Heidi mietti soittaisiko hän Tompalle junasta ja pyytäisi
tätä tulemaan vastaan asemalle, mutta unohti sitten koko asian, kun kaksoset
alkoivat tapella. Reissu oli ollut muutenkin raskas, isä ja äiti eivät tehneet
muuta kuin istuivat teeveen ääressä kaiket päivät paheksuen maailman menoa,
rikollisuutta, maahanmuuttajia, sosiaalipummeja ja saatanan palvojia. Heidin
pinna oli katkennut neljäntenä päivänä ja vaikka äiti ihmetteli, miksi he eivät
olleetkaan koko viikkoa, niin kuin oli sovittu, Heidi piti päänsä, kaksoset
kiljuivat riemusta ja he lähtivät kotiin kolme päivää aikaisemmin.
Linja-auto rautatieasemalta lähti onneksi heti. Kaksoset
olivat rauhoittuneet ja bussimatka sujui suhteellisen siedettävästi. Pysäkiltä
oli lyhyt matka kotiin. Heidi antoi matkakassin kaksosten kannettavaksi ja
sytytti tupakan.
Kaksoset tappelivat, kumpi ehtisi avaamaan kotioven, kassi
putosi maahan, avaimet lensivät porraskäytävässä.
- Helvetti. Mä en kestä teitä enää yhtään. Nyt ootte
kunnolla. Mä avaan sen oven.
Kaksoset heittivät kengät jaloistaan ja ryntäsivät omaan
huoneeseensa. Heidi otti kassin porraskäytävästä ja sulki ulko-oven. Hän
huokaisi raskaasti ja istuutui eteisen tuolille.
Makuuhuoneen ovi oli kiinni.
Heidi tuijotti ovea. Ei kai Tomppa ollut jo nukkumassa? Kello
oli vasta vähän yli yhdeksän.
Heidi avasi makuuhuoneen oven varovasti.
- Heidi…mä en…eiks teidän pitänyt tulla vasta sunnuntaina…
Heidi piti kiinni oven kahvasta. Hän ei uskaltanut päästää
irti. Hänen oli pakko pitää jostain kiinni. Hän kuuli kaksosten äänet seinän
takaa.
- Heidi…kiltti…laita ovi kiinni. Ettei lapset…Heidi…kiltti.
Heidi katsoi Tomppaa, joka oli vetänyt peiton ylleen. Tompan
katse oli pyytävä, silmät anelivat.
- Heidi. Kiltti…katso, ettei pojat tule huoneestaan vähään
aikaan, niin…Heidi-kiltti.
- Mikä ton nimi on?
Heidi ihmetteli ääntään, miten se kuulosti jokapäiväiseltä,
melkein ystävälliseltä.
- Se on…Tanja…meiltä töistä…Heidi-kiltti. Hoidetaan tää
fiksusti. Niin kuin aikuiset. Laita se ovi kiinni, niin me puetaan ja…
- Pojat! Pooojat! Tulkaa moikkaan iskää!
Ei armoa!
Mutta että "Pojaat, tulkaa moikkaamaan iskää". Aika tiukka veto. Heh. Vai pitäiskö sanoa ihan että hähähä.
Tilastoissa naiset on valitettavasti tuossa pettämisessä jo melkein yhtä ahkeria kuin miehet.
Vaikka loppu onkin huvittava, itse tarina ei.
Kumpikin mokas pahasti. Tomppa toki pahemmin.
Tuille: Jospa se olikin Tanja joka vikitteli? Ei se mies aina ole se aloitteen tekijä. Kyllä ne naisetkin osaavat. Varsinkin nykyaikana mies saa pitää varansa.
Vintti, niinpä, ei armoa Heidi antanut, ei.
Hallatar, joo -sattuu ja kipeästi.
Tui, samaa mieltä, ei tässä kumpikaan käyttäytynyt ihan aikuisen oikeesti, Tomppa olisi tosiaankin voinut hoitaa hommat muualla ja Heidi -niin, sitten hän ei olisi tiennyt kai mitään. Ehkä sitten parempi näin?
Karpalo, heh. Niin, olisihan se kolina voinut olla remontin aiheuttamaa ääntä...
Tiukka veto, Äijä, joka tuntui ehkä Heidistä hyvältä, mutta pojista...? Hähää-fiilis ilman muuta.
Joo, Timo, ei sukupuolella väliä, tarinan olisi voinut kääntää myös toisin päin. Ja kosto on suloinen. Sillä hetkellä. Mutta pidempään....ehei.
Titta, eipä käy Heidiä kateeksi, ei todellakaan.
Niin, kummastelija. Kyllähän siinä pojat varmaan joutuivat aika pahaan rakoon, saattoi siinä mennä joku usko isään.
Sami, tunteet ja järki harvoin lyövät kättä, ennemminkin tunne jyrää järjen, kuten tässäkin nähtiin.
Heh, Saara, ajattelinkin, että joku olettaisi isin sängyssä olevan miehen, mutta koska en halunnut sen olevan pointin -että isi onkin homo tai bi- vaan pointti oli pettäminen ja varsinkin kosto, niin siksi tällainen perinteinen ratkaisu.
Alastalo, vai tuttua susua taas. Joo, on tässä vähän hempeilty ehkä viime aikoina...
Ja uskon kyllä, että vikitteleminen on usein molemminpuoleista, harvoin sellaisissa jutuissa on uhria. Ellei sitten se kolmas osapuoli. Eikä aina sekään.
Jaa-a, Obeesia, tuo on varmaan ikuisuuskysymys, johon en todellakaan tiedä vastausta. Joskus voisi ajatella niin, mutta toisaalta...joku syyhän siihen täytyisi olla, miksi miehet eivät ole tyytyväisiä omassa parisuhteessaan. Ja se on usein kahden kauppaa.
Toisaalta minulle ei ole koskaan selvinnyt miksi näissä tällaisissa jutuissa aina automaattisesti säälitään petettyä naista. Kai sillä miehelläkin on SYY tekemisiinsä, mutta ketäpä se kiinnostaa... Ei naisia ainakaan. Nehän on tunnetusti Virheettömiä, ja niitä pitää Ymmärtää, loputtomiin.
Mutta kuten sanoit. Naisia täytyy ymmärtää... vaikka mahdotontahan se on!
Tunnistaako muuten kukaan laulun, jonka sanat ovat kuvassa? Ei siis tuo love is in the air, vaan nuo ruotsinkieliset sanat?
Gräsänklingsblues kuten otsikossa luvataan.
Sävel, sanat ja alkuperäinen esittäjä Povel Ramel.
Sauvo Puhtilan suomentamana levyttäneet Kauko Käyhkö, Ismo Kallio ja Solistiyhtye Suomi.
Vitsi, mutta ruotsi on hieno kieli.
Kokeilkaapa sanoa ääneen:"Gräsänklingsblues".
TOIMII !
Sulkea ovi hillitysti ja selittää pojille rauhallisesti että isi on nyt vähän pipi?
Ihmiseltä ei voi mahdottomia vaatia.
Minä en saa päästäni sitä(kään), miltä isästä tuntuu katsoessaan poikiensa hämmentyneitä, järkyttyneitä kasvoja ja yrittäessään vastata heidän kysymykseensä "Isi, mitä te teette?" Siitä jää varmasti oikea polttomerkki sieluun eikä ihan heti unohda miettiä tekojensa seurauksia jo etukäteen.