|
|
|||
|
09.08.2009 - 21:02
Olen kanssasi tässä, aina ja nyt. Tulin luoksesi, kun olit syntynyt. Olen läsnä, käyt kohti tulevaa. Katson kaukaa, vaikka et huomaakaan. Kuulen kaiken, sanat, hengityksen. Näen sinut elämää nauraen. Naura, nauti sillä et milloinkaan tiedä milloin sinua suudellaan. Olet minun, suudelmaani vailla. Olen läsnä. Elämäsi lailla.
***
Luovan lauantain haaste on Läsnä, se inspiroi tämän runon. Itse haastekuva on täällä.
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Siitä on kamalan pitkä aika, kun olen viimeksi riimitellyt, Hirlii.
Elämänmakuinen runo :)
Elämää ja kuolemaa, ano.
Siivilläsi meitä peitä.
Mukaeltu riimitys iltarukouksesta tuli mieleeni runoasi lukiessani.
Kaunis!
Kaunis kuin taivaansini kera muutaman valkoisen poutapilven.
Vaikka runoista mitään ymmärrä. ;)
jl, lukijastahan riippuu, kuka on aina läsnä, se voi olla myös toivo, elämä, rakkaus. Minulla nyt jotain muuta tällä kertaa.
Arleena, kyllähän sen voi lukea niinkin.
SuviAnniina, en vielä tiedä tulevista kirjoista, ja tuleeko niitä edes. Katsotaan.
Kiitos, Harakka.
Alastalo, höh -sinun runon ymmärryksesi on kiitettävää luokkaa.
Kuolema on.
Näin on,
Iiris.