|
|
|||
|
20.09.2009 - 00:01
Lepis tuossa kertoili blogissaan, että vuosi on kulunut siitä, kun Sunday Classic lähti leviämään muihin blogeihin. Lepis itsehän oli ilahduttanut sunnuntaiklassikoillaan meitä jo kauan ennen sitä.
Mikä sai minut lähtemään mukaan sunnuntaiklassikoihin? Hmmm, se tuntui hyvältä syyltä alkaa viettää aikaa youtubessa. Lepiksen löytöjen myötä halusin itsekin löytää enemmän ja enemmän, juuri omanlaistani musiikkia. Etsiminen osoittautui palkitsevaksi, olen sukeltanut muistoihin musiikin myötä, olen jäljittänyt klassikoiden alkujuuria menneille vuosikymmenille, olen löytänyt kauan unohduksissa olevia kappaleita. Löydettyjä helmiä ja vielä etsimättä olevia klassikoita on jo nyt niin paljon, että todennäköisesti tämä blogi ei ihan vähään aikaan lopu ainakaan Sunday Classic-kategorian osalta.
Ensimmäinen Sunday Classic-biisini vuosi sitten oli Beatlesien kappale All My Loving. Se oli ensimmäinen single, jonka ostin. Muistelun merkeissä soitan yksivuotisjuhlien kunniaksi Beatlesien Twist And Shout-kappaleen, joka on cover Top Notesien (Medley-Russell) alkuperäisestä levytyksestä (1961). Beatlesien videopätkä on taltioitu vuonna 1963 The Royal Variety Showssa, yleisön joukossa oli myös kruunupäitä, joiden kunniaksi tämä John Lennonin legendaarinen alkuspiikki.
For our last number I’d like to ask your help: for the people in the cheaper seats: clap your hands, and the rest of you: if you just rattle your jewelry.
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Onnea vaan 1-vuotiaalle. En ole jaksanut koskaan osallistua näihin teemajuttuihin, valitettavasti. Kiva, että muut tekevät sen puolestani ja saan nauttia vain.
Hehehe, biitlestukat hulmuavat!
Klassikkobändi, klassikkobiisi ja klassikkorepliikki. Täydellinen valinta, SusuPetal!
Polga, se on mukavaa, että klassikoita löytyy laidasta laitaan -voi vaan istua ja nautiskella, kun kuuntelee.
Sooloilija, tämä on aika namu versio.
Kari, jep, kuninkaalliset eivät taida kirkua yhtä paljon. Mutta onko se Elisabeth vai vanha kuningataräiti?
Yaelia, täällä kilistellään helmiä :)
Halo, täytyyhän juhlaa juhlistaa!
Viides rooli, asennetta!
Minullahan menee liki kaikki Beatlesin musiikki läpi, joten muuta en voi sanoa kuin: loistovalinta.
Totta, Tuima, ja repliikin sanomisen jälkeen hienoinen pelko näkyy hämmentyneessä hymyssä!
Hane, olen minä tavannut muitakin, jotka eivät Beatleseista perusta....!
Elisabeth on tullut kuningattareksi 1952, joten hyvinkin voisi olla. Johnin hymystä tuli mulle mieleen sellainen veikeys, että nyt hän meinaa sanoa sen... ^_^
Oli ihan kiva löytää tämä pätkä, Timo. Joo, Elisabeth oli tuolloin jo kuningattarena, mutta mielestäni videossa näkyy hänen äitinsä (ikään kuin minä nyt paljon kuninkaallisia tuntisin)
biitlessit oli mun ihanteita, kun olin sellanen pikkutyttö!
ja beatleshän toimii aina!
Harakka, oli ne niin ihania!
Juanita, tällainen arkeologia on mukavan sisäsiistiä hommaa :)
Ajan pyörä on kyllä siitä kummallinen vehje, että se jättää ajojäljet pintaan, Vaiheinen!
John Lennonista saisi jo pelkästään teeman :) Working Class Hero, On sellainen tupla-cd, jota on tullut kuunneltua, ei hän koskaan taustojansa unohtanut.
Tää oli hyvä.
Ai, onko nyt Turun päivä?
Jep, materiaalia riittää Johnilta ja muiltakin Beatleseilta, Hirlii.
Joo, olin unohtanut...!!
I know I look soooo-o gooo-ood! Let's twist and shout!!! Long live rock'n roll!
I look so good, too!
Tähän liittyy ehkä nautinnollisin saunatarina evö. Pyrimme saavuttamaan saman mataluuden – lauloimme tuota neliäänisesti, olevinaanan, siten että minä aloitin sen "aaaaaa" ja kaverit jatkoivat valittaen, että kun ääni on valittu, siinä olisi suotavaa pysyä, eikä yrittää laulaa kaikkia muitakin ääniä.
Kuorolaulun edetessä vaihdoimme tyyliin: aaaaaa – beeeee – ceeeeee – deeeeee. Sitten aloimme suomentaa: "Ravista vauva nyt" jne. Oli vaan kivaa.
Tästä vuosi tai pari, niin kaveri tulee järkyttyneenä paariin: "Nyt joku on tehnyt sen radioon." Moogin Väännä ja huuda oli osunut korvaan. Me oltiin ehkä ekana.
Varapygmi, olisinpa ollut kuuntelemassa siellä saunassa! Moog näköjään oli siellä lauteitten alla....
Ei se märkyys haittaa, Timbuktulaiset, pöllyääpä vähemmän.