Mikähän lie maaperä oppimiselle?

Hahaha, erittäin hyvä veto Ollin tupakinhakureissulle!

Oppi ei olisi ojaan kaatanut Jaanaakaan, saati sitten Mattia.

Hyvä tarina. Kai se sitten joskus tuli...

Ehkä olisi parempi jäädä vähäksi aikaa, eikä ihan heti ainakaan tulla takaisin...

Luin tänään monta lastuasi kerralla, ns. väärässä järjestyksessä tästä alkaen. Kirjoitat riipaisevia lyhytkuvauksia elämästä, joskus ne tuntuvat liian tosilta, eikä haluaisi uskoa sellaista olevan. Mutta varmasti sellaista on ja siksi on hyvä, että kirjoitat. Vaikka lukijaa riipaiseekin.

Kunpa vaan joskus jättäiskin jälkeensä vaan lapun. Mutku en mä ois voinu lapsia jättää... Miten se menikään se biisi: "Vaatiiko se rohkeutta, suuren määrän katkeruutta kuitenkin, jättää mies ja lapset keskenänsä ja elää omaa elämää..."

Hah, loistava tuokionkuva, ruusunlehtiä taas! Toivottavasti Matti on sitä lajia että toimeentuu isäksi. Tuli mieleen Tahdon asia, joka on yksi herkullisimpia suomalaisia tv-sarjoja.
Kiitos, Susu

Tulevaisuus edessä, meneväisyys takana.

Kylla Jaana tulee. Joskus.

Olipas herkullisia lapputarinoita :)

Niinpä, jotkut joskus ihmettelevät tilastoja - mikä niihin naisiin on mennyt, kun ylivoimaisesti eniten jättävät erohakemuksia nykyisin. Olet nero Susupetal, näidenkin kahden tarinan oivallus on niin viiltävä!

Itse mietin tässä yksi päivä sitä, että mihinkäs me sitten joudutaan, kun miehetkin haluavat jäädä kotiin hoitamaan lapsia? Minä en ainakaan millään olisi malttanut lopettaa imettämistä ja jättää pienokaisiani Isännyyden hoiviin ja lähteä töihin vaan halusin ehdottomasti hoitaa itse lapseni...

Ajatus liittyi siihen isien pakolliseen vanhempainlomaan - tuntuu siltä, että yhteiskunta yhä enemmän haluaa pakottaa meitä tekemään asioita? Tai voihan sitä sittenkin valita - ei vanhempainrahaa ja äiti kotiin tai molemmat kotiin? Sekin valinnan mahdollisuus on sitten yleensä vain niillä parempiosaisilla...

Hyvä! Olet käsitellyt asiaa puolelta ja toiselta.
Olen aina pikkaisen ihmetellyt, että miksi miehellä pitää olla 'rentouttavia' harrastuksia, mutta naisten pitää useasti luopua pienimmästäkin jutusta.
Taitaa olla Ollin oppivuodet Matillakin edessä.

Äijä, molempien olisi ehkä ollut syytä oppia puhumaan toistensa kanssa.

Kimmeli, joo, elämä ei ole niin mustavalkoista.

Yaelian, se jää nähtäväksi.

Polga, katsotaan, kuinka kauan Jaanan kantti kestää.

jl, yleensähän ei ole mitään väliä missä järjestyksessä näitä lukee, nämä kaksi lapputarinaa tekivät poikkeuksen.
Mitään ei tarvitse keksiä, kaikki on olemassa.

Neo, lapsien jättämiseen taitaa kompastua monen äidin lähtö.

Reine, Matilla on ns. kasvun paikka :)

Hämeenjussi, aina on toivoa tulevasta :)

HPY, katsotaan, tuleeko.

Kiitos, Anioni. Laput ovat inspiroivia!

Totta, Inkivääri, tiedän tilanteita, joissa on keskusteltu vakavaan sävyyn, kumpi jää kotiin hoitamaan lapsia molempien niin tahtoessa. Ei mikään ole oikeastaan enää itsestään selvää. Paitsi se, että toistaiseksi vain äiti pystyy imettämään.
Pakko on aina paha. Se aiheuttaa paineita: olet huono isä, jos et mene mukaan synnytykseen, olet huono äiti, jos et imetä jne.

Roosa, minusta tuntuu, että aika moni nainen luopuu "vapaaehtoisesti" rentouttavista harrastuksista lasten hyväksi. Jotain riippuvuutta tai myötäsyntyistä marttyyriutta, kuka tietää.

On siinä miehellä miettimistä.
Mutta ehkä vaimo näin edes sai miehen ajattelemaan, että mitä hän itse tekee, ei mitään!
Muutakuin sitä mistä tykkää, vaimo tekee kaikki kotityöt.
Naiselta ilmeisesti paloi lopullisesti pinna!
Toivotaan, että mies tästä lähtien ottaa vaimonsa huomioon enemmän, ja osalliostuu kotitöihin, koska molemmat käyvät työssä kuitenkin!

Toivotaan niin, Harakka, ainahan on opin paikka.

Voi kun sitä toivois, ettei koskaan törmäisi moiseen Mattiin.
Tuskin se Jaanakaan aikoinaan olisi yhteen mennyt, jos Matti ois jo silloin käyttäytynyt noin...
Oli muuten tehokkaampi konsti kuin sata jänistä.
Ne post-it-laput:)

Keltaiset post-it laput antavat hetkessä pirteän säväyksen syysharmaaseen päivään, Arja-Anneli!

Jaa'a! Että vasta veto edelliseen kirjoitukseen. Ja hyvä sellainen. No. Ainakin olet tasapuolinen.

Mennentullen laputetaan.

Tasapuolista se olla pitää. Tulen jos tulen-lappu varmaan vähän herätteli Mattia, toivon ainakin.

Laput kunniaan, Alastalo :)

Olisihan se Matin jo aika herätä, Marjut. Muutenkin kuin päiväunilta.

Mie sitten niin rakastan näitä molempia viimeisiä. Kiitos, SusuP!!!!

Olisi vielä tuohon voinut lisätä, että minä menin, mutta en koskaan enää tullut. Lainasin tulitikut ja otin seuraavan bussin...

Tämä on just sitä kun ei osata kommunikoida, kuin keltaisten lappujen välityksellä. Onhan sitä parisuhteesta lähdetty pelkällä tekstiviestillä toiselle ilmoittamallakin. Varsinkin nuoret tekee sitä nykyään. Tähänkö tämä maailma on menossa ?

Menit, etkä takaisin palannut, Satujatar, juuri oikein tehty.

Hane, oltiinkin samaan aikaan linjoilla. Monta on tapaa lähteä parisuhteesta, siinäkin tavat muuttuvat ajan myötä.

Sanat ovat tärkeitä, ilman sanoja on huono kommunikoida. Ihmiset eivät ole ajatuksenlukijoita, vaikka yleensä molemmat kuvittelevat niin.

Ari, on todellakin kumma, että sitä olettaa toisen lukevan ajatuksia. Ihmiset ovat välillä hassuja.

Matti ei voi enää blogata, harmi.

Melkoiset tarinat. Onnea lähtijöille ja oppimiskokemuksia jääville, toivottavasti.

Miksei voi, Hirlii?

Joo, Dmetirus, tällaisia lähtötarinoita tällä kertaa.

Hieno tarina, elettyä, koettua.
Ei hän koskaan palannut.

Unelma, ehkä hän palasi, ehkä ei, sitähän tarina ei kerro.

Äitien ja muidenkin naisten elämä on liian raskasta meillä täällä kristityssä maassa. Kuulin maahanmuuttajilta, että heillä muslimimaissa asiat on ihan toisin. Äideillä ja naisilla menee siellä' hyvin ja he ovat onnellisia.

Näin sanoi joku, jonka nimeä en osaa lausua enkä kirjoittaa.

Vai sellaista, Simon.

Voi naisparka. Kukaan koskaan tee mitään...

Niinpä, Una, ehkä tilanne muuttuu...

Matille on kaikki ollut itsestään selvää. Kaikki kunnossa ja kaikki reilassa, kun poikien viikonloppu päättyy ja kotiin tullaan.

Nyt järkkyikin Matin maailma.

Matilla on ollut äiti, Arleena.

Tilaisi nyt tuo isä vaikka pizzaa noille lapsille eikä vaan ihmettelisi ja kiroilisi. Alkaa opettelu iskänä olemisesta ja äiti otti vähän vapaata.

Pizzataksi on monen perheen pelastus, Savisuti.

Tuli mieleen tuosta tekstiviestillä suhteen katkaisusta, että johan tässä erään järkyttävän tapahtuman yhteydessä puhuttiin rakkaussuhteesta, joka siihen tapahtumaan oli vaikuttanut - se suhde oli kuitenkin eletty vain ja ainoastaan virtuaalimaailmassa...

Oho, ihan kuuteen asti sai nukkua, kun mies joutui heräämään jo viideltä, huh huh!!! ;)

Virtuaali ja reaali tuntuvat olevan monelle sama asia nykyään, Inkivääri.

Elegia, olet palannut! Joo, sikamyöhään sai nukkua :)

Tosi hyvä tarina ja välillä niin tottakin

Onhan siinä sellaisia toden siemeniä, SuviAnniina.

Jeeeeee, hyvä Susupetal ja kiitos, itselläkin jotain tuollaista menossa, eri raameissa tosin. Tuntuu kuin olisi pidetty itsestäänselvyytenä vuosikausia, kaiken hoitajana, mutta ei enää, kiitos mulle riitti.

Kristiina, hyvä että riitti!

Siitäs sai! :)

Kieltämättä, Kahil!