Kohta on pääsiäinen. Pääsiäinen on keltainen. Keltainen tuo mieleen hullut päivät. Hullut päivät voisi järjestää: päivät saa kokea perhe. Perhe saa tulla toimeen ilman äitiä. Äiti lähtee viikoksi etelään. Etelään lentäessään äiti ajattelee tyhjää jääkaappia kotona. Kotona perhe ihmettelee mikä on kebabravintolan puhelinnumero ja onko ravintola auki pitkänäperjantaina. Pitkänäperjantaina perhe huomaa myös, että vessapaperi on loppu. Loppu on myös puhtaat vaatteet, sillä kukaan ei ole pessyt pyykkiä, kun äiti on poissa. Poissa on myös vessanpytyn puhtaus, mutta ei se haittaa, kun ei ole millä pyyhkiä edes. Edes koiralle ei kukaan ole ostanut ruokaa. Ruokaa tekisi perheenkin mieli, mutta ei ole aineksia mistä ruokaa tehdä. Tehdä jotain kuitenkin pitäisi, joten isä pakkaa perheen autoon ja sanoo, että nyt ajetaan mummolle. Mummolle perheen tulo ei tuota vaivaa, sillä mummo on lähtenyt papan kanssa pääsiäisristeilylle Karibian auringon alle. Alle tunnin koira, isä ja lapset palaavat jälleen kotiin, mikä on hyvä asia, sillä nuorimmaiselle nousee kuume. Kuume pistää hourailemaan, isä etsii kuumemittaria ja yrittää muistaa, missä on nähnyt viimeksi buranapaketin. Buranapaketin, sitten kun se löytyy, sisus on tyhjä ja teini kertoo isälle, että äidin piti ostaa uusi paketti ja paketti siteitä myös. Myös teiniin koskee, kuukautiset alkavat, eikä talosta löydy siteitä. Siteitä tarvittaisiin myös keskimmäisen vertavuotavaan sormeen, mutta isä ei löydä laastareita. Laastareita olisi kylpyhuoneen alakaapissa, mutta sitä ei kukaan tiedä, eikä kukaan jaksa välittää, koska kaikilla, paitsi kuumeisella nuorimmaisella, on kamala nälkä. Nälkä on ihana asia silloin, kun saa syödä rauhassa, äiti ajattelee, ja tyhjentää kupillisen espressoa hyvän aterian päätteeksi istuessaan kahvilan terassilla Atlantin rannalla. Rannalla on rauhallista, laskeva ilta-aurinko hyväilee hellästi äidin kasvoja. Kasvoja, joilla helmeilee onnellinen hymy. Hymy kutsuu luokseen tarjoilijan, jonka kysymykseen "Lisää kahvia, Madame?" , äiti vastaa "Kohta".

***

Kokeilin tällaista kirjoittamista eli uusi virke alkaa aina edellisen virkkeen viimeisestä sanasta. Tällainen tarina siitä tuli. Aika mukavaa, mutta myös haastavaa.