Lepis haastoi minut kertomaan joitain tuntomerkkejä itsestäni. Meemi on kiertänyt ansiokkaasti ympäri Blogistaniaa ja on ollut jännää lukea bloggaajien kuvauksia itsestään. Sitähän muodostaa joskus bloggaajien suhteen hyvinkin vahvan näkemyksen esimerkiksi siitä, minkä näköinen joku nimimerkki on, ja on ollut hauska huomata, miten pieleen oma ajatus voi mennä. Mielikuvat ovat vahvoja, ja vaikka Lepiskin väittää olevansa pitkä ja punatukkainen, minä näen hänet edelleen pienenä ja tummahiuksisena.
Jos et ole tätä meemiä tehnyt ja haluat tutkiskella itseäsi, niin haastan juuri sinut!
Eli, mistä tunnistat SusuPetalin:
Pukeudun aina mustaan: mustat alusvaatteet, mustat housut/hame, musta pusero, musta takki, mustat sukat, mustat kengät. Kesällä jätän mustan takin pois, jos on kuuma, samoin sukat häipyvät ja jaloissa on mustat sandaalit ja mustaksi lakatut varpaankynnet. Joskus ostin mustaharmaaraidalliset sukat ja tunsin oloni todella riettaaksi, mutta onneksi mustissa farkuissani on leveät lahkeet, joten nilkkojen vilautus jäi vähäiseksi. Olen myös joskus riehaantunut ja hankkinut tummanharmaan puseron, mutta yleensä pyrin käyttäytymään hillitymmin.
Olen nopea kävelemään, mutta en koskaan, en koskaan juokse. En edes bussiin, ratikkaan, junaan, metroon kymmentä askelta. Odotan mieluummin seuraavaa bussia, ratikkaa, junaa, metroa. Helsingissä on turha juosta, joukkoliikenne pelaa hyvin.
Tervehdin aina bussinkuljettajaa, kun tulen kyytiin. Aamulla sanon huomenta, muina ajankohtina hei. Yleensä kuskit vastaavat minulle ja ihan mukavalla tavalla.
Bussissa olen se, joka ei nuoku, vaan kuuntelee korvat höröllä kanssamatkustajien keskusteluja ja kännykkään kailottajia. Yritän olla olematta liian nuuskivan näköinen ja minulle on kehittynyt aikamoinen pokerinaama: näytän olevan koomassa, mutta kuulen ja näen kaiken mitä ympärilläni tapahtuu. Ja se minkä kuulen ja näen, antaa inspiraatioita tarinoihin ja kuviin. Jos siis joskus olet tunnistavinasi itsesi jostain jutustani, saattaa hyvinkin olla, että olen kirjoittanutkin juuri sinusta!
Olen se ihminen bussissa, jonka viereen kaikki 7-kymppiset vanhalle viinalle tuoksahtavat papparaiset tulevat istumaan ja jolle vuodatetaan koko elämän ankeus ja kurjuus. Tämä ei kiusaa minua, vaikka välillä hajuhaitat ovat kohtalaiset. Onneksi en ole taipuvainen matkapahoinvointiin.
Hiukseni kasvavat nopeasti ja niissä on tuuheutta sen verran, etten tarvitse kiitos lisää laisinkaan. Hiusteni pituus vaihtelee sen mukaan, miten innokas olen käymään kampaajalla. Syksyllä minulla oli paljon lyhyemmät hiukset, nyt puolipitkät. Huomenna ehkä kaikki on toisin. Roikkuu siitä, jos saan vihdoinkin tilattua ajan kampaajalle. Tuskin.
Hiusteni väri on harmaa ja punainen. Punaisen määrä hiuksissa on kiinni siitä, kuinka usein jaksan hulauttaa väriä hiuksiini. Nyt harmaata näkyy aika vähän. Joskus enemmän.
Vuonna 1980 olin 171 senttiä pitkä. Vuonna 1995 170 senttiä. Nykyään 169. Painoni ei heittele, mutta tuon pituuden kanssa minulla on selvästi ongelmia. Jos elän vanhaksi, mitä suuresti epäilen ottaen huomioon suvun naisten elinkaaren ja elämäntapani, liitelen tuolla metrin korkeudella parinkymmenen vuoden kuluttua. No, tuleepahan uusia kuvakulmia!
En suinkaan kanna aina kameraa mukanani. Kameran kanssa liikkuessa silmä etsii koko ajan kuvattavaa ja kuvakulmia. Joskus se rasittaa ja haluan kävellä kaupungilla niin kuin muutkin ihmiset, vailla sen kummempaa päämäärää, ja siksi jätän kameran kotiin. Mieli saa lepoa.
Olen se, joka kapakassa juo lonkeroa ilman jäitä.
Liian tunnistettavuuden välttämiseksi jätän yleensä toisen silmäparini kotiin, kun lähden ihmisten ilmoille.
Susun alusvaatteista ja tarkasta pituudesta en tiedä, en myöskään lonkeronjuontitavoista, mutta ei hän laita jäitä kahviinkaan, ja hänellä on edellä ilmoitettujen tuntomerkkien lisäksi kaunis hymy ja myötätuntoinen katse.
No nyt tietää kelle tilata lonkero ilman jäitä Turkulaisilla kesäterasseilla :D
Olet vain kateellinen mun kolmesta, anteeksi neljästä sentistä :D
Karpalo kirjoitti 26.04.2009 - 17:31
Ja meidän tapaaminen taas. :) Siis ehkä minuutti samalla neliöllä ja siitä noin viisi sekunttia naamakkain ja pakenit ruuhkaan, koska me emme olisi saaneet tavata, koska meillä oli salainen projekti jossa kukaan muukaan ei ollut tavannut toistaan. Tai ehkä syy ei ollut siinä, ehkä teillä Saran kanssa oli vain jano. Voi noita aikoja. :)
Siis sinähän olet olemassa (noin monta todistajaa!) :DD
Monet tuntomerkkisi kävisivät minuunkin, jopa pituutesi vuonna 1995! Minussakin on juoppomagneetti, mutta sietokykyni taitaa olla hieman alhaisempi kuin sinun.
Taidankin lähteä ihan oikeasti ensi viikolla kaupungille bongailemaan sinua :D
SusuPetal kirjoitti 26.04.2009 - 17:58
Jääkahvi ei todellakaan houkuttele, Taru. Jaa, myötätuntoinen katse...tuon olen kuullut joskus aikaisemminkin.
Hahhah, Lepis, kyllä sinä sieltä alas tulet, kunhan välilevysi alkavat rapistua. Nih.
Hyvin, hyvin lyhyt tapaaminen, Karpalo, mutta tapaamisen kuitenkin. Ja joo, on meillä aina Saaran kanssa jano, kirjallisuus janottaa :)
Kyllä kai minunkin on pakko uskoa, että olen olemassa, vaikka aina välillä on aika olematon olo, Elegia.
Heh, onnea bongailuun :)
Voi hitsin pimpulat, kun veistit itsestäsi hienon värikuvan, Punainen tukka ja mustaa muuten. Varmana tunnistan.
SusuPetal kirjoitti 26.04.2009 - 19:31
Helppoahan se nyt on, Aimarii!
tienpäällä kirjoitti 26.04.2009 - 20:01
Miten minun muistini on sitä mieltä, että joskus kauan, kauan sitten Kioskikirjallisuuden kruunaamattomana kuningattarena sinulla kyllä kerran oli yöelämässä jotain kirjavaa intianbasaarikamaa ylävartalosi peittona?
Ei siis pelkkää mustaa aina, tästä esitän eriävän mielipiteen näin ollen.
Alusvaatteista en sano mitään.
Nyt taidan sut tunnistaa, jos vastakkain kävellään, mustista väreistä ehkä sut tunnistan.
Koomailme bussissa, ja nopea kävelytyylikin ehkä on hyvä tunnistus!
Helmipöllö kirjoitti 26.04.2009 - 20:53
1.Pukeudun aina harmaaseen.
2.Olen nopea lentämään - ainakin omasta mielestäni.
3.Tervehdin aina metsää, sanomalla huhuu.
4.Tarkkailen aina ympäristöäni - yötäpäivää.
5.Hyvältä tuoksuvat myyrät välttelevät minua ja se kiusaa minua.
6.Minäkin olen tuuhea, mutta en aio kampaajalle.
7.Minullakin on harmaata hiuksissani - aivan kuin Susulla.
8.Olen myös selvästi lyhyempi kuin Susu.
9.Kuvaan silmilläni kaiken ja monista kulmista.
10.En käy kapakassa ja juon vettä.
11.Tunnistettavuuden välttämiseksi, olen aika samanlainen kuin muutkin Helmipöllöt. :)
Oi, ihanaa, oikein kunnolla kerrottu, eikä vain pari riviä.
Nyt löytyi siis toinen mustafani. Minulla ei tällä hetkellä ole kuin yhdet yösukat, mitkä ovat valkoiset ja yksi marimekon jokapoikapaita. Siinä valkoisia raitoja. Se on vain joskus päällä, kun aina on mustaa. Ei sille mitään voi, tiedät sen.
Linja-autossa kannattaa tosiaan kuunnella. Miten oletkin noin pitkä, mutta ei se mitään, pianhan siitä päästään. Minulla tuppaa olemaan ongelmia painon kanssa, kunpa sekin tippuisi koko ajan.
Kiitos vinkeistä, tavataan vaikka Kiasman kulmalla :-)
Tuo muiden tarkkailu ja kuunteleminen osui myös omalle kohdalleni nappiin. Sitä olen tehnyt niin kauan kuin muistan. Olen kaiken tallentanut aivoni sopukoihin ja sieltä niitä putkahtelee silloin tällöin.
Mukava kuulla millainen olet. Ajattelin, että sinulla on musta lyhyt tukka - se tuli nyt oikaistua.
SusuPetal kirjoitti 26.04.2009 - 22:53
Sinäkin siis kyttääjä, Arleena :)
Olen joskus ajatellut leikkauttaa hiukset lyhyiksi ja värjätä mustiksi, vähän 20-luvun tyyliin.
Mustiin pukeutunut punatukka, joka tervehtii kuljettajaa ja istuu koomassa tukkapehkon alla. Pituus on aika hyvä merkki myös.
Ehkä tapaamme bussissa tai metrossa...
SusuPetal kirjoitti 26.04.2009 - 23:37
Heh, olen minä varmaan aika oudon näköinn, Pantteri, mutta siis helppo tunnistaa!
Moni tunnusmerkkisi sopisi minuunkin. Minäkään en koskaan juokse. Käytän samaa selitystä kuin eräs ystäväni: se on epäarvokasta. Ja tolkuttoman turhaa.
Kameran jätän ihan samoista syistä pois matkasta. Itse asiassa kamera on aika harvoin mukana.
Ja bussikuskejakin tervehdin! Se on näillä seuduilla ihan normaalia, heidän kanssaan usein rupatellaan muutenkin. Helsingissä ollessani tosin olen villi, enkä aina tervehdi. Se tuntuu ihan vaihtelun vuoksi vapauttavalta, kuten stadissa kasvottomana ja nimettömänä kulkeminenkin. Rakastan stadissa sitä että sinne voi kadota, se ei onnistu täällä.
Kiitos, hauska tutustua sinuunkin! Kyllä minäkin aina tervehdin bussinkuljettajaa ja saan vastauksenkin, yleensä. Kun kävelee kaupungilla, vastaan tulee noin 110 susupetalia mustissaan ja punainen tukka hulmuten mutta nyt tiedän, että sinä olet se yksi heistä. Moikkaan sitten häntä joka laulaa kulkiessaan.
Juu, kylla ma sitten ihan oikean SusuPetalin olen tavannut, olisha joku tietty voinut vaittaa olevansa SusuPetal, mutta tuntomerkit kylla osuu niin hyvin paikalleen, ettei ole erehtymisen mahdollisuutta.
SusuPetal kirjoitti 27.04.2009 - 08:23
Mymskä, eihän se juokseminen ole yhtään tyylikästä!!
Ainakaan sinun ei tarvitse mennä katkaisuhoitoon, kun lyhenet muutenkin.
Elegian tavoin olen vähän järkyttynyt siitä, että olet oikeasti olemassa. Ettet vaan huijaisi ja ole siinä puuhassa onnistunut harhauttamaan noin monta viatonta todistajaa!
SusuPetal kirjoitti 27.04.2009 - 08:46
Totta, Kari! Ei enää katkaisuhoitoja!
Hmm, joukkopsykoosistakin voi olla kysymys.... koskaanhan ei voi olla täysin varma.
Olipas kiva lukea, nyt kesälomani meneekin bloggaagien bongaamisessa ;) Olet sitten kohta yhtä lyhyt kuin minäkin jos alaspäin aiot edelleen kasvaa. Bussinkuljettajan tervehtiminen kyllä paljastaa sinut viimeistään :)
Mä olin vuosikaudet 164 cm pitkä. Jokin aika sitten olin nuoremman pojan kouluneuvolassa mukana ja minutkin mitattiin. Nyt olen 165 cm. Mistä näitä senttejä oikein tulee?
anonilli kirjoitti 27.04.2009 - 12:52
Hyvä että listasit tärkeimmän ensiksi eli alusvaatteet.
SusuPetal kirjoitti 27.04.2009 - 13:22
Sinulla on kiireinen kesäloma, Marjut, kun bongailet meitä kaikkia!
Jestas, tuo on kyllä outoa, Iiris, sentit eikun lisääntyy! Mistä niitä oikein tulee, oletko operaattorin kanta-asiakas.
Pituudestasi en tieda, minulla ei ole mitremittaa mukanani joka paiva, mutta lonkeroa juot. Ainakin joit silloin kun itse join valkoviinia. Juon nytkin, kirjoitaessa. Pienet, pullon tyhejentamiseksi etta sen saa roskiin - ei vaan lasikeraykseen.
SusuPetal kirjoitti 27.04.2009 - 13:28
Nytkin juot, HPY! Hyvä niin ja hyvää syntymäpäivää!
Olipa hauska yllätys - olin kuvitellut sinut melko lailla juuri tuon näköiseksi! Muita ominaisuuksia, kuten bussikäyttäytymistä, en ollut vielä ehtinyt pohtimaan :-)
SusuPetal kirjoitti 27.04.2009 - 17:06
Ehkä tuo bussikäyttäytyminen ei ole sellainen piirre, jota kamalan aktiivisesti ajattelee, Kittyfane:)
Elegia kirjoitti 27.04.2009 - 18:42
Nyt kyllä järkytyin siitä, että niin harva (tässä lootassa ei kukaan?!?!?) juoksee bussien tai muiden kulkuneuvojen perässä.
Minä saatan joskus juostakin, jos en ole odotelutuulella (yleensä en ole). Pitää kuulkaa opetella trendikäs ja soma juoksutyyli. Korkkareilla sipsuttelu ja käsilaukun puristaminen rintaa vasten tyylikkäästi on taitolaji, mutta sitä voi harjoitella :D
Hauska tyyppi. Kun astelet vastaan, tunnistan varmasti. Olin aikoinani 171 pitkä, nyt 170, eli kun tulee mustiin pukeutunut samanmittainen vastaan , moikkaan Hih ..
SusuPetal kirjoitti 27.04.2009 - 19:03
Kun ei ole korkkareita eikä käsilaukkua, niin ei onnistu olla tyylikäs, Elegia!!!!
Hulvaton, kuten aina. Harmittaa kun mobiilisti lukiessa en voi ikinä kommentoida eli nyt oikealla koneella kerrankin piti väkisin vaikkei ole sanottavaakaan. No moi vaan ! =)
Olet vain kateellinen mun kolmesta, anteeksi neljästä sentistä :D
Monet tuntomerkkisi kävisivät minuunkin, jopa pituutesi vuonna 1995! Minussakin on juoppomagneetti, mutta sietokykyni taitaa olla hieman alhaisempi kuin sinun.
Taidankin lähteä ihan oikeasti ensi viikolla kaupungille bongailemaan sinua :D
Jääkahvi ei todellakaan houkuttele, Taru. Jaa, myötätuntoinen katse...tuon olen kuullut joskus aikaisemminkin.
Hahhah, Lepis, kyllä sinä sieltä alas tulet, kunhan välilevysi alkavat rapistua. Nih.
Hyvin, hyvin lyhyt tapaaminen, Karpalo, mutta tapaamisen kuitenkin. Ja joo, on meillä aina Saaran kanssa jano, kirjallisuus janottaa :)
Kyllä kai minunkin on pakko uskoa, että olen olemassa, vaikka aina välillä on aika olematon olo, Elegia.
Heh, onnea bongailuun :)
On se aika pelottavaa, Saara! Ajattele, joskus voit hamuta ihan tyhjää!
Jep, helppoa se nyt on tunnistaa, Marjukka, kun näinkin tarkkaan kerroin tuntomerkit!
Saat sitten minun jääni :)
Voi olla, että tunnistamisen suhteen on niin ja näin, jos kerran jätät toisen silmäparin kotiin aina kaupungille lähtiessä. :)
Joo, Celia, ei kannata juosta, hullun hommaa. Tuo silmäparin kotiin jättäminen antaa kyllä mukavasti rauhaa kävellä kaupungilla.
Hyviä tunnistamismerkkejä, seurailen bussikäyttäytymistä.
Hyvä tietää, Papi, jos joku tuijottaa minua, että se olet siis sinä!
Helppoahan se nyt on, Aimarii!
Ei siis pelkkää mustaa aina, tästä esitän eriävän mielipiteen näin ollen.
Alusvaatteista en sano mitään.
Koomailme bussissa, ja nopea kävelytyylikin ehkä on hyvä tunnistus!
2.Olen nopea lentämään - ainakin omasta mielestäni.
3.Tervehdin aina metsää, sanomalla huhuu.
4.Tarkkailen aina ympäristöäni - yötäpäivää.
5.Hyvältä tuoksuvat myyrät välttelevät minua ja se kiusaa minua.
6.Minäkin olen tuuhea, mutta en aio kampaajalle.
7.Minullakin on harmaata hiuksissani - aivan kuin Susulla.
8.Olen myös selvästi lyhyempi kuin Susu.
9.Kuvaan silmilläni kaiken ja monista kulmista.
10.En käy kapakassa ja juon vettä.
11.Tunnistettavuuden välttämiseksi, olen aika samanlainen kuin muutkin Helmipöllöt. :)
Tienpäällä, se oli tummanruskea pusero, ei sentään kirjava, huh! Ihme hairahtuminen kyllä.
Helppoa, Harakka!
Onneksi olet lyhyempi kuin minä, Helmipöllö, muuten voisit olla pelottava!
Ja totuus niin suhteellista, Isopeikko :)
Nyt löytyi siis toinen mustafani. Minulla ei tällä hetkellä ole kuin yhdet yösukat, mitkä ovat valkoiset ja yksi marimekon jokapoikapaita. Siinä valkoisia raitoja. Se on vain joskus päällä, kun aina on mustaa. Ei sille mitään voi, tiedät sen.
Linja-autossa kannattaa tosiaan kuunnella. Miten oletkin noin pitkä, mutta ei se mitään, pianhan siitä päästään. Minulla tuppaa olemaan ongelmia painon kanssa, kunpa sekin tippuisi koko ajan.
Kiitos vinkeistä, tavataan vaikka Kiasman kulmalla :-)
Musta alusasu kävelee ratikkaan.
Mutta missä on ratikka?
Uuna, aika rajua tuo Marimekko-paitasi! Mutta siitähän voin tunnistaa sinut siellä Kiasman kulmalla!
Heh, Iisi, kävelevät kalsarit Hgissä :)
Mukava kuulla millainen olet. Ajattelin, että sinulla on musta lyhyt tukka - se tuli nyt oikaistua.
Sinäkin siis kyttääjä, Arleena :)
Olen joskus ajatellut leikkauttaa hiukset lyhyiksi ja värjätä mustiksi, vähän 20-luvun tyyliin.
Kiitos samoin, Inkivääri!
Ehkä tapaamme bussissa tai metrossa...
Heh, olen minä varmaan aika oudon näköinn, Pantteri, mutta siis helppo tunnistaa!
Kameran jätän ihan samoista syistä pois matkasta. Itse asiassa kamera on aika harvoin mukana.
Ja bussikuskejakin tervehdin! Se on näillä seuduilla ihan normaalia, heidän kanssaan usein rupatellaan muutenkin. Helsingissä ollessani tosin olen villi, enkä aina tervehdi. Se tuntuu ihan vaihtelun vuoksi vapauttavalta, kuten stadissa kasvottomana ja nimettömänä kulkeminenkin. Rakastan stadissa sitä että sinne voi kadota, se ei onnistu täällä.
Mymskä, eihän se juokseminen ole yhtään tyylikästä!!
Savisuti, mieleniintoista katsoa, osunko kohdallesi!
Pään voisi todellakin välillä vaihtaa, Sirokko, sama pää kesät talvet on vähän rankkaa.
Itkupilli, todistettavasti tapasit minut!
Elegian tavoin olen vähän järkyttynyt siitä, että olet oikeasti olemassa. Ettet vaan huijaisi ja ole siinä puuhassa onnistunut harhauttamaan noin monta viatonta todistajaa!
Totta, Kari! Ei enää katkaisuhoitoja!
Hmm, joukkopsykoosistakin voi olla kysymys.... koskaanhan ei voi olla täysin varma.
Sinulla on kiireinen kesäloma, Marjut, kun bongailet meitä kaikkia!
Jestas, tuo on kyllä outoa, Iiris, sentit eikun lisääntyy! Mistä niitä oikein tulee, oletko operaattorin kanta-asiakas.
Pukeutumisjärjestys se olla pitää, Anonilli.
Nytkin juot, HPY! Hyvä niin ja hyvää syntymäpäivää!
Ehkä tuo bussikäyttäytyminen ei ole sellainen piirre, jota kamalan aktiivisesti ajattelee, Kittyfane:)
Minä saatan joskus juostakin, jos en ole odotelutuulella (yleensä en ole). Pitää kuulkaa opetella trendikäs ja soma juoksutyyli. Korkkareilla sipsuttelu ja käsilaukun puristaminen rintaa vasten tyylikkäästi on taitolaji, mutta sitä voi harjoitella :D
Kun ei ole korkkareita eikä käsilaukkua, niin ei onnistu olla tyylikäs, Elegia!!!!
Moikataan, Zilga!
Moi, Maurelita!!!!
Niiaaminen käy polviniveliin, Karri, turhan kuluttavaa :)
Hyvät tuntomerkit, tosiaan!
Joo, kyllä minut noista tunnistaa, Mk:)
Hahhah, Prospero, sori vaan, mutta et kylläkään voi vahvistaa alusvaatteitteni väriä :)
:=D