Tämä on jo aika vanha! Ja varmaan Sunnuntaiklassikon vanhin biisi!
Ehkä tästä ei saa kauheasti irti, mutta ajatus, äiti, on tärkein.

Tosi klassikko, totisesti. Nuo valkaistut huulet olivat aika hätkähdyttävät tässä.

Jotkut ovat kirjallisuuden puolella heittäneet ajatuksen, että klassikon pitää olla satavuotias, jatkuvasti luettu ja myyty kirja ollakseen klassikko. Musiikin puolella sellaisia levytyksiä ei taida olla edes olemassa. Joka tapauksessa ikä ei kai ole klassikolle mikään huono puoli!

Mä katsoin tän leffankin kerran aikoja sitten mutta unohdin että se oli niin vanha! Ihana tunteellinen laulu mamalle!

Niin, taisivat olla aikoja jolloin mustat eivät vielä saaneet esiintyä jne... Tämä on aivan loistava! Hauskaa päivän jatketta, Susupetal!

Valkaistut huulet on kyllä todellista vaudeville meikkaustyyliä :) Olipa loistava valinta, I walk a million miles, for one of your smiles - mamy! ;D

Eikös jolson juuri ollut niitä ekoja, jotka esiintyivät naama mustattuina muka mustina? Tosi vanha valinta - ja klassikkoesiintyjä!

Ihana!!

Ajatus on kaunis, Sooloilija.

Hirlii, blackface oli aika erikoinen muotivillitys 20-luvulla,

Kari, muistaakseni minulla on jemmassa yksi video vuodelta 1918, ei ihan sataa vuotta, mutta lähenee.

Yaelian, ylistyslaulu mamalle todellakin!

Lepis, oli todellakin mustia esiintyjiä, jotka kiersivät sääntöjä blackfacellä, Jolson tosin oli valkoihoinen.

Tuo säe on klassikko, Halo!

Totta, Tuima, Jolson oli ekoja ja varmaankin tunnetuin.

Saila, niin on!

Tuosta on kuullut monessa paikassa ja pari kertaa lyhyt pätkäkin on vilahtanut, mutta tulipa nyt ensi kerran nähtyä kunnolla. Oikea klassikko!

Hienoa kun on tällaisia tallenteita olemassa, tää on kappale elokuva-alan historiaa !!!

Määmi....määämiii, kiva :)

Klassikkojen klassikko, Timo.

Onneksi löytyy, Hane!

Määääämi, Kimmeli!

Klassikkopa hyvinnii, mutta kahtia jakoi ajatukseni.

Rahiseva klassikko! Semmoinen aikamatkailu kiinnostaisi kovasti ja tuonnekin keikalle mielelläni menisin, nähdä ja kuulla livenä, kiitos mulle.

Onhan tuo aika pateettista ja silleen, Arja-Anneli, mutta ei haittaa.

Olisihan se mahtavaa päästä keikalle, Papi!

Levytyksissa se sata vuotta olisi aika tiukka raja, olisi niita ensimmaisia levytyksia jo tarjolla jonkin verran mutta esittajat lienevat monille tuntemattomampia ja saatavuuskin on ollut mita on...taitaisi Enrico Caruson varhaiset levytykset olla ainoita jotka tayttavat tuon Karin klassikko-maaritelman.
Mahdollisesti kiinnostuneille, kun copyrightit ovat rauenneet suuresta osasta noista niin varhaisia levytyksia on netissa tarjolla mainiosti ihan laillisina ilmaisina downloadeina...
http://cylinders.library.ucsb.edu/
http://memory.loc.gov/ammem/edhtml/eddctit.html
http://www.archive.org/details/78rpm
noin muutamana esimerkkisivustona.

Oi, ihana kiitos noista linkeistä, hdcanis!!!! Laillisuus ja ilmaisuus on hyvä juttu ja kun vielä on narahatanut vanhaan musiikkiin, niin näytit minulle tien taivaaseen.

Carusoa todellakin saattaa löytyä melkein sata vuotta vanhaa, 1910-luvulta sitten jo vähän paremmin amerikkalaista jazzia ja viihdemusiikkia ainakin.