|
|||
 |
|
||
|
29.03.2009 - 12:44
Alice’s Restaurant-kappale täytti koko A-puolen Arlo Woodyn-poika Guthrien samannimisellä debyyttialbumilla (1967). Kappale on yli 18 minuuttia pitkä ja pohjautuu tositapahtumiin. Kappaleen pohjalta Arthur Penn teki pari vuotta myöhemmin Alice’s Restaurant-leffan, jossa myös Arlo oli mukana. Laulu on vahva kannanotto Vietnamin sotaa vastaan. Tässä videossa Arlo on jo harmaantunut, mutta still going strong. Videoon on leikattu myös pätkiä leffasta, aika nautittava 18 minuuttia. Laulun lyriikka iskee yhä, teksti on hauska ja ironinen. Jos Alice tuntuu liian pitkältä, kuuntele City of New Orleans, sekin klassikko.
*** Muita tämän sunnuntain klassikkoja löydät täältä.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Letkeesti menee vielä vanhempanakin Arlolta Alicen ravinteli,
itelle on läheisintä se woodstock-nostalgiaosasto.
Epäilen, aika vahvasti vieläpä.
Halo, itselle Arlo on niin itsestäänselvyys, niin kuin Woody ja Pete Seegerkin, mutta en ole ihan varma, onko muille. Ajat muuttuvat.
Hannah, en usko, että Guthrien tuotantoa on pakko tuntea nauttiakseen rockmusiikista, mutta tuskinpa siitä on haittaa, jos tietää amerikkalaisesta folk-perinteestä, esim. tuntee Woodyn tuontantoa, Woodyhän oli kuitenkin esikuva monelle 60-luvun muusikolle, jotka puolestaan taas olivat esikuvia uudempien aikojen muusikoille.
Nauttia voi kyllä ilman tietoakin, siitä olen samaa mieltä.
Guthrien tuotano tuli tutuksi 1970-luvun loppupuolella kun hänen musiikkiaan paljon soitettiin suomessakin ja ihan parasta: pakettivolkkari, jonka kyydissä ollaan muuten oltu !
Pakettivokkari taitaa melkein olla synonyymi sanalle vapaa, Hirlii.
Mulle on tuttua amerikkalainen folk rock ihan nuoresta lähtien amerikkalaisten ystävien kautta, mutta se ei varmaankaan ihan kaikille aukene. Itse olen aina pitänyt.
Piti sanoa että vanha kunnon Arlo! Tutustuin amerikkalaiseen folk rockiin ihan nuorena amerikkalaisten ystävien kautta, ja olen aina pitänyt.Mutta kaikille se ei ehkä ihan aukene.
Minä olen ollut vaan kuplan kyydissä...
Yaelian, ja nyt se kommentti näkyy -tietotekniikka on ihmeellistä.
Jep, Arlo on todellakin jo vanha kunnon:)
Ja tuo ylempi kuplakommentti oli siis Hirliille.
Bimbot ja jampat :)
...hyvin pyyhkii, sun poikas valvoo taas ja ahkeroi.... juu, se se on, Tuima.
Klassikko kyllä, vähän pitkähkö, Viides rooli.
Hyvää matkamusaa, Lepis.
http://www.youtube.com/watch?v=wTLKDKYf9Vw
Minulle Arlo Guthrie oli ihan uusi tuttavuus. Tuo Alice's restaurant vaikutti mielenkiintoiselta. En tähän hätään jaksanut kuunnella/katsoa sitä kokonaan, mutta varmaan teen sen myöhemmin. Nyt en jaksa keskittyä niin pitkään.
Varapygmi, ajankohtainen aina viime aikoihin asti, katsotaan miten nyt käy.
No, annetaan anteeksi sivistymättömyytesi, Elegia, eihän tässä itsekään ole aina niin kultivoitunut:)