1900-luvun alussa vaudeville voi hyvin Amerikassa. Valkoiset taiteilijat mustasivat kasvonsa, esiintyivät mustaihoisina ja suosio oli taattu, näyttämöneekeri oli turvallinen tapa kohdata afroamerikkalaisia, joiden musiikki, blues ja ragtime alkoivat kiehtoa valkoihoisia. Totta kai blackface-ilmiöön kuului myös rasistisia piirteitä, tummaihoisista irtosi stereotypistä komediaa.

Blackface-komediennena aloitti myös Venäjältä Amerikkaan tullut Sophie Tucker, jonka ura ja vaikutus amerikkalaiseen populaarimusiikkiin ja etenkin naisten esittämään musiikkiin, oli huikea. Tucker lauloi siitä, mistä oli puute tai siitä, mitä oli kerrankin kylliksi. Kun kuuntelee Tuckerin laulujen sanoituksia, ei voi olla ihailematta itseironiaa, sarkasmia ja parodiaa, jota löytyy rivien välistä. 

Tuckerin jälkeen tie estradille oli helpompaa esim. Ruth Ettingille, Libby Holmanille, Annette Hanshawille, Elsie Carlislelle, Helen Kanelle ja muille 20-30-lukujen flappereille, suloisille tytöille ja vampeille. Jos genre kiinnostaa, klikatkaa naisten nimiä, niin kuulette enemmän.

Tuckerin levytys Some of these days vuodelta 1911 muodostui hänen tunnuskappaleekseen. Olkaa hyvät, The Last of The Red Hot Mamas!

 

Lisää sunnuntaiklassikoita täällä.