|
|
|||
|
14.07.2009 - 22:29
SuviAnniinan ja Savisudin blogista löysin seuraavan meemin, jossa on 20 sanaa. Meemiin vastataan mitä sanasta tulee mieleen ensimmäiseksi liittyen lapsuuteen/nuoruuteen.
Mitä sanat tuovat sinun mieleesi?
KAMPA Kaikilla kovilla tyypeillä on housujen takataskuissa sellainen kampa. Suuri, värikäs, muodikas. Minulla ei. LINTU Äiti pelkää enemmän. Minä olen kauhuissani. Istumme sohvalla vierekkäin, pidämme tyynyjä kasvojen edessä, kurkistamme varovasti televisiota, sukellamme taas tyynyn taakse piiloon. Kummallekaan ei tule mieleen laittaa televisiota kiinni. Hitchcockin Linnut saa minut vihaamaan lintuja, enkä vieläkään suhtaudu luottavaisesti noihin lentäviin liskoihin. MERI Hangossa ranta on matala, vesi kirkasta ja saa kävellä kauas, kauas ennen kuin vesi ylettyy edes polviin. Hiekka meren pohjassa on pehmeää, laineilla. Turussa, Saaronniemen laivalaiturin pitkä suora. Juoksemme täysillä laiturin poikki, hyppäämme alas, yrittäen päästä syvemmälle, syvemmälle. Meri tuntuu pohjattomalta siinä kohtaa, vain vähäinen kajastus kertoo mihin suuntaan pitää suunnistaa ennen kuin keuhkot tyhjenevät lopullisesti. KITARA Pelastusarmeijan myyjäisissä soitetaan kitaraa ja lauletaan. Minä syön lettuja ja mansikoita. KELLO Kello on aina liian paljon, kun tulen kotiin. Saan arestia, mutta en opi mitään. Myöhästyn jälleen, kun seuraavan kerran pääsen kaupungille. Vihaan kelloa, joka ei anna minun olla rauhassa ystävien kanssa. Vihaan kotiintuloaikoja. OKSENTAMINEN Ei kannata oksentaa sängyn ja seinän väliin. Se ei ole piilopaikka, vaikka siinä vaiheessa, kun tulee kotiin ja asettautuu keinuvaan sänkyyn, se tuntuukin paremmalta vaihtoehdolta kuin sänkyyn oksentaminen. Lakanoita on helpompi pestä kuin vaihtaa tapetti. Sen opin. Opin muistan vieläkin. MUMMO Mummo on hyvä ihminen. Hän pitää kaikista, ymmärtää kaikkia, hänellä on niin laaja sydän, että koko maailma mahtuu hänen syliinsä. Hän ei arvostele ketään, hän arvostaa jokaista omana itsenään, hän on kiinnostunut ihmisistä. Hän oli uskomaton, rakas ihminen. KIRJA Kirjasto-autossa on uusi kirjastonhoitaja. Nuori mies, kohtalaisen komea, vaihdan nopeasti hyllystä ottamani nuortenkirjat aikuisten kirjoihin. Haluan näyttää kypsältä, fiksulta, aikuiselta. Haluan unohtaa olevani 12 vuotta. PIPO Kun pääsen kulman taakse, pipo lentää taskuun. Kukaan, ei kukaan käytä pipoja, mutta jostain syystä vanhempani ovat sitä mieltä, että pipo on laitettava päähän pakkasella. Olen eri mieltä, nostan takin kaulukset pystyyn ja suuntaan kaupungille. MATEMATIIKKA Meitä nolottaa, kun matikanopettaja näyttää meille vastasyntyneen esikoisensa valokuvia. Pojat hihittävät vauvan isoja palleja, opettaja hymyilee, sanoo, että poika on tullut isäänsä. Lopputunti ei opiskella mitään, päästään kotiin. METSÄ Ruissalon metsissä on suojaisaa, hyviä kallioita, joilla istua, juoda kaljaa, valmistautua iltaan. Muunlaista metsää en tunne. Metsä on jemmapaikka kaljoille ja viinipulloille, rauhallinen keidas pitkän illan aluksi. UKKONEN Koko yön ukkostaa. Mökin edessä on puu, jonka kohoamista seuraamme. Kukaan ei halua mennä nukkumaan, kukaan ei uskalla mennä nukkumaan. Vesi nousee ja nousee kohti mökkiä. Olemme varmoja, että jompikumpi tapahtuu: puu kaatuu mökin päälle tai vesi huuhtelee mökin alas mereen. Aamulla aurinko paistaa. HIUKSET Sinulla on ihan samanlaiset hiukset kuin Janis Joplinilla, minulle sanotaan. Sinulla on oikeastaan myös yhtä hankala luonne. Sen saan myös kuulla. VELI Veli nukkuu junassa, olemme matkalla jonnekin, en muista minne. Veli nukkuu, olen tyytyväinen. Saan lukea rauhassa. IKKUNA Ikkunasta näemme miten naapurin pojat vievät viinipullon piiloon roskakatokseen. Odotamme hetken, juoksemme roskikselle, otamme pullon. Naapurin pojat ovat ärsyttäviä. Se riittää syyksi. Eikä meillä ole rahaa. KALENTERI Teinikalenteri täynnä sydämiä, runoja, rakastan, rakastan, rakastan. Päivät, kohteet muuttuvat, rakkaus säilyy. PUURO Meillä ei koskaan syödä puuroa. Kukaan ei pidä puurosta. Vasta myöhemmin ymmärrän, että lapsuus voileipien, murojen ja kaakaon kanssa, ei ole niin tavallista. Suomalaisuuteen kuuluu puuro. Muuten ei kasva kunnolliseksi ja vahvaksi. No, ilmankos. NENÄLIINA Kerran viikossa silitän mummin ja ukin kangasnenäliinat. Niitä on paljon. Mummin nenäliinoja koristavat kukat, ukin nenäliinat ovat suuria ja ruudullisia. Palkkioksi saan karamellin. Valitsen joko Kis-Kisin tai jääkarhukarkin. KYNSILAKKA Parhaimpina päivinä vaihdan kolme kertaa kynsilakkaa. Kouluun riittää yksivärinen, luumunpunainen lakka. Kun tulen kotiin, maalaan kynnet vihreiksi, lisään niihin punaisia ja valkoisia pilkkuja. Viikonlopuksi maalaan joka kynnen eriväriseksi, eri kuvioiseksi. TAULU Tädin taulussa mustat ja valkoiset hevoset vetävät tulenpunaisia vaunuja, taivas hehkuu mustaa, punaista, keltaista. Haluan maalata yhtä hyvin kuin täti, yhtä suuria tauluja, yhtä voimakkaita ja värikkäitä.
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Taitaa kuulua tiettyyn ikään, Kimmeli...
Kiva niitä oli kirjoittaakin, Yaelian.
Välttämättä puurollakaan ei kasva vahvaksi... =)
Eihän siihen aikaan mitään kelloja ollut... Vai oliko? Tai pipoja? Karvahattu sen olla piti, muuten ei tarennut ;) Eikä ollut puuroakaan!
Oikeasti olen oppinut syömään puuroa vasta aikuisiällä. Punapäiset lapset eivät syö puuroa!
Janis Joplin tukka kuuluu jokaiselle iteään arvostavalle nuorelle naiselle:-D
Kotiintuloajat on iahan pertsiistä ja oksentaa kannattaa jo kotimatkalla...
Olet kyllä hyvä kirjoittamaan,
koska tulee lisää "lasten" runoja!?
Uusiksi vaan, Reine!
Polga-siskoseni, olemme tainneet olla yhtä hurmaavia nuorinakin :)
Una, samaa mieltä! Vaikka mistä sitä tietäisi, kuinka vahva nyt olisin, jos olisin syönyt puuroa!
Lepis, punapäät eivät syö puuroa. Jep, joillakin oli koivistolais-karvahatut, ei sopinut tyyliini.
SuviAnniina, lasten runoja varten pitää olla tietyssä mielentilassa, sovussa itsensä kanssa, tyytyväinen, ehkä joskus taas. Nyt ei.
Vau, sinulla on nopeat jalat, HPY!
Tulenkin katsomaan, Iiris!
Ymmärrän katkeruuden, Elegia, koen samanlaista tuon kamman kohdalla :(
Teinikalenteri oli taas ällö, kun ei ikinä tapahtunut mitään, mitä sinne olisi voinut kirjoittaa. Sitten kun alkoi tapahtua, ei enää teinari riittänyt, piti ottaa päiväkirja käsilaukkuun mukaan.
Minulla teinikalenterissa taisi olla lähinnä toiveita, mitä voisi tapahtua, Satujatar.
No niin, Iisi, siinähän se sana tuli assosioitua, loput vaan peliin!
Mielenkiintoisia!
Nappaapa haaste, Harakka!