielä urheammin: "Tosiaan." Mutta hän ei tuntenut itseään kovin urheaksi, sillä kaiken aikaa hänen päässään pyöri yksi san: "Möhköfantti."
Oliko se Villi?
Seurasiko se vihellystä? Ja millä tavalla se seurasi?
Entä pitikö se lainkaan Porsaista?
Mikäli se piti Porsaista, oliko väliä minkälainen Porsas oli?
Entä jos se oli Villi Porsaansyöjä, auttoiko silloin mitään, jos Porsaalla oli isoisä, jonka nimi oli YKSITYIS-ALLAN ?"
(A.S.Milne: Nalle Puh)
Möhkö-Fanteille ei pidä antaa valtaa, vaikka ne sitä kovasti haluavatkin. Runosi loppu mielestäni puhuu siitä, hieman toisin sanoin kuin Nasu.
Nasu on urhea, vaikka ei siltä aina näytäkään, Hirlii.
Aika väkevä tarina.
Ja tuo tekemäsi kuva on hyvin hieno ja puhutteleva!
Totta, Hirlii.
Erikeeper, kiitos.
Aika paha, Harmaasusi.
Railaterttu, iso kuoppa kaivettiin.
John, mistä sen tietää?
Kiitos, Onnenpuu.