Totta, ei siihen eteisen lattialle kannata jäädä, vilustuu vielä.
Toisaalta sitten saa rauhassa maata viltin alla hyvän kirjan kanssa ja kuunnella miten räntä rapisee ikkunaan.

Hui. Onneksi tulin tänne pakinaperjantain linkistä, muuten tää olisi tosi pelottava :-C

Onneksi tuo ihmistyyppi on silkkaa fiktiota...

Mk, ei paha paikka viettää aikaa, viltin alla on mukavaa.

Heh, Demetrius, voisihan tämä olla aika pläjäys, jos ei tietäisi pakinaksi.

Voihan vee - olihan tämä SUURTA IRONIAA, olihan? Muuten tämä saa taas kohtapian raivarin =E

Teki mieli vastata joka kappaleeseen, miksi en sitä tai tätä, tee tai halua tehdä tai mitä nyt milloinkin.
Taidan mennä sinne viltin alle ihan suosiolla, ilman suuria muutos ponnistuksia. On se dekkarikin kesken.

Ymmärsin ironiaksi. Nimittäin jos tuollainen tyyppi olisi minua pahimpana aikana tullut vastaan (tulikin!), olisin tintannut kuonoon.

Kunhan otat vain itseäsi niskasta kiinni! Ylös, ulos ja lenkille! Se on vain asenteesta kiinni! Yäk, sanon minä.

Tapsin askettain depressiivisen naisen. Onneksi minua oltiin varoitettu joten tiesin hanen depressiosta, silla han ei vaikuttanut depressiviiselta ollenkaan. Mutta kylla han taisi olla, kun vahan tarkemmin katseli. Ja kuuntyeli. Depressio on paha tauti eika sita mitkaan hyvat ohjeet taidan parantaa. Mutta miksikohan nykyaan on niin paljon depressiota. Ennen siita kuuli vahemman puhuttavan.n Luultiinkohan sita joksikin muuksi vai oliko sita tosiaan vahemman?

Innoitun tästä niin paljon, että julkaisen uudelleen oman juttuni inhottavasta imperatiivista.

Onneksi meillä jokaisella on näitä kaiken tietäviä, vain hyvää tarkoittavia ylienergisiä ja ylipositiivisia ihmisiä tuttavapiirissämme - millä sitä muuten liian alhaiset verenpaineet köyhä halvalla nousemaan saisi.
Sillä kyllähän se on täsmälleen kuten kaikki tiedämme: positiivisuus on perseestä - inhorealismi rules!

Polga, olihan se ironiaa, nou hätä. Pakinaperjantain aihe oli niin herkullinen!

Roosa, sinne vaan, peiton alle. Onneksi tuollaisia ihmisiä ei tule ihan joka päivä vastaan!

Obeesia, minäkin tinttaisin päin näköä, jos jokus tulisi puhumaan minulle tuolla tavalla. Paitsi etten jaksaisi nostaa kättä. Väsyttää liikaa.
Pitääkin tulla katsomaan blogiisi.

HPY, on sitä varmaan ollut ennenkin, nykyään vaan diagnosoidaan helpommin, tiedetään mistä on kyse.

Tienpäällä, onneksi minun tuttavapiiriini ei tuollaisia ihmisiä kuulu -tai sitten eivät uskalla sanoa mitään tuollaista.

Tinttausseuraa siis löytyy - mutta löytyisköhän myös tinttausseuraa *muahhahahhaaaaaaaaaah*?!

HÖH. Just vietän tänään-kotona-päivää, enkä lähde sänkyä ja sohvaa kauemmaksi, enenenen.

Ei kai tämä vaan ole tarttuvaa?

Äiti?

Aaaaauuuuuts. Lukiessa tulee mieleen pirtsakka pellavapää pinkissä jumppapuvussa pomppimassa ja hoputtamassa. Turpiin!

Joo mut entä jos ei oo kavereita? Ai niin, sekin on vain asennekysymys!

Niin, ennen kai sanottiin vain etta "tuo ihminen on hullu".

Pirun makee pakina.
Siis asenteista viis, mutta masennusta en itelleni halua, enkä just löhöilläkään. Vissiiin olen pöhkö, mutta tykkään hypätä kaikkeen uuteen ja haasteelliseen hassuunkin. Mitä hurjempi ilma, sitä kiinnostavmpi. Siis vissiin kylähullu!

En mä jaksasi koko aikaa kuunnella tollasta käskyttämistä, mä meen ulos silloin kun mulle sopii ja säännöllisesti kyllä omasta vapaasta tahdostani pesenkin itseni.
Mutta onhan tuolla ulkonakin kiva aina välillä olla, vaikka metsässä justiinsa. Sielä saa päänsä selväksi ja aivot toimimaan taas suhteellisen hyvin.
Kaikki taaplaa tyylillään...
Mutta pakina oli hieno, hymyyn kyllä suu venui!

Missä kirves?

AAARRRGGGHHHHHH!!!!!!!!!

Auts...!! Osui ja upposi. Minä olen negatiivinen ihminen.

Ulos, älä luule! Harrastus, mikä se on, voiko sitä syödä? Ystävät - onko jollain sellaisia? Jaa hyvää minussa - näille läskeille ei uusia vaatteita osteta, vanhat saavat kelvata! Ai että lisää syömistä näillä kiloilla, just joo! Missä ne vällyt ovat ja suklaalevy ja kaukosäädin...

Eikun hei siis - mainio pakina:)

Hyvä kirjoitus siitä, miten ei ainakaan kannata sanoa tai väittää masentuneelle. Kukaan ei olisi masentunut, jos se olisi noin yksinkertaista.
Sait ironian avulla tehokkaan tekstin!

Apua!
Mie oon hullu ja minut tarttis varmaan sitoa jonnekkin, hävittää pois...
En vaan voi sille mitään, että olen positiivinen, ajattelen positiivisesti, näen asioissa sen hyvänkin puolen, olen niin vitun itserakas, että olen mieluummin onnellinen kuin en, koska niin vaan on helpompaa... En halua jäädä paikoilleni ja olla virttyneissä verkkareissa, koska niin jäisin elämättä, kuolisin ja hiipuisin pois...
Menen ulos ja nautin kirpeästä syysilmasta, sillä on ollut aikoja, että olen pelännyt menettäväni senkin kokemuksen.
Tulkaa ja tintatkaa turpaan.
Koitan pysytellä sivussa ja jos suinkin mahdollista, pitää positiivisuuteni piilossa :) heh, aika saamarin vaikeata. Mutta - nyt ymmärrän, miksi jotkut ihmiset karttavat minua.
Silti - uskallan väittää, että ilman positiivisuuttani, sitä asennetta(!) en olisi enää elossa.

Polga, varmaan löytyy!

Hirlii, hyvä osata sanoa ei!

Unelma, masennus vai positiivisuus? Ei kai kumpikaan :)

Mimosa, hui! Ei kai. Kamalaa.

Heh, Reine, herkullinen mielikuva!

Elegia, höpö-höpö, se on todellakin kiinni asenteesta! Ihmisten joukkoon, niin kyllä ystäviä löytyy!

HPY, niin varmaan -se oli yleisnimitys kaikelle, mitä itse ei voinut ymmärtää.

Aimarii, ei siinä mitään. Sinä olet sinä ja joku toinen on toisenlainen.

Harakka, nimenomaan: jokainen tyylillään ja voimiensa mukaan.

Äijä, rautakappaan matka!

Alastalo!!!!

Tirlittan, tervetuloa joukkoon.

Inkivääri, kaukosäädin on kiva kaveri :)

Unii, kiteytit pointin -kukaan ei todellakaan vapaaehtoisesti ole masentunut ja jos siitä voisi hip-hei-helposti parantua, masentunut tekisi niin.

Hahhah, Kimmeli, luontaiselle positiivisuudelle ei voi mitään, eikä se ole pahe. Sinä olet luonnostasi sellainen ja se oli vahvuutesi, jolla selätit sairauden. Ihan eri juttu kuin "hyvää tarkoittavat" neuvot,joita tässä esittelin.

Ikävänpitäminenhän on suurimpia nautintoja, ei sitä voi ottaa ihmiseltä pois.

Hamalainen, olen kyllä hieman eri mieltä...mielelläni antaisin tämän ikävän jollekulle muulle.

Suihkussa kannattaa ainakin käydä jos vaikka muuta ei sitten jaksaisikaan? Jos siis tapaa joskus muitakin ihmisiä...

Joo, chrome3d, mutta jos ei tapa, niin ihan turha kuivattaa ihoa liialla suihkuttamisella :)

Siinä tuli oikein hyvä huoneentaulu.
Ylös, ulos ja lenkille.
Ulkona on todella kaunista. Jokapäiväisen lenkkini aikana olen saanut aistia tätä kaunista syksyä.
Mutta tänään etsin kuumeisesti kuumemittaria, ei löytynyt.

Arleena, flunssako iski? Ei kiva, parempi nauttia kauniista ilmasta vain ikkunan läpi.

Tämän voisi soida myös lumppuja ja lurekseja blogissa. Onhan tässä selkeästi käsitelty miten omaan olemukseen voi vaikuttaa mielikuvien keinoin. :) Nasta juttu :)

Juuri näin syksyisen pimeyteen tuo tekee oikein hyvää!

Kauheeta kun tuli ihan huono omatunto. Varsinkin kun on ulkoilut ja muut jäänyt vähemmälle menneellä viikolla, sen pahuksen tietokone viruksen kanssa taistellessa täällä seinien sisällä vaan.
Huomenna on talon syystalkoot, siellä on ihmisiä (ystäviäkin jopa ;o), ruokaa ja juomaa, joten eiköhän se tästä taas...
Oli muuten "ravisteleva" kannanotto, tuo sinun kirjoituksesi. Näinhän sen pitäisi mennä, vaan kun ei aina jaksa...

Apua !!! Tuo nimetön oli mun kirjoitus...tuli vähän hätiköityä...taas kerran ;o) Sorrriii....

En minä muille noin viitsisi enkä tahtoisi, mutta itse itseäni komennan aina välillä. Ja myönnän olevani positiivisesti hullu.

Isopeikko, katsotaan, jos lumppuihin saisi jonkun vastaavan.

Niin tekee, Ari!

Hane, ei sitä vaan jaksa, ei.

Itseään voi komennella -stjr- se on eri juttu :)

Susu, Sinun juttusi oli hyvä!
Minä ihan oikeasti pelästyin tätä, kuinka moni kommentoijista vastustaa ja kokee positiivisuuden huonona asiana? ja tuli just sellanen olo, että sorry, ku tykkään elää ja olla.
Vaikka - kyllä minäkin vastaavasti välttelen ihmisiä, jotka kylvävät negatiivisuutta. He myrkyttävät koko ympäristön... Niin, ja en kuitenkaan ymmärrä tekopirteyttä ja sitä naminamitoimintaa....yäks!

No eipa vois enaa mikaan pahemmin masentunutta vituttaa, kuin etta pitaisi katsella taivaansinea onnellisena ja nauttia linnunlauluista. Ainut positiivinen asenne, jonka masentunutta voi oikeasti auttaa, on se, etta hyvaksyy itse sen reikasissa kalsareissa haahuilun, eika ajattele, etta sita pitaisi nayttaa pirtealta sen takia, etta muilla olis parempi mieli. Vain siita voi tulla parempi mieli ja joskus jopa kaiken paskan keskella voi alkaa naurattaa. Itselle pitaa olla kiltti silloinkin, kun siihen ei ole mitaan syyta.

Varmaan osa kommentoijista on joutunut kuulemaan sitä "ryhdistäydyhän nyt"-mantraa, Kimmeli, sellainen nostaa karvat pystyyn. Positiivisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, se on ainoastaan ymmärtämättömyytta.

Itkupilli, tuo on totta, itsensä hyväksyminen masentuneena. Ehkä se on tie uuteen, kun lakkaa tappelemasta vastaan.
Ja kyllä masentunutkin itselleen nauraa. Tosin aika ilottomasti :)

Hyvä juttu ja hyviä kommentteja kirvoittanut. Tuollainen pakkopositiivisuus voi olla myös sisäinen ääni ihmisen päässä. Tunnen ainakin yhden ihmisen, joka on lapsesta asti kasvatettu jonkinlaiseen punaposkiseen yltiöreippauteen ja niinpä hän ei voi suoda itselleen minkäänlaista joutilaisuutta eikä verkkarimeininkiä hetkeksikään vaikka kuinka olisi väsynyt ja apea ja kipuileva. Minusta hänelle tekisi oikein hyvää haahuilla sisätiloissa risoissa verkkareissa suklaata mutustaen ja roskaelokuvia katsellen ainakin viikko ellei kaksi. Mutta minkäpä elämäntapareippailijalle voi...

Pisara, minäkin olen tavannut tuollaisia ihmisiä -ylivirittyneessä tilassa kaiken aikaa. Omatunto soimaa, jos ei koko ajan tee jotain, vaikka luulee tekevänsä, koska se on hauskaa, eikä "osaa olla jouten".
Sellaiselle ihmiselle vanheneminen, hidastuminen on varmaan kova paikka.

Tämän kun luki niin kylläpä uni maistuu makealle ensi yönä. ;-)

Kauniita unia, Pekka!

Eikun mä menen sänkyyn...

Näinhän juuri ei ole hyvä masentuneelle sanoa, ei auta, päinvastoin, mutta pakinan aiheeseen: Yltiöposiitiivisuus ok.

Minä nousin sängystä, Lepis.

jip, pakinassa sopivaa, elämässä ei.

En ylipäätänsä ymmärrä miksi pitäisi koko ajan olla punnertamassa ja ähkimässä ulkona ja hyppiä kaikenlaisissa riennoissa, paeta omaa kotiaan. Onko se sen terveempää?

Sirokko, niinpä! Ensin rakennetaan vaivalla ja rakkaudella omaa kotia, koskaan ei ehdi siellä olla, kun on töitä ja harrastuksia ja lomallakin pitää lähteä jonnekin muualle.
Aika hassua.

Todella hyvä! Osuitpa asian ytimeen! Hauska!

Juurikin näin! Paniikkikohtaus uhkaa pilata hyvin alkaneen positiivisuuden :) Ja mitä sitä nyt kaiken aikaa peseytymään. On paljon ekologisempaa käydä pesulla vaikka vain kerran kuukaudessa.

Olen lukenut tämän jo monta kertaa.

Jokainen kohta tuntuu tutulta, olen kuullut nuo aikaisemminkin ihan todellisessa elämässäkin.

Joskus positiivisuus kyllä on myös hyvästä, mutta tuputtamalla tuputettua "hyväätarkoittavaa" neuvoa, ei kiitos!

Töihinlähtö aamuisin se vasta asennetta vaatii,ei paniikkia, ajatukset tiukasti kasassa.

Loistava! Jalleen kerran...

Marja-Leena, kiitos.

Tirlittan, kirjoitin joskus masennuksesta ekotekona, olen edelleen samaa mieltä :)

Marjut, tuputtaminen on kamalaa ja kertoo, ettei tuputtaja todellakaan ymmärrä.

Flora, totta -siinä pitää olla asennetta.

BLOGitse, kiitos.

Just näin! (Yltiö)positiivisuus uuvuttaa!

Totta, Ina, tulee entistä väsyneemmäksi.