Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
15.04.2009 - 02:27

 

Tyttö ei tiedä äidin odottavan vauvaa. Tyttö on kolmevuotias, eikä aikuisten maailma näy hänelle. Hän leikkii, uhmaa, nauraa ja kiukuttelee, elää päivää ja hetkeä.

 

Eräänä päivänä isä kertoo, että tyttö lähtee mummun luokse muutamaksi päiväksi, ja kun tyttö tulee takaisin kotiin, tyttöä odottaa yllätys.

 

Tyttö saa mummun luona syödä lettuja ja mansikkahilloa, ja kun tyttö palaa kotiin, hän näkee nukketalon. Siinä on kaksi kerrosta. Se on hieno ja tyttö alkaa heti järjestellä huonekaluja.

 

Vasta myöhemmin, monta, monta vuotta myöhemmin tyttö saa tietää, että nukkekoti oli hankittu hänelle, ettei hän olisi mustasukkainen uudelle vauvalle.

Uutta vauvaa ei vain ollutkaan.

  

Nukkekodilla piti leikkiä hiljaa.

 

 

 

Polga kirjoitti 15.04.2009 - 05:25
Traagista.... kaikille!
SusuPetal kirjoitti 15.04.2009 - 07:26

Onhan se, Polga.

aimarii kirjoitti 15.04.2009 - 07:29
Suru hiljensi kaiken.
SusuPetal kirjoitti 15.04.2009 - 07:34

Niin se teki, Aimarii.

Kari kirjoitti 15.04.2009 - 07:52
Onpas surullinen tarina. Olet pienillä sanoilla kertonut ison kertomuksen.
Elegia kirjoitti 15.04.2009 - 08:49
Surua, niin. Vaan eipä ollut lapsen vika, toivottavasti tajusivat myös vanhemmat eivätkä käskeneet olla hiljaa koko loppuelämäänsä!
Inkivääri kirjoitti 15.04.2009 - 09:00
Surullinen hiljaisuus....
kittyfane kirjoitti 15.04.2009 - 09:02
Koskettava tarina. Voi hyvin kuvitella minkälainen ilmapiiri lastenhuoneen ulkopuolella on ollut. Sen toivoisi ainakin jääneen lapsen maailman ulottumattomiin, vaikka kai niin suuren surun väkisinkin aistii.
Äijä kirjoitti 15.04.2009 - 09:17
Olipa perusteellinen aamuherätys. Tosi, armoton ja raadollinen. Sellaistahan se, elämä.
Alastalo kirjoitti 15.04.2009 - 09:22
Kaksi viimeistä lausetta ja järkytit lukijat täysin. Tuon osaat SusuPetal! Hienosti ja yksinkertaisesti ttivistetty. Kadehdin sinua! ;)
Marjut kirjoitti 15.04.2009 - 09:32
Nyt minäkin heräsin täysin. Surullista. Vanhemmille nukkekoti on varmasti ikuinen muistutus menetetystä vauvasta. Lapselle taas se oli iloinen yllätys, mutta hiljaa leikkiminen on vaikeaa.
hpy kirjoitti 15.04.2009 - 10:09
Yksinaiset lapset oppivat leikkimaan hiljaa. Se hiljaisuus voi kuulua vanhempien korvissa.
jl kirjoitti 15.04.2009 - 10:52
Surullisesti vielä nykyäänkin jotkut vanhemmat luulevat, että lasten on parempi olla tietämättömiä kaikesta odottamisesta, iloista, suruista. Mutta pienikin lapsi ymmärtää niin paljon. Jos ei sanota suoraan, hän tulkitsee rivien välistä ja silloin tulkinta voi vääristyä.
SusuPetal kirjoitti 15.04.2009 - 11:13
Kiitos, Kari.

Elegia, ehkä eivät käskeneet, vaan lapsi oppi ihan itse olemaan hiljaa.

On se, Inkivääri, surua täynnä.

Kittyfane, varmaan se ilmapiiri tunkeutuu myös nukkekodin leikkeihin.

Tilaa susupetal ja varmista perusteellinen aamuherätys, niinhän se meni, Äijä.

Järkyttäminen on aika helppoa, Alastalo, vaikeampaa on ilahduttaa.

Surullinen tilanne, Marjut, kyllä.

Lapsi oppii oleman odotetulla tavalla, HPY.

Totta, jl, ja asioiden arvaileminen tekee kipeää, hämmentää.
Lähteenmäki  kirjoitti 15.04.2009 - 11:30
Odotuksen ilo. Suru. Kummasti lapsi ne tuntee ja aistii, myös sen, jos jotain salataan häneltä.
SusuPetal kirjoitti 15.04.2009 - 13:48

Kyllä aistii, jopa tietää, Lähteenmäki. On ehkä niin, ettei huomaa.
Inkivääri kirjoitti 15.04.2009 - 14:31
Sinulle on haaste blogissani:)
harakka kirjoitti 15.04.2009 - 18:07
Olen samaa mieltä, että lapsi kyllä aistii pahan olon kodissa.
Ihmettelee ja ahdistuu, kun ei syytä tiedä.
Se on suuri suru perheessä, kun äidille tulee keskenmeno, tai vauva syntyy liian aikaisin, ja kuolee.
Itse olen kokenut keskenmenon suuren surun montakin kertaa, ja kerrottiin kyllä toiselle lapsellemme, ja ilmankos sitten olikin niin leuhkaa poikaa, kun kuuli, että hän on saanut pikkuveljen, sitten lopulta vuosien päästä.
Koskettava tarina, ja miettimään laittava!
arleena kirjoitti 15.04.2009 - 19:30
Lasta haluttiin suojella, hyvä niin. Ymmärrys ei riittäisi suruun ja pettymykseen.

Koskettava tarina.
isopeikko kirjoitti 15.04.2009 - 19:32
Aina välillä olen koettanut arvata mihin Susun tarina johtaa. Ikinä en ole vielä keksinyt.
Celia kirjoitti 15.04.2009 - 20:18
Lapsi ymmärtää juuri niin paljon kuin hänelle kerrotaan. Jos ei kerrota, jää ymmärryskin saavuttamatta.

On käynyt niinkin, että lapsi jatkaa pikkusisaruksen odottamista, kun vauvan menettämisestä surulliset vanhemmat unohtavat kertoa lapselle, että pikkusisarusta ei tulekaan.

Mutta tässä tarinassahan tytär ei tiedä äidin odottavan lasta.
SusuPetal kirjoitti 15.04.2009 - 21:12

Pitääkin tulla katsomaan, Inkivääri.

Lapsi aistii ilmapiirin, Harakka, ja mielestäni lapselle pitää asioista kertoa ikätason ja hänen kysymystensä mukaisesti.

Niin vanhemmat ajattelevat, Arleena, ja ovat tavallaan oikeassa, lasta on suojeltava, mutta ei olettaaa, ettei lapsi tiedä/vaistoa mitään.
Sylikin on hyvä selitys, vakuutus lapselle, että asiat ovat joskus ok.

Heh, Isopeikko, ehkä hyvä niin...!

Niin, Celia, tyttö ei tiennyt, mutta jotain tapahtui nukkekodin saapumisen ja mummun luon oleskelun jälkeen. Sen tyttö oppi tietämään, tuntemaan.

Timo kirjoitti 15.04.2009 - 21:50
Hieno iskevä tarina, joka oli täydellisesti tiivistetty olennaiseen. Herättää ajatukset heti jatkamaan muuta ympäristöä tuosta tapahtumasta.
SusuPetal kirjoitti 15.04.2009 - 22:10

Kiitos, Timo.

Tuima kirjoitti 15.04.2009 - 23:50
Surullinen juttu, mutta hyvä että tyttö sai tietää asian vasta paljon myöhemmin. Siten ilo nukkekodista varmaan säilyi pitkään.
SusuPetal kirjoitti 16.04.2009 - 07:12

Ja onneksi oli nukkekoti, Tuima.

Holle kirjoitti 17.04.2009 - 22:44
Hieno täsmänovelli.
Näitä nukkekoteja paljastuu varmaan meille kaikille pitkin elämää.
SusuPetal kirjoitti 17.04.2009 - 22:47

Kyllä niitä paljastuu, jokaiselle, Holle.

Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
susupetal

Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.














 

 

 SusuPetal by Hoover, klik kuvaa