|
|||
 |
|
||
|
06.07.2009 - 23:41
He ovat miinoittaneet kävelykadun kummankin pään. Heidän ohitseen ei pääse, ei, he tulevat kohti, hymyilevät, mutta heidän hymynsä ei petä. Sellainen hymy ei anna olla rauhassa, sellainen hymy asettaa vaatimuksia. Päivästä toiseen, aamusta iltaan. Aina uudestaan ja uudestaan. Sellainen hymy ei anna periksi. Hän vihaa heidän hymyjään, heidän sanojaan, heidän kohtaamistaan, ja jos hän voisi, hän väistäisi ja ohittaisi kävelykadun kaukaa. Kiertämällä kävelykadun hän kuitenkin suostuisi tappioon, myöntäisi heille voiton. Hänen on keksittävä muita tapoja kukistaa heidän hyökkäyksensä. Sotajoukkojen tavoin he tukkivat ulospääsyväylät, motittavat ihmiset puolustusasemiin. Täydellinen strategia. Hymyile tai kuole. Hän kulkee päättäväisesti ensimmäistä kohti. – Hei, kiinnostaako sinua ihmisoikeudet? Mitä sellaiseen kysymykseen voi vastata? Ei, ja olet hirviö. Kyllä, ja olet ansassa. – Ei oikeastaan. Nyt kun kysyt, niin tajuan, että ei todellakaan kiinnosta. Minusta ihmisoikeudet ovat ihan turha asia. Kannatan joukkoteloituksia, ikään, rotuun ja sukupuoleen katsomatta. Muutamalta tuhannelta ihmiseltä päivässä nirri pois. Siis Suomessa. Muualla enemmän. Sitä minä kannatan. Liikakansoitus kuriin kaasukammioilla ja luonto säästyy. Hyvää päivänjatkoa sinullekin. Hän jättää taakseen ensimmäisen kaatuneen soturin. Yksi taistelu on voitettu, mutta sota jatkuu edelleen. Hän tuntee keveyden ja voiman askeleissaan. – Hei, kiinnostaako sinua ympäristöasiat? – Todellakin kiinnostaa! Juuri tuolla kadun toisessa päässä kerroin ehdotuksestani, että valtiot voisivat aloittaa yleiset ja yhtäläiset joukkoteloitukset, jotta liikakansoitus saataisiin kuriin ja luonto säästyisi turhalta kuormitukselta. Jokaista pakoputkea kohden yksi nirri pois. Jokaista muovikassia kohden hengenlähtö kahdelta. Ja niin edelleen. Kyllä, kyllä minua todellakin kiinnostaa tämä asia! Hyvää päivänjatkoa sinullekin. Päästyään kulman taakse, hän vetää henkeään. Taistelu oli kova, mutta hän tietää saavansa tästä lähtien kulkea rauhassa ilman heidän vaanivia hymyjään.
*** Pakinaperjantain 136. haaste väännetäänkö rautalangasta Erityiskiitos Kirstille inspiksestä.
Kategoriat:
elämä on
, pakinat
, kulttuurista kanssakäymistä
, pakinaperjantai
29 kommenttia
Kommentoi
|
Kirjoittaja
Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.
 
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Yhdelle samoilla kulmilla saalistavalle rahankerääjäporukalle tekisi mieli vähän vinoillakin, kun olen siinä käsityksessä että keräävät rahaa lähinnä itselleen.
Pitää olla vain varma ote. Selkeä ääni. Suora katse: "Olen jo jäsen - tuen sitä kautta!".
Puhelinmyyjille, sorry, isken luurin suoraan korvaan.
Itse olen muuten käyttänyt myös tuota Polgan taktiikkaa katumyyntitykkeihin. Jättävät hyvin rauhaan, kun sanoo että minulla on jo tuota (tosin minulla oikeasti oli jo sitä tuossa tapaukssa) :D
Olen joskus sanonut etta olen valmis antamaan tyota sellaiselle joka sita haluaa, mutta etta kukaan ei ole tullut, enka siis enaa nae syyta antaa rahaa. Silloin nuo korppikotkat hiljenevat.
Mitä sellaiseen kysymykseen voi vastata?"
Paras tähän asti kuulemani lohkaisu tuohon ihmisoikeuskysymykseen on "Kiitos, mulla on jo." ;)
Itse vastaan feissareille yksinkertaisesti "ei kiitos". Kysymys on usei kieltämättä kierosti muotoiltu ja päädyn samalla "väittämään", että ei kiinnosta ihmisoikeudet tai ympäristö, mutta en viitsi olla tästä huolissani, kun en vakavasti usko, että myyjä tai ohikulkija kuvittelisivat, että kieltäytymiseni liittyy siihen. Kun ei-kiitoksen sanoo reippaasti, eikä hidasta kulkuaan, myyjä uskoo kyllä.
En tiedä oisko parempi, jos oisivat naama näkkärillä?
Ärsyttää. kun joutuu väistämään pää painuksissa, ettei tarvittis kommentoida. Jos erehtyy katsomaan kohti, on sinut bongattu PIM!
Arleena, luin netistä, että feissaaminen on lisännyt eri järjestöjen jäsenmääriä, joten kaipa se on sitten perusteltua. Itse kyllä hoidan netin kautta kaikki tuollaiset asiat.
Kokeile, Demetrius!!!
Kari, kaikkeen ei liikene rahaa, siitä on lähdettävä.
Polga, minä yleensä vastaan, että hoidan nämä asiat netin kautta ja saan kävellä rauhassa.
Elegia, se on ihan hyvä taktiikka: oi, kiitos, mutta minulla on jo tuota käsivoidetta, kuulun jo amnestyyn, greenpeaceen, pelastakaa lapset ry:hyn ja kelvottomiin kirjailijoihin!
HPY, aika paha, työn tarjoamista!
Hahhah, Janka, mulla on jo! Tuotahan voisi kokeilla. Jep, pelkkä "ei kiitos" riittää, olen huomannut, mutta tuo kysymyksenasettelu "kiinnostaako sinua ihmisoikeudet" on niin herkullisesti muotoiltu, samaan tapaan kuin "vieläkö sinä hakkaat vaimoasi" tai "onko sinulla edelleen juomisongelmia".
Hui, Arja-Anneli, katsekontakti ihan kutsuu seuraan!!!
Samanlainen taktiikka pelaa, jos sattuu olemaan hörhömagneetti, Celia, minä olen sellainen.
Aina en ole pärjännyt niille, mutta joskus on käytettävä vähän jos jonkinlaista taktiikkaa, että eroon pääsee!.
Yleensä siinä kohtaa teen itseni niin kiireiseksi, että vain vilahdan läpi tai puhelinmyyjälle sanon suoraan, jos hän kauppaa jotain, etten tilaa, älä suotta vaivaudu. Kiitoas. Ja suljen puhelimen.
Kehittelit hyvin tarinan.
Harakka, pitää vaan olla tiukkana!
Puhelimessa minäkin sanon heti, etten osa mitään, Aimarii, turha edes kuunnella niitä tarjouksia, kun tietää, ettei aio mitään hankkia.
Itse viitsin kyllä reippaasti kieltäytyä, eikä omatuntokaan paina kun ihan oikeasti osallistun hyväntekeväisyyteen eläinten ja lapsien hyväksi.
Kännykkä on ihan hyvä alibi, Tahvon muori, tepsii aina!
No, eihän se aika riitä, jos joka feissarin kanssa alkaa jutella, Isopeikko! Siinähän menee koko päivä ja kaikki tärkeät asiat jäävät hoitumatta :)
Puhelinmyyjille yhteen aikaan mieheni alkoi aina kauppaamaan vanhaa autonromuamme. Pitäisikin keksiä uusi kaupattava, kun sitä ei ole. "Päivää. Meillä olisi nyt tarjouksessa se-ja-se-lehti..." "No päivää. Emme nyt osta mitään mutta minulla olisi myytävänä se-ja-se-vanha-romu, ostaisitkos..." Tosin minusta on tullut kiltti tylyydessäni. Nykyään kysyn mistä tietoni saatu (kun on suoramarkkinointikielto myös puhelinjuttuihin), pyydän poistamaan tietoni rekisteristään ja toivotan hyvää päivän jatkoa. Tämä kaikki mahdollisimman nopeasti.
Hmm, minultakin löytyisi täällä paljon myytävää, jl, tosin puhelinkauppiaat eivät juuri koskaan soita. Höh.
Ja vielä sanotaan, että suomalaiset eivät puhu, Uuna!
en ole tietoinen näistä kadunvaltaajista.
Mä luulin ensin että tämä kirjoitus kertoo paniikkihäiriöstä...minulla on meinaa joskus ollut ongelmia kävelykadun ylityksen kanssa ;-)
Paniikki tuossa kyllä iskee, SuviAnniina, mutta se ei ole häiriö.
Hahhah, Kutis, parempi olla olematta taakaksi vanhemmille!
Tämä reagointitapa on täysin alitajuinen. En tee sitä tarkoituksella, ja se todennäköisesti näyttää ulkopuolisen silmissä erittäin lapselliselta.
Hahhah, Henna, olipa elävä kuvaus -voin ihan nähdä sinut!
Hennan keino oli kyllä aika viehättävä, Marjattah!