Joskus makuuhuoneen ovi oli auki, kun mies heräsi aamulla ja hän näki vaimonsa oven raosta. Vaimo istui ikkunan vieressä olevalla tuolilla, katsomatta ulos. Mies kuiskasi hiljaisen huomenen hieroen samalla työhuoneen vanhalla sohvalla puutunutta selkäänsä.

Sairastuttuaan masennukseen vaimo oli pyytänyt miestä siirtymään työhuoneeseen nukkumaan, ja vaikka sohva oli muhkurainen, mies oli suostunut mielellään. Vaimon itku herätti hänet öisin. Työhuoneessa sai nukkua rauhassa.

Joinakin viikkoina makuuhuoneen ovi oli kiinni joka aamu. Mies antoi vaimon olla rauhassa, lähti töihin juomatta aamukahvia. Palatessaan kotiin illansuussa, makuuhuoneen ovi oli yleensä kiinni. Mies teki ruuan, jäähdytti sen ja laittoi jääkaappiin. Joskus vaimo söi ruokaa päivän aikana, miehen ollessa töissä, mutta usein mies sai tyhjentää jääkaapin vanhasta ruuasta.

Miehen työmatka lähestyi ja hän mietti, miten kertoisi asiasta vaimolle. Hän ei halunnut häiritä makuuhuoneen rauhaa, mutta ei keksinyt muuta keinoa kuin koputtaa huoneen ovelle muutamaa päivää ennen lähtöään. Vaimo ei vastannut, ei pyytänyt tulemaan sisälle. Mies painoi korvansa kiinni oveen. Vaimo ei itkenyt, huoneesta ei kuulunut mitään, ei edes sitä pientä tuhinaa, joka kertoi vaimon nukkuvan.

Minä lähden neljän päivän kuluttua työmatkalle, mies sanoi suljetulle ovelle. Hän puhui kovalla äänellä, kuunnellen samalla oven takaa lakanoiden kahahduksia, ääni, jotka kertoisivat vaimon olevan hereillä. Minä olen poissa viisi päivää. Soitan sinulle joka päivä. Teen jääkaappiin ruokaa. Hain apteekista lääkkeet. Sinä pärjäät ihan hyvin.

Vaiettuaan mies pyyhki hikeä otsaltaan. Hän kuunteli. Vaimo ei ollut alkanut itkeä. Mies tiesi, ettei vaimo tulisi vastaamaan hänen soittoihinsa, vaimo ei halunnut puhua kenenkään kanssa, ei nähdä ketään. Oli kuitenkin tärkeää soittaa. Oli tärkeää, että vaimo tiesi miehen yhä rakastavan.

Makuuhuoneen ovi oli kiinni aamuisin, kun mies lähti töihin ennen matkaa. Mies tiesi vaimon loukkaantuneen, sillä ruuat olivat koskemattomina jääkaapissa. Mies teki uutta ruokaa ja huomasi käsiensä vapisevan. Hän puri huultaan pakatessaan laukkunsa.

Vaimo ei vastannut soittoihin, ei tekstiviesteihin matkan aikana. Mies osti vaimolle tuliaiseksi ohuesta villasta tehdyn hartiahuivin ja palasi kotiin. Viiden päivän postit odottivat eteisen lattialla.

Asunnossa oli ummehtunut haju.

Jääkaapin ruuat olivat koskemattomat. Makuuhuoneen ovi oli kiinni. Mies mietti hetken, päätti ensin purkaa laukkunsa ja käydä suihkussa. Pesukoneen pyöriessä mies keitti itselleen kahvia ja siirsi vanhimmat ruuat jääkaapista kompostiin.

***

Makuuhuoneen sängyn vieressä oli vaimon päiväkirja. Viimeinen merkintä oli kahden viikon takaa.  Vaimo oli kirjoittanut, ettei jaksa enää. Mies katsoi vaimoaan, joka makasi peiton alla. Vaimo ei itkenyt.

Ei kuulunut edes sitä pientä tuhinaa, joka kertoi vaimon nukkuvan.