Kuvan on lahjoittanut virtuaalimediataiteilija Lepis ja haastattelun kysymykset ovat malmilaisen Welhottaren maagisista sormista.

***

Rakas SusuPetal! Ensiksikin, olen otettu siitä, että pääsen haastattelemaan ja tekemään kysymyksiä Blogistanian kuuluisalle kirjailijalle, runoilijalle, valokuvaajalle, kuvittajalle jne.
 
Ooh, tämä kuuluisuus on kirous! Blogilistalla on lähes 30 000 blogia, listaamattomat vielä sen lisäksi, ja juuri minä olen se kuuluisa! Jatkuvasti saa paistatella julkisuudessa! Kiitos, Polga, olen otettu siitä, että haastattelet juuri minua, eikä ketään muuta!
Ainakaan nyt.
 
Blogisi täyttää tänään kunnioitettavat 4 vuotta. En tiedä lasketaanko tämä jo kysymykseksi, mutta mikä blogeista täyttää vuosia vai täyttävätkö kaikki ja miksi perustit tämän blogin ja nuo muut blogit – perusteluja kaivataan...
 
Tarinablogini SusuPetal eli tämä blogi täyttää neljä vuotta, ulkona liehuvat liputkin merkkipäivän kunniaksi. Perustin aikanaan tarinablogin, koska halusin kirjoittaa tarinoita ja runoja. En ole ollut pöytälaatikkokirjoittaja sitten angstisten nuoruusvuosieni. Olen tottunut kirjoittamaan lukijoille ja löydettyäni blogit vuonna 2005, tajusin saaneeni juuri sopivan julkaisualustan kirjoituksilleni.
 
Muut blogit syntyivät sitten myöhemmin, kukin vuorollaan, erilaisten tarpeiden pohjalta, siis omien tarpeitteni. Jos ajattelisin muiden tarpeita, joutuisin varmasti eliminoimaan muutaman blogeistani.
Kuva ja sana-blogin myötä elvytin valokuvausharrastukseni ja tutustuin kuvankäsittelyyn. RunoSaaresta halusin paikan, jossa ei olisi ankeaa arkea ja tuskaa, niin kuin tarinablogissani.
Luen pääsosin englanninkielistä kirjallisuutta, joten halusin kokeilla omaa englanninkielen kirjoitustaitoani, näin syntyi SusuPetal in English. Ruotsi oli lapsuuteni toinen kieli, pahasti ruostunut nykyään, ja sen kielitaidon elvyttämiseksi aloitin På svenska-blogin.
Bloggaamisen myötä videokuvaus alkoi kiinnostaa. Minua kiehtoi yhdistää sanaa ja liikkuvaa kuvaa, tehdä kaikenlaisia kokeiluja, myös alkeellisia animaatioita. Näitä tuotoksia voi nähdä SusuPetal Goes Video-blogissa.
Mitä sitten. Joo, halusin kuvablogin, jossa ei ole sanoja laisinkaan, joten oli SusuPetal PhotoGalleryn vuoro. Jossain vaiheessa halusin blogin (pääasiassa) digitaiteelle, joten SusuPetal ArtGallery näki päivänvalon. ArtGalleryn innoittamana olen monen, monen, monen vuoden jälkeen tarttunut väreihin ja siveltimeenkin. Siis ihan oikeisiin.
Unohtaa ei pidä myöskään kollektiivista muotiblogia Lumppuja ja Lureksia, jonka perustin, koska en tiedä muodista mitään, mutta koska muotiblogit ovat niin suosittuja. Blogin kirjoittajaksi olen onnistunut saamaan eturivin tyyliniekkoja.
  
Voisitko lyhyesti kertoa, millainen ON 4-vuotias Shushu ja mitä hän haluaisi syntymäpäivälahjaksi? Millaiset juhlat hän haluaa järjestää ja tietysti mitä niissä tarjotaan?
 
Neljävuotias Susu on ikäistään vanhempi – ikäloppu jo syntyessään. Toisaalta Susu on edelleen kehityskelpoinen, innokas oppimaan uutta ja kokeilemaan vähän kaikkea.
Syntymäpäivälahjaksi haluaisin tietenkin, että kaikki lukijani ostaisivat kaikki kirjani, ja jos jo omistaa ne, ostaisi sitten niitä koko suvulle, ystäville ja naapureille joululahjaksi. Mitä enemmän kirjojani myydään, sitä enemmän saan rahaa ja raha on aika kivaa! Toisinaan ihan välttämätöntäkin, jos haluaa maksaa vuokraa ja syödäkin. Joten osta itsellesi kirjajoulu esimerkiksi kotisivuiltani löytyvien linkkien kautta.
 
Kirjaostosten lisäksi haluan paljon mukavia ihmisiä juhliini, jotka vietetään tässä blogissa seuraavan vuorokauden aikana ja pidempäänkin, jos vierailijoita riittää. Tarjolla on joka maun rakeita, jotka kunkin suussa muuttuvat siksi omaksi suurimmaksi herkuksi. Juomaksi olen varannut kuohuvaa ja kaljaa, vettä ja vinettoa, punkkua ja punssia, rommia ja raparperisoppaa, lonkeroa ja limua, siideriä ja sahtia, viskiä ja valkkaria, kahvia ja konjakkia, teetä ja tuoremehua. Hausbändi hoitaa musiikin, kaikki saavat laulaa, eikä kukaan seiso seinäruusuna. Ohjelmassa ei ole puheita, ei maljankohottamisia, ei yhteisvalokuvan ottoa!
 
Itse käväisen juhlapäivän aikana jossain vaiheessa Kirjamessuilla, mutta palaan lystinpitoon illan suussa. Uskoisin, että omatoimiset juhlijat osaavat ottaa ilon irti ilman emäntääkin.
  
Ketuttaako, kun HS:n listauksessa syksyn uutuuskirjoista ei ollut mainittu romaaniasi Valkoiset talot?
 
No, arvaa vaan! Ketuttaa on aika lievä ilmaus, mutta koska tämä on herttainen perheblogi, jätetään kuvaavammat sanat lausumatta. Lääkitys meni heti uusiksi, piti tuplata annostusta ja tilata ylimääräinen terapia-aika! Ihminen on siitä hölmö, että se luulee omakustanteen olevan yhtä varteenotettavan opuksen kuin kustantamojen julkaisut. Jep, ei tarvi luulla sellaisia. Ei todellakaan. Ketuttaa, ihan oikeasti. Jos edes jokin lehti arvostelisi kirjan, mutta turha toivo. Ei se ole kiinnostava kirja.
 
No – nyt on lääkitys aika kohdillaan, joten suhtaudun asiaan rauhallisesti. Ihan rauhallisesti. RAUHALLISESTI!
  
Voisitko arvioida, paljonko olet elämäsi aikana tuottanut tekstiä – sanotaanko vaikka julkaisemiesi kirjojen paksuuden perusteella, liuskoina tms.? Eli montako kirjallista tekstiä olet takonut aikaiseksi sekä Blogistaniassa että muualla?
 
Huh, onpa vaikea kysymys. Jätän ainakin päiväkirjat pois tästä laskutoimituksesta…kymmenen viihdepokkaria…sata novellia…kirja…muutama blogi…jotain 6000 liuskaa tai niillä main. Se voi kuulostaa älyttömältä määrältä, ja niinhän se on. Olen usein aika älytön.
  
Milloin saamme lukea seuraavan laajemman eli painetun hengentuotteesi? Vai onko seuraavana vuorossa ehkä näyttely, sarjakuva-albumi – mitä?
 
Äh, en niin mielelläni puhu tulevista projekteista ennen kuin ne ovat viittä vaille valmiit. Sen voin kertoa, että projekteja on kypsymässä, mutta mikä niistä toteutuu, jää nähtäväksi.
Näyttely olisi kyllä hieno juttu. En vaan tiedä, mitä laittaisin sinne näyttelyyn. Digikuvat ovat niin pieniä, ja suuria tauluja en jaksa maalata.
  
Olet multilahjakas persoona, kuten tiedämme. Onko mitään, mitä et osaisi ja haluaisit oikein kovasti osata ja vieläpä hyvin?
 
Multipersoonallisuus siis…Haluaisin osata soittaa korvakuulolta pianoa. Nuoteista osaan soittaa jotenkuten, mutta helppoa se ei ole. Pitäisi harjoitella enemmän, siitähän se on kiinni.
Oikeastaan haluaisin oppia tekemään paremmin sen mitä jo osaan. Haluaisin oppia piirtämään paremmin, haluaisin oppia laulamaan niin hyvin, että voisin heittää keikan Storyvillessa. Haluaisin oppia editoimaan leffoja.
  
Mitä itse luet mieluiten kotona soffan nurkassa ennen saippuasarjan alkua eli millainen kirjallisuus maistuu itsellesi luppoaikana? Entäs liikkuva kuva?
 
Viime aikoina olen lukenut hyvin vähän, kiitos masennuksen, joka vie keskittymiskykyä. Pystyn kirjoittamaan lyhyitä tarinoita, mutta en lukemaan. Televisiosta katson kaikki ohjelmat, joissa tapahtuu murha, paitsi en CSI Miamia ja saksalaisia dekkareita. Seuraan myös Selviytyjiä, Täydellisiä naisia, Amazing Racea, Muodin huipulla, Talentia ja Top Chefiä. Leffoja katson lähinnä DVD:ltä, olen addiktoitunut leffojen ostaja. Koskaan en katso ohjelmia kuten Punainen lanka, Inhimillinen tekijä ja BB. En vaan pysty. Jotain rajaa olen yrittänyt pitää itseni ruoskinnassa.
  
Jos pääsisit eroon palkkatyöstä, millä täyttäisit runsaan jäljelle jäävän vapaa-aikasi?
 
Ryhtyisin täysipäiväiseksi taiteilijaksi. Ehdottomasti.
  
Kenen Matin kaa? Vanhanen, Nykänen, Ijäs, Hälli, Rossi vaiko Esko....
 
Ei ainakaan Vanhanen. Hälli on kuollut, joten pois pelistä. Rossi…ehkä…ei, liian periaatteen mies, luulisin. Ijäs voisi olla ihan ok, hän voisi opettaa minulle sitä leffan leikkaamista…mutta ei. Nykänen on ihan ok tyyppi. Jos hän olisi kuka tahansa muu, hänen lauseensa olisivat filosofisia aforismeja. Nykäsen kanssa voisi kyllä jutella, urheilustakin, minähän olen vallan kunnostautunut joka-lajin-penkkiurheilija, mutta annetaan Matin olla rauhassa, sitä hän kaipaa.
 
Eli jäljelle jää Matti Esko, jolla on mukava äänen väri, sopisi hyvin laulamaan stemmoja sinne Storyvilleen. Jep, Matti Esko.
 
***
 
Mitä, mitä, joko ne kysymykset loppuivat? No, juhla alkakoon! Pitäkää hauskaa! Ja jos haluatte täydentää haastattelua omilla kysymyksillänne, tehkää niin kommenttilaatikossa. Ehkä vastaan, jos ei ole ihan liian vaikeita kysytä.