LOL, juu, olen selvasti terapian tarpeessa, osui ja uppos. ;D

Hei, se on VANHUUS.... tai siis keski-ikäisyys ja -äkäisyys. Ei tuohon terapia auta.

Syntymäpäivä? =)

Masentavaa...ei ihme jos tarttee terapiaa :D

Se on lahja elämältä. Pitkää ikää!

Ei muuta kuin täytyy käyttää tilannetta hyväksi ja nauttia siitä!!!! Ottaa parhaat päältä! :))

Sä mitään terapiaa tarvitse. Hyvän kalenterin ja juhlamekon. ;D

Hei, ei haittaa, jos 'teititellään' ja kahvit saa ensin ottaa. Katsos 'vuodet ne vierii, mutt`
aarteen taakka kasvaa'. En kyllä tiedä, mikä se aarre on, mutta silti, ehkä se selviää.

Sitä muuttuu ihan selvästi arvokkaammaksi.

Oeikko luulee että sinnä on kysymys siitä että nahkavaurauslisääntyy, nahka kasvaa niin ettei se enää mahdu rypyttämättä päälle. Ja ajatelkaas missä hinnoissa on vaikka ne kaikkein pienimmätkin nahkavaatteet. Ei se ihme ole että arvokkuus alkaa vuosien myötä lisääntymään.

Ehhh, se jokin on tapahtunut, tarttiskohan mennä terapiaan vai riittäisikö keittiösellainen;)

Kaikki eivät pääse nauttimaan noista ihanista hetkistä :)
Itse toivon pääseväni. Ei sitä tosin minulta kysytä.

Ikään kuin kuuluu asiaan.

Haha, en malta odottaa, että saan ottaa juhlissa kahvia ja kakkua ja kaikkea muuta ekana! :D

Tulinpa muutama päivä sitten terapiasta, vettä sateli ja kaivoin sateenvarjon esille. Pari työntekijää oli tulossa samaa matkaa tupakalle ulos lähtiessäni ja naureskelivat toisilleen, että viedään tytön (siis TYTÖN!) sateenvarjo. Huutelivat vielä, että hei tyttö - anna sateenvarjosi. En ollut maailman parhaalla tuulella ja olisin voinut vetäistä sontsallani heitä päin naamaria.

Itkupilli, on kyllä kiva saada ekana kahvia :)

Polga, äkäisyyteen ei auta mikään!

Hallatar, ei sentään, tällainen vaan tuli muuten mieleen.

Kimmeli, onhan se masentavaa, kahvia ja arvostusta :)

Unelma, niinhän se on -lisää kahvia vaan!

Totta, Alastalo, bussissakin saa istumapaikan!

Celia, vaikea kuvitella minua juhlamekossa, mutta kalenteri vuodelta 1974 voisi olla kiva:)

Roosa, ehkä se aarre on se istumapaikka bussissa?

Jame, näin näkyy tapahtuvan ja ihan ilman omaa panosta!

Isopeikko, on tässä nahkaa kyllä monen tuhannen euron edestä, kauniisti rypytettynä ja ohennettuna, parasta laatua!

Keittiösellainen on ihan riittävä, Inkivääri, ainakin ens alkuun.

Iiris, kyllä se sielä pikku hiljaa tulee, nuo ihanat hetket.

Hamalainen, ikään kuin!

Elegia, kannattaa sitä odottaa -kakustakin on jäljellä muutakin kuin rippeet!
Vai tyttö -tuskin muistan sitä sanaa... olisit vetänyt lättyyn.

Hauskaa keskustelua kommenteissa, mitä tässä enää meikäläinen. Ihmettelen vain, mistä puhut, en minä kuullut viimeksikään mitä kassa sanoi, kun yritin tarkistaa muistilapustani, olenko ostanut kaiken. Oli niin hämärää etten millään meinannut nähdä... Enkä saa ensimmäisenä kakkua, kun en muista mennä paikalle :-)

Hahhah, Uuna, kiitos tulevaisuuden valotuksesta :)

Onnittelut!

Kiitos, Kari, synttäreitä ei ole, mutta kahvia saa :)

Ihanaa olla "etuoikeutettu"! Ajatella, että ihan teititellään! Paljon tuollaisia vuosia lisää!

Kyllähän siinä on arvovaltaa kerrakseen, Mrjukka ;)

Ensimmäisenä kahvia? No, mutta sehän on kiva ! Onks kukkia kanssa? Ai miksikö? Enmä vaan tiedä tai sitten en muista, mutta eihän sillä nyt oo niin väliä. Eihän?

Ei, ei, Hirlii, ei väliä, kunhan on kahvia:)

Lopullinen isku tulee vasta sitten kun joku päivä joku polvenkorkuinen katsoo hiekkalaatikoltaan ja sanoo että kuka toi mummo on...

Hmm, jotain odotettavaa siis vielä elämältä, Sirokko!

Onnea uuden kirjastasi johtuen tämä ihmeellinen etuoikeus ottaa kahvia ennen muita, ja ym!
onnea , onnea onnea sulle, sydämestäni onnea sulle SusuPetal!

Heh, kahville siitä, Harakka!

Kahvi menee helposti kahvintarpeen tai "minä ekaksi minä heti mulle kaikki tänne nyt" -mentaliteetin piikkiin, mutta kaupan kassan teitittely kuulostaa pahasti, keski-iän lähestymiseltä (tosin rupsahtanut permis juurikasvulla terästettynä ja kotirytkyt niskassa ajavat nuoremmallakin kyllä saman ikäharhan).

Minulla ei ole koskaan ollut permistä, Tuima!!!!

Höpsistä höö, ei taida tähän juttuun terapia tuoda muutosta. .
Hienoahan se vain on, että huomioidaan ja olethan kirjailija.

Aimarii, huomio on aina kivaa ja kahvi myös :)

Minä olen jo jonkun aikaa ilahtunut suuresti, kun kaupoissa sinutellaan ja muut etuilevat kahvijonossa.
Joskus ilahdun myös bussissa, kun kukaan, mies varsinkaan, ei tarjoa minulle istuinpaikkaansa.

Tosin en enää kuule vihellyksiä (varmaan kuulossa vikaa), auton tööttäyksiä kylläkin. Jostain syystä en uskalla kuitenkaan katsoa tarkoittavatko minua.

Voi kunpa tämä jatkuisi, säästyisin terapialta.

Heh, Arleena, minäkin kuulen noita tööttäyksiä, kun ylitän tietä :)
Istumapaikkka bussissa on kyllä kiva.

BLAAH! Älä aloita!

Hahhah, Lepis...kaikki tulee mikä on tullakseen...

Hei täähän kävis suoraan mun kuvaukseksi. Huippua!

Ihan niin kuin omakuvako, Pauliina! Sinähän olet nuori!

No ainakin tuo kaupankassan teitittely on jo melkein arkipäivää. Hiisi. Kahvia en sentään vielä ota ensimmäisenä, sen myönnän. Mutta jotain on tapahtunut, kun papereiden sijaan kysytään bonus-kortteja ja iho on muhkuralla. Aivokuorella poimut tietävät lisää pinta-alaa, mutta pakaraiholla... Unohdetaan se.

Ps. on muuten tuo hahmokin ihan kuin minä ;)

Hahhah, sori, mutta naurattaa -ei papareita vaan bonus-kortteja, hih :)

Welcome to my world, Pauliina...:)

Ugh. Olin tosi järkyttynyt silloin, kun minua ekan kerran (Suomessa) kaupassa teititeltiin. Nyt tosin välillä toivoisin, että teititeltäisiin, kuten Englannissa aikanaan asuessani - siellä nuorehko perheenäitikin sai tuntea olevansa melkein kuin kuningatar, kun oltiin niin kohteliaita, niin kohteliaita. (Tai sitten aika kultaa muistot, jos siis nyt enää mitään voi muistaa.)

Esim. please pehmentää jo hyvin paljon puhetapaa, saatikka sitten you're wlcome ja thank you. Ei se aika kultaa ihan kaikkea, jl.