SusuPetal

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

SusuPetal

04.06.2009 - 20:39

En halua. En

jaksa. En osaa. Elää.

Olen jo kauan

ollut olematta. En

muista miten hengittää.

***

Runotorstain 134. haaste

Kategoriat: runot , runotorstai 39 kommenttia Kommentoi

kahil77 kirjoitti 04.06.2009 - 20:56

Tuolta tuntuu ahdistus.

Oh-show-tah Hoi-ne-ne kirjoitti 04.06.2009 - 21:06

Yritä edes jaksaa!

Se hetki lähenee kun siirryn taas etana-yhteyteen (GPRS).
Sillä hät'hätää saa omansa hoidettua koht'siltään.

Hössötyksestä huolimatta yritän käydä piipahtamssa kaikkien osallistuneiden blogeissa - kesää toivottamassa.
Paremmin yhteyksin ja kommentein sitten syyskuussa.

Ihmisillä, jotka väittävät, etteivät anna pikkuasioiden häiritä itseään, ei ole koskaan ollut hyttysiä makuuhuoneessaan.

Hyvää ja riemukasta kesää,
Harmaasusi™

Saga kirjoitti 04.06.2009 - 21:07

En.
Sanana niin lyhyt, silti niin voimakas.
Se kertoo kaiken.

Marjattah kirjoitti 04.06.2009 - 21:32

Masennus onkin jo voitettu, kun siitä vääntää runon!

Kimmeli kirjoitti 04.06.2009 - 21:36

Silti vaan jaksan muistuttaa -
Muista Elää!

Ilona kirjoitti 04.06.2009 - 21:48

... astmaatikko ennen diagnoosia ja vähän sen jälkeenkin.

aimarii kirjoitti 04.06.2009 - 21:48

Ahdistuneisuus etsii pakotietä joka rivillä. Erittäin voimakas tunnelataus.

tienpäällä kirjoitti 04.06.2009 - 22:05

Makaa selälläsi silmät kiinni, ihan liikkumatta, ja ajattele pilviä järven päällä.
Ei sitä itse tartte joka hetki muistaakaan, keho toimii omineen vaikka ajatus ei pysyisi aina mukana.

jl kirjoitti 04.06.2009 - 22:17

Onneksi hengittäminen on autonominen toiminto, ei tarvitse muistaa. Jaksuja.

Hirlii kirjoitti 04.06.2009 - 22:22

Jospa sitten hengittelisi vaan, tämä runonminä. Kaikessa rauhassa.

lepis kirjoitti 04.06.2009 - 22:30

Välillä hitaasti. Niin tunteet kuin hengitys.

arleena kirjoitti 04.06.2009 - 22:33

Hyvä rytmi. Ahdistunut hätähuuto.
Joskus voi ravistella.

SusuPetal kirjoitti 04.06.2009 - 23:04

Kiitos kaikille kommenteista.

Elegia kirjoitti 05.06.2009 - 05:11

Kaunis (joo, ihan totta - minähän tavallaan nautin "kärsimyksestä") tankaruno. Olet saanut suuren sanoman asettumaan tarkkoihin mittoihin. Sanomasta myös huomaa, että tiedät mistä kirjoitat.

BLOGitse kirjoitti 05.06.2009 - 07:55

Hieno runo, karmaiseva kuva...sopivat hyvin yhteen...

hymyilevä eläkeläinen kirjoitti 05.06.2009 - 09:26

Lukija kyllä uskoo, että ahdistaa. Tuli mieleeni sellainen yläkoululaisen perusahdistus, niin monen kokema.

Iiris kirjoitti 05.06.2009 - 09:46

Kuvan henkilö lieneekin jo kuopattu...

SusuPetal kirjoitti 05.06.2009 - 11:00

Kiitos kommenteista, tänään on toivottavasti parempi päivä.

helanes kirjoitti 05.06.2009 - 11:37

Niin aina. :)

Marjattah kirjoitti 05.06.2009 - 12:05

Lämpimästi toivon parempaa! Kommenttini tuolla näyttää kevyesti heitetyltä, mutta uskon oikeasti, että runo auttaa ylös masennuksesta. Timantit syntyvät paineessa :-)

Hirlii kirjoitti 05.06.2009 - 12:51

Muistat vain hengittää SusuPetal.

harakka kirjoitti 05.06.2009 - 13:55

Kyllä sä muistat hengittää, sun täytyy!
Hengitä!

Unelma kirjoitti 05.06.2009 - 13:55

Ehkä en täysintarkaan tiedä mistä puhut, mutta väkevästi sen teet. Olen sellainen maaemon tytär, joka kuitenkin haluaisi lentää.

utukka kirjoitti 05.06.2009 - 14:08

Ne sanoo, ettei itse voi lakata hengittämästä, joten toivoa on. Ei siis kande masentuakaan ollenkaan.

Inkivääri kirjoitti 05.06.2009 - 14:44

No huh, onneksi hengittämistä ei sentään edes tarvitse muistaa, se muistaa itse itsensä... Tuollaisesta taitaa olla tie vain ylöspäin?

aino kirjoitti 05.06.2009 - 15:04

Hengitys on luontaista toimintaa. Relaa vähän! :)

kirsti kirjoitti 05.06.2009 - 15:09

Pahan näköinen kuva:-)

Uuna kirjoitti 05.06.2009 - 16:10

Aika syvältä tuo kuvan tyyppi on noussut ja väkeviä sanoja voihkii. Onneksi runon minä on aina (lähes) eri kuin runon kirjoittaja. Siihen ajatukseen nyt takerrun kuin....kuin..

Vaikuttava kokonaisuus!

isopeikko kirjoitti 05.06.2009 - 17:03

Tuo runopersoona on ihan selvästi vastarannan kiiski.

SusuPetal kirjoitti 05.06.2009 - 17:59

Kiitos kaikille kommenteista.

Helmipöllö kirjoitti 05.06.2009 - 18:11

Haluan. Jaksan. Osaan. Eläämää.

Olen jo kauan

ollut ......matta. En

muista miten kengittää......:)

SusuPetal kirjoitti 05.06.2009 - 18:14

Kengät vaan jalkaan, niin kyllä se siitä, Helmi.

Mimosa kirjoitti 05.06.2009 - 20:27

Elämisen oppiminen ei ole helppoa :o(
Halaus!

SusuPetal kirjoitti 05.06.2009 - 20:30

Ja vaikka sen on oppinut joskus, kerran kaksi, se oppi voi unohtua hetkessä, Mimosa.

Crane kirjoitti 06.06.2009 - 10:55

Rytmikäs, vahva! Vahva olet sinäkin, vaikka nyt muulta tuntuu. Pienin hengenvedoin....
Halaus!

H. M. Juhani Hämeenjussi kirjoitti 06.06.2009 - 11:20

Ei tarvitse osata eikä muistaa, kun antaa vain kulkea.

SusuPetal kirjoitti 06.06.2009 - 11:32

Pienin hengenvedoin, juuri niin, Crane.

Kun vaan muistaisi tuon, Hämeenjussi.

Spektri kirjoitti 07.06.2009 - 01:39

Rankkaa. Runo kuvaa hyvin sitä angstia, jossa moni taapertaa. Onneksi ollaan Luojan luomia eikä meidän tarvitse osata, tehdä ja jaksaa kaikkea. Voidaan turvautua Kristuksen apuun ja sovitustyöhön.

SusuPetal kirjoitti 07.06.2009 - 11:16

Rankkaa on, Spektri, jokainen selviää omalla tavallaan.