Ihan kuin mä - ja lempparibiisikin vielä (missäs ne lomperot on jömmassa?). Kyllä tällä parisuhde muuttuu pariksi suhteeksi pika-pikaa ,D

Taitaapa olla vinha perä. Laulaminen on viisasta tehdä muualla kuin kotona...

Haha :D Kiitos tästä aamunavauksesta!

Toivottavasti edes sävel meni kohdalleen! :))

Näin se on, laulut on lauleltu. Ihanat piirrokset.

Me ollaan just miehen kanssa innostuttu lauleskelemaan kahestaan karaokea :D

Ehdottomasti sita mielta. Kylla!

Aivan ihana, seuraavaksi buukkaat kyllä teoksen näistä sun sarjakuvastripeistä. Nuoruustangoa on tullut laulettua, silloin nuorena ;-)

Repesin (ja kohta ei enää uskalla tätä blogia lukea lainkaan kuin korvamatoja tarttuu mukaan joka kerta).

Olet siis harjoitellut äänilajeja kotona!

Kiitos aamunauruista:)

Polga, parisuhteesta kehittyy erittäin helposti pari suhdetta, kyllä.
Lonkerot on hyvässä jemmassa mahassa.

Äijä, tai jos kotona laulaa, kannattaa valita sopivampi laulu :)

Elegia, olepa hyvä :)

Alastalo, luulen, että sävel ei haitannut, sanat vaan...

Unelma, ainakin nuoruustangojen aika on ohi :)

Iiris, teidän täytyy olla nuoria....:)

HPY, onko tullut kokeiltua??!!

SuviAnniina, ei näitä strippejä ole vielä niin paljon, että kirjaa syntyisi. Katsotaan. Höh, sinähän voit vielä laulaa nuoruustangoa ihan hyvin!

hdcanis, tulee mieleen joku vanha euroviisulaulu (kai) : I'd like to teach the world to sing, in perfect harmony...

Lepis, en enää...

Marjut, ole hyvä :)

Heh, tämä on hauska - ja Polgan kommentti:)

Polga sen sanoikin jo: pari suhdetta.

Ei löytynyt yhteistä säveltä, ei lauleltu yhdessä...

Inkivääri, Polga on välillä karmean hauska :)

Ei ollut, ei, Hirlii -ihan sooloiluksi meni.

Sinulla sytyttää vuodatuksenkin edestä, se kun on tänään tosi vetelä.
Kiitos, kai vakavallekin asialle saa nauraa; oikeastaan on parasta nauraa, ei muuten selviä. Omakohtaista kokemustakin on, vihjaisen vaan, mutta sitten unohdan jo itsekin taas.

Parempi nauraa, Unis, niin selviää.

Oon sitä mieltä, että jotka laulaa osaa laulakoon, oli sitten nuori tai vanha.
Entä jos tällä parilla on kummiskin hauskaa keskenään?
Juu, mä oon vastarannankiiski.

Kiitos, makeat naurut harmaaseen päivään =D. Järvenselät ovat Nuoruustangolle liian pieniä, mutta mylvin sitä joskus metsässä kun olen ihan varma että kuulijoina on koiran lisäksi vain karhut ja peikot.

Hih :D Mainio juttu!

Harmi kun ehdin ostaa sen toivelaulukirjan lahjaksi - nyt olisinkin paljon viisaampi.
Että kiitos vaan, lisää näitä!

Hihihih! IHANA!

Roosa, minustakin tuntuu, että tässä oltiin loppujen lopuksi aika sulassa sovussa.

Demetrius, olisipa ihana olla peikkona metsässäsi!

Yaelian, laulaminen ON mainiota :)

Mk, ei se laulukirja turha ole, ties mitä duettoja siitä syntyy!

Mimosa, kiitos.

Hieno paita. Onko marimekkoa vallan?

Hyviä välikommentteja!
Radiosta tuli äskettäin ohjeita, miten kannattaa puhua miehelle, että hän kuuntelisi. Jos nimittäin käy niin, että mies ei kuuntele niinkuin yleensä käy. Valitettavasti en muista kuin yhden: ei kannata puhua miehelle kasvokkain, vaan sivusta. ;)

Sinä olet sitten tarkkasilmäinen, Isopeikko! Saattaapi olla.

Sivusta? Hmm, mikähän pointti siinä on, Pantteri?
Ai niin, jos miehelle puhuu kasvokkain, hän lumoutuu näkemästään niin, ettei pysty kuuntelemaan :)

Onneksi meillä vaimo ei osaa laulaa eikä edes yritä. Kuvat on hauskoja :)

No huh huh, jos mä alkaisin laulaa noin, niin tulis kyllä aika äkkiä palautetta, että oleppa vaimo nyt hiljaa, tai sitten toinen palaute:
Mies alkaa laulaan myös, ja sitä sitten ei kuuntele kukaan! He he..
Hieno piirros ja varmaan sitä Marimekkoa on naisen yllä!

Ihan Ihana !!!! Taas sain päivän piristyksen täältä ;o)
sanoo nimimerkki " Aikuinen nainen mä ooooon..." laulaen nimittäin....

Jospa vaimo ei vaan uskalla laulaa, Kari...

Siitä tulisi teillä sitten kilpalaulantaa, Harakka :)

Hane, lauletaan yhdessä: aikuinen nainen mä oooooon!

Noinhan se menee.
Ja jos kuulen Ruosahda rauhassa rakkaani, olen aika varma, että mitään entisestä viehätyksestä ei ole enää jäljellä

Ja taas oikoluku jäi. Pitää olla Rupsahda (ei ruosahda)

Vaikka mitäpä sillä on merkitystä voihan sitä ruosahtaakin.

Heh, Arleena, en edes huomannut kirjoitusvirhettä, taidn olla jo aika rupsahtanut itsekin :)

On se kyllä, kun ei ymmärretä hyvän päälle!
Tuo oli aivan ihanasti sydämellä laulettu laulunen, joka oli niin romantillinen ja kaikkee...
Tunnepalon jäljet näkyvät hehkuvina laikkuina artistin kasvoilla, ja toinen ei yhtään ymmärrä!

On se epistä, Arja-Anneli, kaikkensa antaa ja enemmänkin, vaan ei, ei, ei.