|
|||
 |
|
||
|
02.08.2009 - 00:01
The House Of The Rising Sun on kansanlaulu, jonka tekijä on tuntematon. Kappale kiersi folk- ja blueslaulajalta toiselle 20–30-luvun Yhdysvalloissa ja siitä kehittyi monenlaisia versioita. Laulun tiettävästi vanhin levytys on vuodelta 1933, esittäjinä Clarence ”Tom” Ashley ja Gwen Foster. En löytänyt kyseistä versiota tuubista, joten valitsin sen sijaan Woody Guthrien esityksen vuodelta 1941.
Rising Sunia on ahkerasti levytetty vuosien varrella. Tulkintansa ovat tehneet niin Roy Acuff, Lead Belly, Frankie Lane, Miriam Makeba ja Joan Baez ja monet muut. Vuonna 1961 Bob Dylan levytti oman versionsa kappaleesta, antaen krediitit itselleen lyriikasta. Tämä närästi Dave Van Ronkia, jonka kanssa Dylan työskenteli siihen aikaan, Ronk sanoi Dylanin kopioineen Ronkin tekstin.
1964 The House Of The Rising Sun-kappaleen vuosikymmeniä kestänyt taival tuotti sille vihdoin tulevan populaarimusiikin klassikon aseman, kun brittiläinen The Animals teki laulusta oman versionsa. Laulaja Eric Burdon kertoi kuulleensa laulun amerikkalaisen blueslaulajan Josh Whiten laulamana ja sanoittaneensa laulun hieman uudestaan, sovinnaisemmaksi.
Oli tekijä sitten kuka tahansa, ja miksi kansanlaululla ylipäänsä pitäisi olla tekijää, tämä kappale on klassikko. Jo vuosikymmenien ajan.
Muita sunnuntaiklassikoita löytyy täältä.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Tuo Dylanin versio oli hieman oudompi, en ole ehkä koskaan kuullut.
Mutta todellinen klassikko tämä biisi!
Tervetuloa takaisin Blogistaniaan, Kari! Guthrie iskee useimmiten, ainakin minuun. Tässä postauksessa on kyllä niin monta versiota, että mahtaakohan näitä jaksaa kuunnella.
Sooloilija, on tämä aikamoinen klassikko!
Ei kyllä sovi unohtaa, että kotimainenkaan versio (eka) ei ollut mitenkään paha aikanaan. Sai muistaakseni vähäsen kunnon paheksuntaakin aikaiseksi - se on aina lussaa =D
Hieno biisi, tätä on hoilattu jo (montakymmentä) vuosia...
Dylanin tulkinta on mennyt minulta ohi, todennäköisesti siksi, että eläinten levyttämä versio on niin vahva ja ohittamaton. Mutta erityisen iloinen olin (muiden lailla), että olit poiminut juutuubista Woody Guthrien. Hänen äänessään on hieno soundi, kerta kaikkiaan. Hyvä setti.
Vaiheinen, muutama gallona lienee joessa virrannut todellakin!
Polga, mikä se eka suomalainen versio oli, oliko Mårtenssonin?
Papi, on tämä kultaa!
Kristiina, se oli varmaan mahtavan kuulosta!
Viides rooli, on niin kamalan mielenkiintoista lähteä etsimään erilaisia versioita, sukeltaa syvemmälle menneeseen!
Halo, tradeista voi tehdä vaikka mitä.
Tuima, minäkin pidin kaikista versioista ja tuubista löytyy lisää.
Noh, ei kuunnella Tarjaa tällä kertaa, Timo :)
Demetrius, aika syvältä nenästä kyllä soundi tulee!
Yaelian, sen takia näitä klassikkoja on kiva jäljittää aikaisemmille vuosikymmenille, koska aika moni löytää juurensa sieltä.
Päästettiin eläimet pitkästä aikaa valloilleen aavikollakin... Animals-versio soitettu ja laulettu aikoinaan puhki. Aurinko nousee sadoin erilaisin soinnuin kuten sanoituskin...
Dylan täällä oli meitin korville kaameeta kuultavaa. Meillä nauhalla Dylanilta toisenmonen versio.
Klassikkojen klassikko ja erittäin hyvä lähestymistapa. Pidin paljon tuosta Woody Guthrien versiosta, tosin suosikikseni nousi sittenkin tuo ennen kuulematon Josh Whiten versio. Tällä kertaa Animaaleja ei lasketa.
T'ämä oli niin ovela veto, että kerrankin meikäläinen ei pääse mussutamaan mitään alkuperäisversioiden aitoudesta ;)
Totta Timbuktulaiset, aurinko nousee sadoin erilaisin soinnuin.
Lepis, Joshin esitys on todella cool, slow enough!
Aika monta versiota olen kuullut, Animals toki muistorikkain. Viimeisimpänä Tukholman laivalla muuan ruotsalaisheppu veti aivan loistavan tulkinnan biisistä...
Crane, Animalsien versio on minullekin tutuin.
Hane, kyllähän tätä kelpaa laulaa!
Ilman Woodya ja Bobia meillä tuskin olisi paljon mitään.
Kiitos, Susu. Mahtava klassikko ja hieno, erilainen tulokulma aiheeseen.
Huh, Tommi, johonkin pitää vetää raja, ehkä siihen Kansaan (en tiennytkään, että hän on levyttänyt tämän, muistan vain Lasse Märtensonin version).
Guthrie on King.
Joo, Juanita, tykkään tonkia tällaisia, vähän kuin arkeologiaa :)
Useasti levytetty laulu, Holle, joka makuun!
Hmm, se levy minulta puuttuu...
On se ihana, Marjut.
Pieni hemmottelu on aina poikaa, Helmipöllö!