Tuossa muutama päivä sitten julkaisin blogissa tarinan Paljaat jalat.

Kommenttilaatikossa Kari kirjoitti: ”Minulla on paha tapa aina miettiä tarinoittesi miesten kohtaloa. Nytkin vähän suretti tuon kreikkalaisen puolesta. Ajelutti kuitenkin ympäri kaupunkia kalliilla bensalla. :-)” 

Vastauksessani Karille pyysin häntä kirjoittamaan tarinan miehen näkökulmasta ja ilokseni Kari otti haasteen vastaan. Tässä siis tarinan toinen puoli, omani on sen alla. 

Bloggaaminen on ihanan interaktiivista ja inspiroivaa!!! Kiitos, Kari.

Corvette

Isän vanhalla Fiatilla ei turistityttöjä vokoteltu. Onneksi kaverillani Konstantinilla oli rikas isä ja Konstantinilla työvuoro. Sain lainaksi hänen Corvettensa, Chevrolet Corvette Cabriolet, vuosimallia 1972, jonka 225 hevosvoimaa kiihdytti auton 5,7 sekunnissa nollasta kuuteenkymmeneen amerikanmailiin. Kun kaasua painoi, tunsi kiihdytyksen selässään.

Tytön hiukset hulmusivat tuulessa, kun ajoimme Pireuksen rantaan. Tyttö oli vähän omituinen, kulki Ateenassa paljain jaloin. Kerroin tytölle, että hän on ihmeellinen, pohjoisen villi vapaa keiju paljaine jalkoineen, ja että haluan oppia tuntemaan hänet peittävän hameensa alta. Aika paksua, mutta Konstantin oli kertonut, että sellaisilla puheilla turistityttö oli valmis nopeammin kuin pässi aivastaa.

Tyttö kuljeskeli rannalla, poltti jalkansa kuumassa hiekassa ja yritti parantaa niitä merivedellä. Vietyäni hänet Corvettella kaupunkiin, hän kipeitä jalkojaan aristellen kertoi, ettei minun kannattanut häneen tutustua, koska pettyisin kuitenkin. Suoraa puhetta, mutta mietin, mitä hän kuvitteli minun pettymyksistäni tietävänsä. Jätin tytön Plakalle, tankkasin Corvetten viimeisillä rahoillani ja vein sen Konstantinin kotitalon pihalle. Ennen lähtöäni katselin autoa vielä hetken aikaa. 

Seuraavana päivänä ajelimme Konstantinin kanssa kaupungilla katselemassa turistityttöjä. Konstantin poimi punaisia hiuksia auton verhoilusta ja oli utelias. Tahallani olin salaperäinen.

Paljaat jalat

Ateenassa kävelin paljain jaloin, Plakan kaduilla kivetys oli pehmeää, jalkapohjiin kerääntynyt lika suojasi ihoa. Miksi kuljet ilman kenkiä, minulta kysyttiin, vastasin: en pidä kengistä. Aikaisemmin sinä vuonna, talvella, lähtiessäni Turusta laivalla Tukholmaan, minulla oli jalassani lapikkaat. Pikkuvarvas oli murtunut, potkaisin pöydän jalkaan lähtiessäni. Lapikkaiden pohja oli kova, nahka paksua, jalka lepäsi hyvin, pikkuvarvas oli suojattu. Miksi sinulla on lapikkaat, tapaamani mustaan nahkatakkiin pukeutunut mies kysyi. Kerrottuani syyn hän polkaisi rautaisilla saappaillaan jalkaani. Oliko se tämä jalka? Saattoi olla, vastasin, lähdin hänen luotaan. 

Sinä olet ihmeellinen, mies Ateenan yössä kertoi minulle. Pohjoisen villi, vapaa ja kaunis keiju. Kuljet paljain jaloin, pitkä hameesi ei paljasta mitään. Haluan oppia tuntemaan sinut. 

Hänellä oli avoauto, hiukseni takkuuntuivat, pitkät, punaiset hiukseni kietoutuivat pilvien lomaan, kun ajoimme rannalle. Hiekka oli hehkuvan kuumaa, silmän kantamattomiin kekäleitä, jalkapohjat paloivat rakoille, suolainen vesi kirveli haavoissa. 

Ei minua kannata oppia tuntemaan, sanoin miehelle palattuamme kaupunkiin. Pettyisit vain.