Kuka olet ja mistä tulet?

Mari, kotkalainen (paikallisilta jos kysyy, niin yhä kymiläinen, (olenhan syntynyt Karhulan puolella) veneilevä ja valokuvaileva kansankynttilä.

Kuinka kauan olet bloggaillut? Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?

Ensimmäisen blogini laitoin Ninnin yllytyksestä pystyyn heinäkuussa 2006. Olen siis vielä melkoinen untuvikko. Matkan varrella on tainnut käydä niin päin, että minä hurahdin, ja tarvitsisin jo vieroitushoitoa, Ninnillä on pysynyt kohtuukäytössä.

Olet opettaja ja valokuvaaja. Näin ainakin minä olen käsittänyt. Oletko kuvaava opettaja vai opettava valokuvaaja?

Haastattelija on tehnyt hyvät pohjatyöt  Harrastuksekseen kuvaava opettaja (olisikin toisin päin) - voitte kuvitella, että meidän koulussa valokuvataan koko koulun voimalla  Ovat varmaan oppilaat ihan kyllästymiseen saakka täynnä valokuvaesimerkkejäni.

Meri, laivat ja luonto ovat blogiesi mukaan sinulle läheisiä. Mikä niissä vetoaa sinuun?

Jos sinut olisi viety ensimmäistä kertaa saaristoon viiden kuukauden vanhana ja siitä sitten joka kesä, niin sinun ei tarvitsisi kysyä tätä kysymystä. Siihen on kasvanut, kasvatettu, en kylläkään valita, päinvastoin, kiitos siitä vanhemmilleni. Voisi sitä huonompiakin harrastuksia olla.

Kameravene-blogin lisäksi sinulla on Puutarhapainajaisia ja Painajaiskasvio-nimiset blogit. Juontaako noiden blogien perustaminen johonkin lapsuuden aikaiseen kasvienkeräilytraumaan vai mistä oikein on kysymys?

Sanotaanko, että puutarhanhoidossa en ole ihan niin perusteellinen kuin valokuvaamisessa ja muussa toiminnassani. Kukkia tulee ja menee, painajaisina minulle ja muille (etenkin taloyhtiömme muille asukkaille). Puutarhablogin pistin pystyyn, jotta sain paikan, mihin kuvata niitä "pliisuja kukkakuvia" joilla ei viitsinyt kameraveneen blogia täyttää. Samalla olen huomannut, että Blogistania on täynnä tietäviä avuliaita ihmisiä, jotka sivistävät kansankynttiläparkaa kasvituntemuksen osalta (nolottaa ihan tunnustaa etenkin tässä ammatissa...). Ja ehkä... jos asiantuntija alkaisi kaivella, niin kyllä sieltä voisi joku alitajuntaan jäänyt kasvitunnistustrauma kouluajoilta löytyä, en epäilisi yhtään

Kotka ja laivabongaukset ovat myös blogiesi aiheita. Mikä on parasta Kotkassa (meri ei nyt kelpaa). Mikä on komein kuvaamasi laiva?

Johan pahan heitit... Vaatii mietintää. Kyllä se on "kaupunkisisustaminen", kulttuuri sanaa en käytä, koska Kotka ei ole kulttuurikaupunki siinä mielessä, että täällä oltaisiin suopeita tavallisten tallaajien puolelta kulttuurihankinnoille tai -tapahtumille (satamakaupunki-imago jyrää vielä sen tuomine asenteineen). "Kaupunkisisustamisella" tarkoitan esim. puisto-osastomme sitkeää näkemystä kehittää kaupunkimme viihtyvyyttä luomalla upeita, erilaisia puutarhoja / istutuksia ympäri kaupunkia ja sijoittamalla ulkoilmataidetta koko Kotkan alueelle. Visuaalista ilotulitusta. 

Vielä se laiva... Tall Ships Races kilpailun aikaan 2007 oli Kotkassa laivabongarin paratiisi. Upeita vanhoja purjelaivoja koko kylän täydeltä! Siinä meinasi pieni valokuvailija ihan mennä sekaisin. Joku kaunokainen sieltä... No, valitaan se suurin ja mahtavin, venäläinen koululaiva Sedov.

Kuinka kauan olet valokuvannut – onko kiinnostus lähtöisin jo lapsuudesta? Mikä on ensimmäinen kuva, jonka muistat ottaneesi? Kerro siitä.

Oikeastaan kuvausvimmani lähti liikenteeseen siitä, kun aikoinani ostin ensimmäisen järkkärini ihan 90-luvun alussa. Se oli (ja on vieläkin olemassa) venäläinen Zenit. Kuvat ovat mitä ovat, sen kun kaivaa esiin on ilmassa "holgailun" tuntua. Digijärkkärin hommasin vasta 2005. Aiemmin maalasin ja piirsin, nyt tuntuu, että valokuvaus on mukamas nopeampi keino saada ilmaistua itseään. 

Ihan ensimmäisestä kuvastani minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Joku pokkarikuva saaresta, totta kai!

Kuvasi ovat mielestäni eleettömän tyylikkäitä. Käytätkö kuvatessasi paljon aikaa sommitteluun? Kuinka ”valmiita” kuvasi ovat muistikortilla, kuinka paljoni työstät niitä koneella käyttäen eri ohjelmia?

No mutta kiitos! Olen kuvatessa perfektionistinen jahkailija. Eli rajaan niin kauan, että minusta ei ikinä tule esim. ötökkäkuvaajaa. Ne ehtivät pyrähtää pois ennen kuin saan kuvasta mieluiseni. Eli en kovasti rajaa enää koneella, teen "perussäädöt", koska digikamerahan antaa vain "negan", joka pitää säätää kohdalleen "kehittää". Muunnan raw-kuvan Lightroomissa ja sitten vielä "trimmaan" kuvan Photarissa. Joskus blurraan tai muuten muokkaan vielä Picasassa. Siinä kuvankehittämiseni kova kolmikko. En muokkaa kuviani "epätodellisiksi", koska olen kuvauksen suhteen melkoisen vanhoillinen - horisontti suoraan, puhkipalamista ei suvaita, kultainen leikkaus ym. - tylsän perinteistä.

Kuvitellaan, että eräänä aamuna heräisit Sisä-Suomesta. Kotisi olisi siirtynyt paikkaan, jossa ei ole edes pientä puroa 50 km:n säteellä. Sinulla olisi uudella paikkakunnalla hyvin palkattu työ ja asiat muutenkin hyvin. Jäisitkö sinne vai kuuluisiko meren kutsu?

Auts. Pahin painajainen. Opiskeluaika Savonlinnassa oli jo tukahduttava, olihan siellä vettä, mutta järvi on ihan eri asia, puut kasvavat järvestä eikä karua merenrantakalliota ole missään. Ehdottomasti, karkaisin heti takaisin merenrantakaupunkiin. Kaipaan pitkälle kylmiä keväitä, lämpimiä syksyjä ja kovatuulisia, kosteita talvia.

Kiitos haastattelusta. Merenkävijä en itse ole, ja erotan juuri ja juuri Suomen Joutsenen Sigynistä, mutta toivottavasti asiantuntemattomuuteni ei häirinnyt liikaa.

Kiitos itsellesi. Hyvinhän olet meriasioissa edennyt, tuosta on hyvä jatkaa