|
|||
 |
|
||
|
19.04.2009 - 11:45
Tänään on vuorossa italialainen klassikko. Jostain syystä ostin, artistia tuntematta, Gabriella Ferrin vinyylin Mazzabubu joskus 80-luvun puolivälissä, ehkä mielenkiintoisen kannen vuoksi. Kuuntelin levyn, olin myyty. Ferrin karhea, karismaattinen kabareeääni, täynnä tunteen tihkua, melodraamaa ja patetiaa iski minuun heti. Italiassa Ferri oli suosittu, todellakin klassikko. Youtubesta löytyy ihan mukava määrä Ferrin lauluja, jotka kertovat Roomasta, Napolista, elämästä. Suosittelen.
Muita klassikkoja löytyy täältä.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Ensivaikutelma ei ihan vielä vakuuttanut. Minusta tuo tulkinnaksi tarkoitettu antaumuksellinen ote kuulosti liikaa huutamiselta. Tiedän, tiedän; leidin tuotantoon pitäisi tutustua laajemmin, jotta kritiikkini olisi oikeudenmukaisempaa.
Viides rooli, luulen, että Ferristä joko tykkää tai sitten ei, koska hänen tapansa tulkita ei yleensä jätä kylmäksi.
Yaelian, tuubista onneksi löytyy Ferriä ihan kohtalaisesti.
Nimenomaan tulkitsija, Tuima! Ja repivän raastava, juuri makuuni.
Aimarii, Ferri ei kait ole kovin tuttu Suomessa, ehkä liian teatraalinen suomalaiseen makuun.
Ei paha, Harakka, ei todellakaan, mutta vaatii ehkä vähän lisäkuuntelua.
Yleensä minua ärsyttää ja kiusaa, jos en ymmärrä laulun sanoja, Sooloilija, sen takia on todella vaikea kuunnella eri maiden musiikkia, mutta jostain syystä italian kielen taitamattomuus ei Ferriä kuunnellessä ota päähän.
En ollut kuullut tätä aikaisemmin ja taitaa vaatia hieman pureskelua ennenkuin uppoaa. Kuulosti kuin tädin keuhkot pulpahtaisivat esiintymislavalle...
Joo, ei tästä kaikki tykkää, Lepis, eikä tarvikaan. Itseeni tämä uppoaa -niin kuin lämpöinen valokin.
Itkunsekaista, juuri niin, Arja-Anneli, karhea ääni täynnä tuskaa.
No, nyt vähän tutumpi, Kari.
Intohimoa, kyllä, Hirlii!
Raskas laulutyyli varmaan artistille tuollainen, tulee kovin raskaanoloisesti ja syvältä tuo ääni?
No, jos on luonnostaan matala ja karhea ääni, niin kyllä se ääni kestää, Halo, toisaalta tuollainen karjuminen aiheuttaa repeytymiäkin äänihuuliin.
Ei sitä tarvikaan ymmärtää, Isopeikko, riittää, että tuntee.
Sinullahan on fiksu siippa, Juanita!
Kyllä, Hoover, melodraamaa italialaiseen tapaan!
Jep, Marjukka, sama juttu, raspi rulettaa!
Poistaisitko jos katsot aiheelliseksi.
Italoa on upean kuuloinen kieli, Hane, harmi, ettei sitä osaa.
Mk, Lepis hoitaa tuon sunday classic-sivuston, mutta ei siellä sen kummempia sääntöjä ole -itselle rakas on klassikko.
Jotenkin ajattelinkin, että voisi olla makuusi, Elegia.