|
|||
 |
|
||
|
28.04.2009 - 02:17
-Mikäs sulla on? Sä näytät vähän happamalta. -En mä tiedä. Mä oon väsynyt. Vaikea herätä aamuisin. Jotenkin ei vaan huvita. -Vähän alakuloa ilmassa? -Niin kai. En mä tiedä. -Alakulo kuuluu elämään. Joskus on vaan sellaisia apeita päiviä. -Tätä on kestänyt jo aika kauan. Ja joka päivä tuntuu pahemmalta. -Ei niin kannata kiinnittää sellaiseen huomiota. Keskity siihen, mikä sulla on hyvää. -Hyvää? -Niin! Sulla on työ ja mies ja oma koti. -Niin… -Ei sulla oo mitään syytä olla sen kummemmin alamaissa! Joillakin ihmisillä on asiat ihan oikeasti huonosti. -Joo, totta kai, mutta…. -Häntä pystyyn! Ei sitä kannata ryvetä itsesäälissä. -Ei tää oo itsesääliä. Mä vaan olen väsynyt, eikä mikään huvita. Millään ei oo mitään väliä. -Älä ajattele sitä! Sä olet aina ollut niin negatiivinen! Jo pienestä pitäen. -Mä olen sellainen. -Höpö-höpö. Päivä paistaa risukasaankin, kunhan annat sen paistaa. Sinä teet aina niin suuren numeron noista huonoista päivistäsi. Elämään kuuluu huonoa ja hyvää. Yrittäisit edes joskus ajatella positiivisesti. -Niin… -Jäätkö sä syömään? Isä tulee kohta töistä. -Ei mulla ole nälkä. Mä lähden kotiin. -No, tuutteko te viikonloppuna syömään? -En mä tiedä. Soitellaan. -Kuule, osta itselles kimppu tulppaaneja. Kukat piristää aina!
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Kukat piristää aina...
Eikö aina ole voimavaroja puuttua? Eikö uskalleta? Halutaanko toivoa todella, että vähättelemällä se asiakin pienenee ja ongelma, uupumus väistyy ja pienenee.
Surullista.
Hyvin tutun kuuloinen keskustelu.
Taidan mennä katsomaan peiliin.
Sinulle rutistus.
None of your business!
Ei sinne peiliin kannata juuttua, Vintti, ei se aina kerro koko totuutta.
Niinpä, Lepis, pitäisi vaan olla voimaa sanoa se.
Smile though your heart is aching, smile even though it's breaking, Kari. Iloista olla pitää.
No, olen minä tällaisenkin helmen saanut kuulla masennuksen aikoihin - "älä sano mitään jos sinulla ei ole mitään positiivista sanottavaa."
Hyvin oppii pitämään turpansa kiinni. Joku ehkä vaikenee lopullisesti tuollaisen kommentin liiskaamana.
Niinkuin ei nytkään tän enempää.
Kuopasta voi nousta vain ylöspäin ja toivossa on hyvä elää.
Tämä olikin positiivinen katkelma. Pysäytti huomaamaan.
Mä tahdon olla hapan, kärttyisä ja inho!
Reine, siitä voi tulla pitkä hiljaisuus, jos ei muuta kuin positiivista pitäisi sanoa...
Asenteestahan se on kiinni, Elegia, mitä suhtautuu niin negatiivisesti!!!!!!
Niinpä, Anuradha.
Hallatar, sitä ihteänsä!
Kittyfane, olisihan se epämukavaa, jos muut näkisivät, ettei meillä olekaan kaikki hyvin! Johan siinä murenisi julkisivu.
Alastalo, ihan riittävästi jaksoit.
Arleena, joskus se kuoppa on niin syvä, että siellä joutuu viettämään aikaa ennen kuin edes uskoo, että ylöspäin voi nousta.
Joo, HPY, ei jaksanut enää edes provosoitua.
Polga, sinähän olet hapan, kärttyisä ja inho!!!
Marjukka, voiko tuollaisessa ympäristössä todellakaan kasvaa positiiviseksi, jos kaikki palaute on negatiivista...kasvattavassa mielessä tietenkin...
Joistakin se on pelottavaa, Millan, ja ymmärrän sen, mutta ei se pimeys häviä silmät sulkemalla tai selkänsä kääntämällä.
Mymskä, oikealla asenteella saavuttaa ihan kivan happamuusasteen!
Äidit tietävät, kyllä, Marjut, tai ainakaan ei ole vastaansanomista.
Vähätteleminen on nitistävä kasvatusmuoto ja valitettavasti sitä esiintyy edelleen, Sirokko.
Tuo ei kuulosta hyvältä, Isopeikko. Hus, pois angsti!
Ei kuulla oikeesti, ei oteta oikeesti huomioon, mitä hän sanoo.
Kukkakimppu ei nyt piristä masentunutta sitten yhtään, päinvastoin!
Apu olisi tarpeen, ja se apu voisi olla hyvä kuuntelija ihminen.
Osaako enää kukaan kuunnella ihmistä, silti koko ajan antamatta omia neuvojaan.
Kuuntelija ihminen olisi monille suuri apu, ja monta kertaa se parempi apu, kuin neuvoja antava rakastava ihminen!
Totta, Harakka. Ei ehdi kuunnella, kun on vaan neuvot mielessä. Se on sääli. Joskus neuvot ovat tarpeen, mutta vasta, kun on kuunnellut ja kuullut.
Jos sittenkään.
Riippuu myös millä tavalla asiat sanotaan, Inkivääri, ja voisin kuvitella, että sinun sanomanasi se ei kuulostaisi vähättelyltä.
Onhan se, Hamalainen, ei yhtään kunnioitusta!
Varmaan teki mieli, mutta ei jaksanut, Arja-Anneli.
jl, ei ole helppoa, ensin olla itse lapsena, sitten vanhempana...
Jaaha, Iiris, pitääkin tulla katsomaan.