Etkös sinä ole jatkanutkin tuossa plagiaattihengessä: Kun SusuPetalia ei oikeastaan ole edes olemassa, on kirjoitustenkin pakko olla jonkun muun tekemiä?

Kari, juuri sinulta odotin tuollaista :)
Äh, olkoon sitten niin...

Olipas hauskoja paljastuksia!
Voin yhtyä kolmeen asiaan: en osaa hiihtää, mutta olen hyvä leipomaan, enkä osaa tehdä käsitöitä!

Näin silmilläni kuinka istut tv-studiossa jossain keskustelussa, jossa on muitakin ihmisiä, näen sinut mustissa vaatteissa, ja puhut paljon. Osuiko oikeaan?

(Minäkin paljastin tällä viikolla itsestäni 7 asiaa, paljon lyhyemmin..)

Kas, en minäkään osaa hiihtää. Ja katkaisin sukseni heti poikien hyppyrissä - jotenkin se oli järkevämmän oloista =O
Minä taas en suoraan plagioinut, vaihtelin vain joitakin sanoja ja ope väitti jotakin ihan muuta *viaton irv*.
Minä osaan ommella, jee. Mutta muut kästyöt heitän huut helkkariin. Oli pakko osata, kun ei varkkui saanu muuto! F-varkui ainaska ,D
Unohdetaan nuo loput tunnustukset sitten.

Mielenkiintoisia asioita paljastit ja yhteisiäkin piirteitä löytyy - minulla ei ole koskaan omia suksia, kun katkon ne aina. Lasten takia olen yrittänyt hiihdellä, mutta nyt ei enää tarvitse, kun he ovat isoja, onneksi:)

Voihan näenä, mitä paljastuksia!
Hyväntahtoinen huumori elää ja hyvin voi sanottavassasi. Masennuksellekin ummistat neljä silmää.
Höh, en minäkään olisi ikinä omaa ääntäni tunnistanut radiohaastattelusta! Mutta suksille taidan lähteä tänään.

Luulen että jos me alkaisimme lukea aleksis kivemme hiukan tarkemmin, voisimme törmätä yllättäviin asioihin...

"Hyvät taiteilijat eivät kopioi, hyvät taiteilijat varastavat" P.P
Kaikkihan on jo kertaalleen keksittyä ja ideoita syntyy sekä tietosesti että alitajusesti kopioimalla.
Mutta Kivi plagiaatio oli kyllä yliveto(nauraa)
Televisiossa kaikki korostuu, oikeasti olet ollut varmaan tosi asiallinen ja puhunut asiaa:-) Mäkin olen ollut tvssä muutamissa mainoksissa, mutta siitä on aikaa yli kaksikymmentä vuotta,lol
Mukavaa päivänjatkoa!

Heheheh, minäkään en hiihdä! En osaa käsitöitä, mutta en myöskään tykkää leipoa :)

Enkä TV:ssä, mutta ratios...mm. ensi lauantaina..

Minuakin odottaa tuo sama haaste.
Hiihtotaidossa komppaan sinua. Olin alakoulussa hiihtokilpailussa, kaikkien oli pakko. Luokan pojat olivat tehneet kilpaladun, siinä piti ylittää piikkilanka. Opettajakin joutui laittamaan sukset jalkaansa, kun minä olin juuttunut persuuksistani kiinni siihen viheliäiseen ansaan. Maaliin tulin toiseksi viimeisenä. Ai, kuka oli viimeinen? No, opettaja.

Oravista tein minäkin 8-vuotiaana (!) pakkorunon koulun joulujuhliin, sarjassamme omat runot. Kopsasin laulukirjasta kappaletta "Kas kuusenlatvassa oksien alla", ja tein hiki hatussa töitä peittääkseni kirjallisen varkauteni ja lisäsin vähän äksöniä kurreperheen touhuihun. Pelkäsin kuollakseni kiinnijäämistä, sen sijaan luokkatoverini otti ylpeydellä ja kuuluvalla äänellä omaksi hengentuotteekseen sikermän: "Ruusunoksan taittaisin ja sinulle sen laittaisin, mutta tämä kylmä ja kolkko pohjan maa, ei voi ruusua kasvattaa." Olin kade, koska hänen runovarkaudessaan oli tyyliä ja suurta hengenpaloa, toisin kuin typerien pikkuoravien leikittelyssä kuusipuissa (saatoin vaihtaa ne koivuihin, en mene vannomaan).

No itse asiassa näitä oli kyllä ihan mukava tietää;-)

Minäkään en hiihdä , viimeksi kuin niin tein(alamäkeä)tuli kauheat mustelmat...Ja leipoa osaan minäkin,joten jotain yhteistä löytyy täältä paljastuksista.Lyhyestä väärentäjän urastasi oli hauska lukea;D

Tiedän erään puoliammatikseen kirjoittavan aikuisen, joka monen päivän tuskaisen luomisen jälkeen pähkäisi ilmoille runon, se oli suora kopio en nyt muista kenen kuuluisan runoilijan tuotannosta..näin voi huomaamattakin käydä kun paljon lukee ja vähän muistaa. Sinun väärennökselläsi oli hyvät seraukset, saadaan niistä nyt nauttia.
Minä olen vain vilahtanut televisiossa ja kiitän luojaani että se jäi vilahdukseksi, siitäkin on vaikea toipua.
Silmien lisäksi olet antanut masennukselle myös äänen, vai miksi kirjoitettua sanaa voi sanoa, se on hyvä se, kuuleminen auttaa ymmärtämään.

Olen lähes samaa mieltä kuin Suvianniina: hän sanoo että hyvät taiteilijat varastavat, minä väitän että kaikki taiteilijat varastavat. Pakkohan se on, kun kaikki on tosiaan jo tehty. Mutta mitä siitä, vaihdellaan sanojen paikkaa ja keksitään edes yksi oma joukkoon.

Sinulla on tässä kyllä paljon omia sanoja ja hienossa järjestyksessä. Uskon että puhuit telkussakin ihan asiaa, tai sitten oli tarpeen puhua muuta.

Masennuksesta olet kirjoittanut ja kertonut kaikilla silmilläsi ja sanoillasi, ja se on ollut tärkeää ja auttanut monia ymmärtämään.

Olkoon syksy pitkä ja valoisa!

Olipas paljastuksia sinusta.
Vai et osaa hiihtää, mutta ei sen olekkaan väliä, sillä mä kyllä joskus olen osannut, mutten varmaan enää osaisi lainkaan.
Telkkarissa olet ollut, varmaan jossain keskustelu ohjelmassa luulisin.
Näen sinut siellä lamppujen kuumottamana, posket punaisina ja jännityksestäkin kuumana kuin palokekäle.
Hyviä asioita paljastitkin, kiitos!

Sinua lukiessa ei uskoisi etta olet lasennuksen kourissa, mutta niin kai se on, muut eivat koskaan huomaa, eivat ymmarra, eivatka voi asialle mitaan.
Parempaa vointia sinulle toivotan.

Sooloilija, kiva, ettet osaa hiihtää! Olin yksin haastateltavana, enkä ollut pukeutunut mustaan!

Ihanaa, Polga, toinen ei-hiihtäjä! Halki, poikki ja pinoon -niin tehdään suksille!

Inkivääri, onneksi lapset kasvavat niin rahaa säästyy, kun ei tarvi ostaa uusia suksia katkenneiden tilalle.

Aimarii, vai radiossa, Varmaan yhtä vaikeasti tunnistettavissa ääni siellä.
Jaaha, eikun latua sitten.

Pisara, shhh, shhh, shhh.....

SuviAnniina, se Kivi-plagaatio onneksi nauratti myöhemmin, ei silloin.
Vai mainoksissa! Vau!

Kimmeli, ei hiihtäminen ole tarpeellista. Leipominen on kyllä kivaa.
Radiossa, sehän on naurun ja ilon paikka :)

Hyvä, Unelma, päihitit opettajan! Upean paljon ei-hiihtäjiä kommentaattoreissa!

Ippu, tahallinen ja harkittu plagioija siis! Vaan totta, jos varastaa, kannattaa varastaa kunnolla -ei kaupastakaan kannata pölliä tarjoustuotteita ja viimeisiä päiväyksiä!

Yaelia, kiva, ettet sinäkään hiihdä :)

Sirokko, kyllä se harmittaisi jos kopio syntyisi luomisen tuskasta!
Olen yrittänyt antaa ääntäkin masennukselle olematta liian masentava.

Unis kaikki sanat ja värit on käytetty, inspiroidutaan toisistamme!

Harakka, onneksi ei ole pakko osata hiihtää!!

HPY, vaikea sitä on muiden ymmärtää, jos ei ole itse kokenut. Vaikea sitä on selittääkin.

Näitä paljastuksia oli kiva lukea.

Yllättynyt olin että osaat leipoa, ei millään pahalla;) mutta olen jotenkin kuvitellut ettet leivo. Näin sitä voi erehtyä.

Hiihtää osaan, minun oli pakko hiihtää pienenä kilpaa isän mieliksi :/

Olen ollut vaan radiossa haastateltavana ja sekin oli liikaa !

Sain myös tänään tämän haasteen, jossain vaiheessa yritän paljastukset laittaa.

Ei minusta ehkä ihan leipurin kuvaa varmaan ole saanutkaan, Marjut :)
Huh, pakkohiihtoa lapsena!! Ei kiva, ei, ei.

Hop hop osallistukaa kaikki Iiriksen hiihtokurssille! :P

Ehkä luovuutesi tarvitsee vastapainokseen masennusjaksoja.

Omat tunnustukset:
En osaa tanssia, mutta osaan hiihtää.
En osaa ommella, mutta virkata ja neuloa osaan. En ole kirjoittanut kuin muutaman runon, mutta sitäkin enemmän suorasanaista.
En osaa leipoa.
Olen laulanut, näytellyt ja esittänyt runoja julkisesti. Televisiossa olin kerran: laihdutusryhmääni kuvattiin, ja kävelin kameran ohi!
Olen sairastanut keskivaikeaa masennusta kaksikymmentä vuotta sitten, mutta toipunut täysin.

Iiris, eiiiiii................

Obeesia, tuo viimeinen lauseesi lohdutti minua.

Sulla on selvästi prioriteetit kohdallaan. Leipominen on olennaista, hiihtäminen ei, enkä minäkään saa niitä nappeja neulottua. Siksi käytänkin nykyään lähinnä verkkareita .

Millan, onneksi on kuminauhavyötärot!!

Siis mitä, et osaa hiihtää, kauhistus sentään.. :D :D

Kaikkihan nuo nyt tiesivät...

Mutta osaatkos luistella? Minä en, inhosin sitä lapsena ja sitäkin oli ihan pakko koulussa harjoittaa. Kun pelattiin, menin aina maalivahdiksi.

Olethan sinä tarjoillutkin leipomuksiasi virtuaalisesti, kuvablogissasi – munkit ainakin oli tosi hyvä. Minäkin tykkään leipomisesta, teen hirmu hyviä sämpylöitä ja leipääkin jos sille päälle satun.

Runojen kirjoittaminen on tärkeätä puuhaa, ja ilmaisua saa varastaa. Muutakin, kunhan tekee siitä omansa, ja tekee sen hyvin. Osaan kutoa kankaita, olen kankuri yhdeltä ammatiltani. Ompelemaan opin myöhemmin kun pääsin eroon koulun tuottamista käsityötraumoista, neulomaankin opin myöhemmin. En vaan ole muutamaan vuoteen neulonut mitään, ommellut olen, putoavia nappeja lähinnä viime vuosina.

Siis olet vanha lava-esiintyjä ! Ja TV-Julkkiskin !
Olen ollut muutamia kertoja radiossa, oman äänen kuuleminen on varmaan melkein yhtä järisyttävä kokemus kuin itsensä näkeminen televisiosta. Vaikeastakin depressiosta voi toipua, mutta siihen tarvitaan useimmiten muutakin kuin pelkästään lääketeollisuuden tuotteita.

Ari, hui kauhea!

Hamalainen, mutta muistavatko kaikki :)

Hirlii, pidin luistelusta, pelasin kyllä mieluummin lätkää kuin tein kahdeksikkoja.
Vai kankuri, mielenkiintoista. Minulla oli koulussa käsityö 9, mutta ei se innostanut kuitenkaan. Ei minun lajini.

Nyt heräsi mielenkiin to leipomisesi suhteen. Ja tässähän saa esittää toivomuksia. Se tulee nyt.

Pakina, mitä mieluiten leivot. Reseptikin saa olla mukana.

Olen minäkin ollut kerran telkkarissa, siitä on kauan aikaa. Oli pakko mennä, kun mieheni oli salaa ilmoittanut minut. En kehdannut jänistää.

Taisi olla tuo sama talvi kun pistin kolmet sukset säpäleiksi Laajavuoressa. Ja sen jälkeen en enää saanut uusia! Se siitä hiihtämisestä.

Aika rohkealla paljastuspäällä jälleen.

Millois niitä lämpimäisiä saa ;)

Arleena, jäänpä miettimään sitä pakinaa. Pakinaa kirjoittaessa pitää olla hyvässä mielentilassa.

Lepis, kolmet sukset! Hienoa! Oikea asenne.
Lämpimäisiä tulee joskus. Jossain.

Se on tosiaan kummaa kuinka haastattelu tilanteessa muuttuu toiseksi ihmiseksi. Ääni muuttuu ihan kummaksi örinä mörinäksi ja sitä hävettää jälkikäteen.

Sanoisi edes jotain järkevää, niin kestäisi sen äänensävynsä, chrome3d! Ehkä.