|
|||
 |
|
||
|
08.07.2009 - 17:00
Tänään olen miettinyt palautteen antamista. Katilla, josta kerroin edellisessä merkinnässä, oli taito antaa kannustavaa palautetta, rakentavia ehdotuksia, uusia ja hullun luovia ajatuksia sen suhteen miten edetä jossain projektissa. Palaute on tärkeää, varmaan useimmille ellei ihan kaikillekin, mutta pohdin tässä lähinnä itseäni, koska tämä nyt sattuu olemaan blogini. Minähän kirjoitan lukijoille. Tekstini eivät ole päiväkirjaa, vaan fiktiota, tosin joskus ripaus faktaakin voi olla mukana (mutta en kerro missä…). Haluan kuulla lukijoiden mietteitä teksteistä, koska kirjoitan heille. Itselleni kirjoitan sellaista, mitä ei täällä julkaista. Palaute, kommentit, ovat siis välitöntä reaktiota teksteihin, kuviin, kaikkeen, mitä julkaisen. Olisi hullua kieltää, miten paljon kommentit kannustavat tekemään lisää, miten oikealla hetkellä tullut palaute piiskaa taas nousemaan siitä mustasta kuopasta, johon aina välillä putoan. Tulisin hulluksi ilman lukijoita, en todellakaan häpeä sitä tunnustaa. Olen jo ehkä kohtalaisen hullu, mutta aina on vaara seota enemmän, ja siksi riemuitsen jokaisesta jäljestä, jonka lukija jättää blogiini. Olen iloinen myös heistä, jotka lukevat, mutta eivät kerro käyneensä. Kommentointipakkoa ei onneksi ole vielä säädetty. Kommentointi ei ole samaa kuin hymistely, kritiikille löytyy aina tilaa, ja onneksi olen saanut myös sitä. Rakentavat ehdotukset auttavat aina. Omalle tekstilleen on todella sokko, ja koska pidän julkaisukynnyksen hyvinkin matalana, joukkoon mahtuu onnettomia mahalaskuja, niin tekstien kuin kuvien suhteen. Lukija on tärkein, sen opin silloin, kun kävin Kolmiokirjan kirjoittajakorkeakoulua. Se tarkoittaa sitä, että sen lisäksi, että itse pidän tekstistäni myös lukija toivon mukaan pitää siitä. Tajunnanvirran, joka avautuu vain itselleni ja joka on henkilökohtaista, jätän terapeuttini tulkittavaksi. Siitähän hänelle maksetaan, hahhah.
Kolme uutta lukijaa on kirjoittanut arvionsa ja näkemyksensä Valkoisista taloista:
Kiitos.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Sain opastusta erittäin hyvältä kirjoittajalta, joka sanoi että anna tulla mitä mieleen pälähtää. Ne jotka tykkäävät, tulevat uudestaankin.
Olin ensimmäisestä kommentista niin tohkeissani, että meinasin sen seinälle kehystää!
Kyllä se kaikupohjan olemassaolo on tärkeää.Kommentoijan ei todellakaan tarvitse olla samaa mieltä, ja sehän on vaan virkistävää jos saa keskustelua aikaiseksi.
Jahka loma alkaa, menen etsimään sen Valkoiset talot!
Varaan kilon suklaata, sipsejä ja kokista ja laitan kännykän kiinni :)
Kaikupohja, sinä sen sanoit, Arja-Anneli, juuri sitähän ihminen kaipaa, niin kirjoittaessa kuin elämässä yleensä.
Hyvä, että annat tulla mitä mieleen juolahtaa, sillä se on hauskaa!!!!
Valkoiset talot kannattaa tilata jostain verkkokirjakaupasta, kaupan hyllyltä sitä tuskin löytää.
Palautteen antaminen on taitolaji, jossa voi myös kehittyä. Blogikommentointi on muuten hyvää harjoitusta :)
Minä luen, mutta en aina kerkee kommentoida, etenkään töissä, ku siel tulee luettua vähän sillai "salaa"...
Minulla oli alussa tosi suuri kynnys antaa palautetta. Tuntui, että kaikkien muiden palaute oli nasevaa ja merkittävää, paljon asiaa pienessä tilassa. Kaikki myös tuntuivat tuntevan toisensa.
Sinulle on mukavaa antaa palautetta. Olet armahtavainen ja aina kuulolla. Et koskaan tyrmää. Se on fantastista.
Palaute on parempi sana kuin kritiikki, jossa todellakin on negatiivinen sävy. Sen takia varmaan on kehitelty sanonta rakentava kritiikki. Hmm, hassua. No, joka tapauksessa palautteen antaminen ON taitolaji, Lepis. Itse olen todella huono analysoimaan mitään sanallisesti, toimin ihan mutu-tuntumalla. Olisi kiva osata vähän enemmän ja selkeämmin jäsentää ajatuksiaan, kun lukee toisten tekstejä, katsoo kuvia jne. Vaan harjoitellaan.
Kommentoinnista ei pidä ottaa stressiä, Kimmeli, se on aika kamala tunne. Ja töissä joutuu vähän säännöstelemään pakostakin...
Minustakin kunnon palautteen antaminen on vaikeaa, mm. Yleensä joudun vain toteamaan, että pidin, mutta en osaa sen kummemmin eritellä, miksi pidin! Äh, se on raivostuttavaa.
Sama juttu, jos en tykkää. Ellei minulla ole mitään annettaa, korjausehdotuksia tms. palautteessa, en jätä kommenttia. Se tuntuisi aika kornilta.
Totta, Flora, miksi sitä vaatii itseltään täydellistä asiantuntijuutta ennen kuin antaa itselleen luvan kommentoida! Höh, pitäisi olla vähän kiltimpi itselleen, eikä vaatia turhia.
Allekirjoitan kirjoituksesi täysin, vaikka omalla kohdallani motiivit ovat kenties hiema erilaiset. Mutta yhtä lailla se palaute ja kommentit ovat minullekin todella tärkeitä. Ja nyt menen lukemaan nuo arviot.
Eikös muuten Uunakin ole kirjoittanut kirjastasi?! Miten saatoit unohtaa hänet!!!! Raippaa saat :D
Joo, kritiikki-sana on pilattu, Elegia, sen pitäisi juuri sisältää nuo molemmat puolet. Ja totta, millä tavalla kritiikki annetaan, merkitsee myös paljon. Huokaus, joskus miettii, kumpi on tärkeämpi -se, joka kirjoitti kritiikin tai se, josta kritiikki kirjoitettiin.
Höh, en minä Uunaa unohtanut, enkä Hennaa, enkä Kirjavinkkien arvosteluja. Niihin olen viitannut aikaisemmin. Nämä kolme tuossa kirjoituksessa ovat u u s i a arvosteluja, niin kuin siinä lukee.
Nih.
Juuri pistin kirjan tilaukseen AdLibriksestä. Sieltä saa kirjat ilman postimaksua *vink vink* :)
Uskon, että suuremman julkaisun, kuten kirjan, saama palaute vasta tärkeältä tuntuukin. Pidin kirjastasi ja tyylistäsi, se jäi sanomatta,olin niin keskittynyt kirjan sisältöön,
Entisen elämäni takia tuo kirjan tapahtumamiljöö on minulle erikoisen tuttua, työni liippasi läheltä.
Kirjoittaminenkin taitaa toimia suunnilleen samoin. Kommentit ovat sen kirjoituksen ajatusten heijastumia muista ihmisistä. Niiden puuttuminen saattaa tehdä kirjoituksen aivan merkityksettömäksi ja tyhjäksi. Ne ohjaavat myös kirjoittamista kertomalla lukijoiden omista ajatuksista. Kyse taitaa olla yhdenlaisesta vuoropuhelusta. Luulee peikko.
Mitä, Elegia, etkö sinä enää käytä booplussaa :)
Arleena, kirjan suhteen palaute on vähän eri asemassa kuin blogikirjoituksessa. Blogit ovat niin hetkessä eläviä, että palautetta tulee nopeasti. Kirjasta sellaista saa odottaa, jopa oikeat kirjailijat, mitä olen kuullut.
Luulenpa, että Peikko luulee ihan oikein. Kosketuspintaa, kaikupohjaa, vuorovaikutusta -niin elämässä kuin kirjoittamisessa. Tärkeää.
Hyvällä kriitikilläkin siis täytyy minusta olla myönteinen perusta, huono kritiikki on sitten sitä teoksen mustamaalaamista, usein vain kriitikon omien paskojen suoltamista sanoiksi.
Fiktiokin kertoo kirjoittajastaan, vaikkei tekijästä tietäisi yhtään mitään. Ihmiskuvaansa, elämännäkemystään ei voi piilottaa mihinkään. Fiktiossa tai fantasiassaan kirjoittaja on joko vain muita/toisia sormella osoitteleva pikkulapsi tai heitä kunnioittava ja kuunteleva kertoja, joka vain kuvaa. Lukija saa sitten tehdä moraaliset päätelmänsä.
Sinun fiktiivisissä kertomuksissasi ei ole sen enempää "sormella osoittelua" kuin tirkistelyäkään, niistä kuultaa kertoja, joka osaa asiansa. On vain kertoja. Sitä sanotaan ammattilaisen otteeksi.
Odottelen parhaillaan Valkoisia taloja, ja tulen niistä todennäköisesti myös kirjoittamaan. En nimittäin usko etten pitäisi tavastasi kirjoittaa, kuvata.
Ei todellakaan kannata antaa palautetta, jos tuntee antipatiaa tekijää kohtaan, Hirlii. Se tuntuu lähinnä sadismilta. Koskee myös blogikommentointia, välillä näkyy tosi häijyä, henkilöön kohdistuvaa kommentointia, mikä jaksaa ihmetyttää.
Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. (blogini kuvausteksti). Itsestään sitä ammentaa, halusi tai ei.
Jään odottamaan mielenkiinnolla tuntemuksia, joita Valkoiset talot sinussa herättävät.
Miten muuten, sanoitko sinä joskus, että kirjojensa menekkiä voi Bodin sivujen kautta seurata jotenkin. Miten ihmeessä, minä en ole vielä löytänyt sellaista kohtaa. Tosin en odota mitään myyntimenestystä kylläkään, mutta tarttis vissiin tietää jos kerron tästä kurssilla.
Sen muistan, että kun sain ensimmäisen kommentin blogiini runsas vuosi sitten, niin olin ihmetyksestä ympyrkäinen. Nyt olisin tosi pettynyt ja ihmeissäni, jos yhtään kommenttia ei tulisi. Ovat ne vaan niin tärkeitä. Enkä odota kehuja ,vaan jotain mihin ajatukset lähtevät kirjoituksesta tai kuvasta.
Sinulla on hyvin herättäviä kirjoituksia ja kuvia!
Höh, mikä elämä, Kirsti :)
Jep, kun kirjaudut bodiin, vasemmassa laidassa on kohta "kirjat", klikkaa sitä, niin avautuu kohta "myyntiluvut".
Minäkin muistan ekan kommentin, Uuna, se tuntui huikealta. Minut on huomattu! Se on hieno tunne.
Suurin osa ihmisistä sentään on suht täyspäisiä. Blogeissa, kommentoinneissaan ja lukiessaan.
Joo, piilomerkitykset ja riven välit ovat pahoja, ne yleensä ohitan. Elämä on liian lyhyt turhalle, Hirlii.
:=D
Kirjasi on minullakin hankintalistalla, en ole vielä saanut "lupaa" ostaa sitä, mutta ostan kyllä(ehkä salaa)
näin kotiäitinä kun ei ole kovinkaan paljon ylimääräistä pistää...
Lasten palaute on aika ihon alle menevää!
Ehkä kirja löytyy myöhemmin kirjastosta, SuviAnniina? Ainakin noita aikaisempia kirjojani on ihan kivasti hankittu kirjastoihin.
Viimeisin Rock, runo ja rakkaus-pläjäys (musiikkia ja runoja rakkaudella höystettynä), jonka pidin, oli onnistuneempi ja koskettavampi kuin osaisin odottaakaan. Palautteesta päätellen. Sellainen tosiaan kannustaa tekemään lisää.
Mutta koska kirjoittaminen on harrastukseni eikä elinkeinoni, niin on mukavaa, ettei sitä ole pakko tehdä, jos ei halua. Ja ainahan ei huvita. Joskus taas käy ylikierroksilla :)
Jatka Susu samaan malliin. Sä et ihan lämpimiksesi kirjoita. Sulla on selvästi jotain sanottavaakin :)
Palaute on vähintään mukavaa. Minulla ei ole suurta kunnianhimoa kehittymisen suhteen, mutta aina on tietty kohottavaa, kun huomaa kuviaan katsotun tai tekstejä luetun :)
Hui, Iiris, minä en voisi kuvitella itseäni live-esiintymään, nostan hattua sinulle! Sellaisessa tilanteessa palaute on kyllä välitöntä ja voin kuvitella, että onnistuessa fiilis on mahtava.
On se kohottavaa, Kari, kun saa palautetta. Vaikka ei sen kummemmin olisi kunnianhimoa kehittyäkään.
Mitähän sinä tykkäät Valkoista taloista...yksikään mies ei ole vielä ilmoittautunut lukijaksi.
Heh, ei tarvi olla kommentointipakkoa, HPY, vaikka kyllähän se kutkuttaisi tietää, miksi joku viipyy ja käy eri jutuissa lukemassa.
Että sitä nuorena jaksoikin... enää millään kestäisi.
Toisaalta kun ajattelee, että väänsin viihdettä yli 20 vuotta se selittääkin jo oikeastaan aika paljon nykyisestä tilastani.
Ja nykyinen tila sen, miksi ei nykyään syntyisi novelliakaan.
Hyvä sinä!
Vai ei syntyisi, tienpäällä, älä koskaan sano ei koskaan!
Kummallisinta on, että syötteenlukijassani vähän panttaan niiden blogien lukemista, joissa tiedän olevan mielenkiintoisimpia ja pisimpiä lastuja, ja joihin haluaisin kommentoida fiksusti eikä vain triviaalia höpinää. Luen siis ensin helpommat palat tai ne, joissa en yleensä kommentoi eikä kukaan odota kommenttiani. Kun ns. hyvä kommentointi on niin hankalaa niin aina odotan parempaa hetkeä lukea niitä juttuja... Eikä tämä ole kritiikkiä kenenkään kommentointipohdintaa kohtaan, oman pääni sisältöä vain perkaan näkyville. :)
jl, ihan mahdotontahan se on jättää kommenttia kaikkiin blogeihin, joita seuraa. Minullakin taitaa olla parisataa seurannsassa. Hmm.
Minusta "ihana runo" ja "hyvä pakina" on hyvä kommentti, sillä eihän sellaista jättäisi, jos runo ei olisi ihana, pakina hyvä. En minä ainakaan osaa sen kummemmin edes eritellä tuntemuksiani.