|
|||
 |
|
||
|
10.07.2009 - 22:21
Miehen lapset halusivat haudata isänsä. He toivoivat, ettei nainen tulisi hautajaisiin. Nainenhan ei ollut edes ollut naimisissa miehen kanssa. Lapset toivoivat naisen ymmärtävän, että tilaisuudesta tulisi kiusallinen, mikäli nainen tulisi paikalle. Nainen sanoi ymmärtävänsä. Hänellä ei ollut halua mennä hautajaisiin. Hän tiesi, ettei mies ollut siinä arkussa. Mies pysyi edelleen hänen luonaan. Lapset hautaisivat vain tyhjän ruumiin. Savi oli muotoutunut itsestään naisen käsissä. Hän ei tarvinnut miehen valokuvaa, hän ei tarvinnut muistoja muovatakseen miehen. Hän tunsi miehen jokaisen piirteen sormenpäissään, miehen kasvot, vartalon. Käsillään hän muovasi miehen uudestaan. Saven kuivumista odotellessa nainen valmisti itsensä. Mies oli rakastanut naisen hiuksia, nainen pesi pitkät suortuvansa lähdevedessä, antoi auringon ja tuulen kuivattaa punaisen kehrän reunustamaan kasvojaan. Hän siveli ihonsa salvialla, tuoksu toi hänen mieleensä sen hetken kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin hän oli tavannut miehen ensimmäistä kertaa. Savimies oli kahdessa osassa. Nainen syleili hahmon takaosaa, joka makasi odottaen penkillä. Nainen nousi, asettautui miehen päälle ja veti patsaan etuosan ylleen. Uunin suu aukeni, penkki liukui uuniin.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
No, on, Hamalainen!
Joo, jl, yöjuttu ehdottomasti eli älä kokeile tätä kotona-kategoriaa.
Upea tuo oranssi kuva!
Niin siinå kävi, Yealian. Jep, oranssihehkuvaista tänään.
Jostain syystä SusuPetalin kertomus kiidätti minut takaisin muistamaan vanhaa tunne-elämystä. Nyt on toisin, kestän enemmän, yöjuttujakin.
Ennen kaikkea hyvä tarina. Kiitos, Susu, ruusunlehdistä taas
Lepis, kaikki on mahdollista.
Polga, joskus asiat ovat hyvinkin yksinkertaisia.
BLOGitse, kyllä näitä pitäisi lukea yöllä :)
Kari, samat sanat kuin BLOGitselle!
Unelma, on varmaan eri, palaako pakosta vai vapaaehtoisesti.
Reine, luulen, kyllä se oli rakkautta.
EmmyAurora, mukavaa kun kommentoit! Totta, menettäminen polttaa jotain sisimmässä.
Uuna, minäkin tiedän tuollaisia tapauksia, tuntuvat uskomattomalta, mutta...
Iisi, tulee hautaus halvaksi!
Roosa, luulen, että auttoi. Viimeinen työ.
Sellainen savenvalaja, Savisuti -tekniikasta en ole ihan varma, mutta suotakoon se minulle anteeksi.
Kaiken se kestää
Kaiken se antaa
....
Vai että nyt alkaa tulla Yöjuttuja? Odotan lisää malttamattomana.
Yhdessä, Harakka.
On noita yöjuttuja tullut pari akaisemmin, Alastalo, ja lisää luvassa.
Ikuista rakkautta.
Ikuista kyllä, Arleena.
Juuri oikeaan aikaan luettu, Kimmeli :)
Villiviini, samaa minäkin ihmettelen, mutta kaikki on mahdollista, vihanpitokin, loukatuksi tulemisen tunne.
Ikuisesti yhdessä, Elegia.
Avioerot ja uusioperheet outoine kuvioineen ja ongelmineen ovat yleisempiä nykyään kuin ydinperheet ja rakkaus on tarinassa enemmänkin läheisriippuvuutta ja oman elämän elämistä toisen kautta joka johtaa sitten marttyyrikuolemaan.
Riippuvuutta tässä varmaan on, SuviAnniina, yksin jäämisen pelkoa, mahdottomuutta elää ilman toista.
Cruella, kiitos tilauksesta, toivottavasti pidät kirjasta.