Joskus minustakin tuntuu juuri tuollaiselta, onneksi harvemmin, mutta tekisi hyvää repiä arkinen kuori ja tehdä jotain tuollaista. (paitsi ettei tuo hyppääminen ole käynyt vielä mielessä :D)

Tämä sattui silmään juuri kun olin ajatellut, miten tarvitsisin kovasti päästä huutamaan, aivot pihalle, jonnekin missä kukaan ei kuule. Enkä keksi yhtään sellaista paikkaa. Puhumattakaan että voisi rikkoa jotain, voimalla.
Jonain päivänä lähden, on niiiin tuttu ajatus. En tiedä puhutaanko samasta asiasta, mutta se ei kai ole tässä oleellista. Mä en ajattele mitään "lopullista ratkaisua".

Ehkä voikin huutaa näin? Kiitos tästä.

Kuin minun pääni sisältö just näinä päivinä. Olet ajatusten lukija!

Tuttua! Joskus tuntuu juuri tuolta. Onneksi ei juuri nyt.

Voimakas tunne.

Niin vomakas tunne, ettei osaa sitä sanoakkaan, mutta juuri tältä joskus tuntuu!
Hienosti olet sen sanoihin upottanut, pahan mielen.

Samat sanat :-/

Tuttu on tunne minullekin.
Annoit tuolle tunteelle vahvan värityksen.

Tuli tämä mieleen runostasi ja tähän on hyvä päättää tämä päivä:

http://www.youtube.com/watch?v=Yn-M-T_jRAQ

Kuvasitpa osuvasti myös minun viimeisen 24 tunnin tuntemukset. Huuto ei vain auttanut. Nyt tulee pakahtuma.

Maltetaan nyt kumminkin.
Tulee se lähdön aika.
Sitten kun on sen aika.

Huutaa voi vaikak missä, ei ole pakko mennä ikkunan läpi rantakalliolle. Kaannattaa kokeilla vaikka punaisissa liikennevaloissa huutamista, ihan jalankulkijana muiden joukossa. Tai täydessä hississä. Miksei tyhjässäkin.

Vahva. Tumma. Koskettava.

Niin tuttu tunne muutaman vuoden takaa. Kiitos tästä mustasta ruususta

Vahvaa tunnetta, värisyttää..

Ari, ihan hyvä, ettei hyppääminen käy mielessä.

Hemmetti, tämä on ihan hyvä tapa huutaa, jos ei löydy muuta paikkaa.

Alastalo, sinun, minun, meidän päät :)

Savisuti, hyvä, että on hetkiä, jolloin ei tunnu tältä.

EmmyAurora, on se, hyvin voimakas, pakahduttava tunne.

Harakka, tuolta välillä tuntuu.

SuviAnniina, niinpä.

Aimarii, ja se väri on musta.

Helmipöllö, juuri sopiva laulu tähän runoon.

Lepis, olet siis palannut. Huh, vai 24 tuntia...

Maltetaan, Iisi, mutta odottaessa huudetaan.

Isopeikko, en halua säikyttää muita ihmisiä. Huutaminen on tehtävä yksin.

BLOGitse, tumma on tunnekin.

Reine, onneksi tunteestasi on vuosia.

Marjut, väkevää se tunne on.

Joskus sitä vaan kasaantuu liikaa, kun osaisi huutaa jo ennemmin...

Sen loppuhuudon minä ainakin jätän väliin... joku voisi vielä kuulla!

Totta, Inkivääri, ei pitäisi päästää itseään tuohon pisteeseen.

Hui kamala, Polga, kuulisi ja pelastaisi!

Tämän rinnalla Munc`in huutokin jää pihinäksi.
Valtavan väkevää.

Arja-Anneli, se Munchin taulu on kyllä voimakas taulu.

Kiitos kun sanoiksi puit,runoksi riimitit.

Olepa hyvä, Uppis.

Alas pääsee aina helpommin...

Viimeinen matka. Niin, menin sanattomaksi. Voin elää tuon tunnelman niin vahvasti.

Totta, helppo tie, Hämeenjussi.

Elegia, uskon, että tunnet sen vahvasti.

Kurja juttu asiassa on, että yleensä sen viimeisen hypyn ja huudon jälkeen moni vasta muistaa, että huutaja-hyppääjä olikin vaikka mitä eikä vain ei-kukaan. Mutta kun kukaan ei sano sitä ajoissa.

Tämä teksti voisi herätellä siihen - että sanoisi sille jollekulle: olet tärkeä, olet hyvä ystävä, olet arvokas. Olen tässä, jos tarvitset olkapäätä tai enemmänkin.

Totta, jl, havahdus tulee usein liian myöhään.