|
|||
 |
|
||
|
25.08.2009 - 03:15
– No? Miten viikko on mennyt? – Eipä sen ihmeempää. Ei oikein jaksa mitään. – Se on kurjaa. Miten nukkuminen? – Samalla lailla, herään aamuyöstä ja sitten ei uni enää tule. – Siitä tulee pitkä päivä, kun herää aikaisin. – Niinhän se tulee. Kauppaan lähden heti seitsemäksi, kun se aukeaa. Vaikka ei mitään tarvitsisi ostaakaan. – Niin, liikunta on kuitenkin ihan hyvä juttu. – On kai se. Päivällä ei sitten jaksa enää lähteä minnekään. On vaan. – Mites ystävät, jaksaako niitä tavata? – Välillä soitellaan, mutta huonossa kunnossa nekin. Ei nekään jaksa oikein mitään. Kunhan vaan ollaan. Kaikki. Päivä kerrallaan. – On se kurjaa. – No, sitä se on kun tulee vanhaksi. – Laitetaanko se tavallinen? – Sama rivi. Ei sitä kannata muuttaa, kun numerot muistaa niin hyvin. – On sitten jännittämistä illalla. – On. Kiitos. Nähdään sitten taas ensi lauantaina. Neidin kanssa on niin hyvä jutella. – Nähdään. Koettakaahan pärjäillä.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Susu, voi kun sä osaat =D
Tykkää kovasti noista viivoista! Hyvä taulu! Seinälle!
Vanhusten yksinäisyys on todellinen ilmiö. Uutiset kotoaan pitkien aikojen päästä kuolleina löytyneistä ovat aika karuja.
Mä en jaksa mitään vakkaririviä.
Yksinäisyys on tosi asia ja ettei kukaan puhu kohta mitään esim. kaupan kassalla. Automaatti kasssat näet rynnistää jo täällä kotomaassakin.
Viivat hyviä!
Polga, kyllähän tuo kuulosti terapiaistunnon alulta....
Reine, kioskien ja kauppojen kassoille pitäisi maksaa terapialisää, ovat monelle todella tärkeitä.
Lepis, ei seinille mahdu enää mitään!
Kimmeli, turha vakkaririviä vaihtaa.
Yaelian, kiitos.
Kari, vanhusten yksinäisyys on piilossa oleva ongelma vanhusten pysytellessä kotona. Pois silmistä.
Unelma, potin osuessa voi vaikka ostaa paikan palvelutalosta, jossa on ihmisiä ja seuraa.
SuviAnniina, keski-ikä kestää vuosikymmeniä...
Roosa, kauppojen automaatit ovat todellakin seuraava sudenkuoppa sosiaalisuuden vähenemisessä.
Onhan se aika halpaa terapiaa verrattuna esim. psykoterapiaan, Mimosa :)
HPY, hyvä syy lotota.
Olen itse perus juuriltani erakko joten tyydyn veikkauksen ikilottoon. Ei tartte muistaa kuin lisätä rahaa veikkautilille. Ja niin. Pitäähän noiden veikkauksen herrojen palkan jonkun maksaakin. Siis minunkin osaltani. Isovoitto ei kuitenkaan osu kohdalleni.
Uuna, syitä voi olla monia, mutta tässä yksi syy.
Ari, totta!
Alastalo, eihän sitä koskaan tiedä, jos osuu kohdalle...
Arki pukkaa joka puolelta, Isopeikko.
Hane, kampaajille/kassoille/kosmetologille/hierojille jne voisi kyllä maksaa ekstraa kuuntelemisesta.
Hieno graafinen taulu, ja loton väreissä.
Pidän tosi paljon grafiikastasi.
Oletko ajatellut "julkaista" tietokonegrafikkaasi näyttelyissä.
Kiitos, Arleena. En ole ajatellut näyttelyitä. Jonkun kuvakirjan voisi joskus koostaa ihan omaksi iloksi.
Tätähän se terapia monella on, kerran viikossa saatua, mutta edes kerran viikossa, sekin parempi, kuin ei koskaan!
Mielummin kerran kuin ei laisinkaan, Harakka!
Jollekin vähäpätöisellä tapaamisella voi olla pitkä merkitys, pieni lottovoitto sekin, jollekin se on vain lyhyt ohitus.
Lottovoitto tavata ihmisiä, kohdata, Sirokko.