|
|||
 |
|
||
|
26.03.2009 - 12:05
Aurinko jää ulos, rappukäytävän hämärä antaa silmille levon. Riisin täyteläinen tuoksu leijuu ulko-ovelle. Nousen portaat ensimmäiseen kerrokseen, rytmikäs hakkaus, vihannekset pilkkoontuvat kuutioiksi, suikaleiksi, pannulla valkosipuli tervehtii öljyä. Kaali kiehuu toisessa kerroksessa, ruskistuvan lihan aromi kutittaa kitalakeani. Astiat kolisevat, vesi kiehuu. Tee on hautumassa. Kolmannessa kerroksessa naurua, hunajaa tihkuvia leivoksia, pieniä sokerinyyttejä, koko suku pöydän äärellä juhlimassa.
Jatkan makumatkaa. Muistan lapsuuden pullantuoksun. Ylimmässä kerroksessa.
***
Runotorstain 125. haaste keittiö
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Mutta kotoista pullantuoksua ei mikään voita!
Siinä on makuhermoja kutkuttavaa ja mieltä virkistävää voimaa!
Muistoihin asti piisaa!
Varsinainen keittiökerrostalo, Helanes!
Harakka, maku- ja tuoksumuistot ovat tärkeitä!
Kiitos, Kata Pultti!
Aimarii, rappukäytävät ovat inspiroivia!
Lapsena kun menimme rappukäytävään ja jostain tuli munuaisten "tuoksu", toivottiin kiihkeästi, ettei se vaaan tulisi meidän postiluukusta...
Minä muistan toivoneeni kaalin suhteen samaa, Arjaanneli...
Enemmän iloa tässä tapauksessa, tällä kertaa, HPY.
Maailma täynnä tuoksuja, Inkivääri, koteja ja keittiöitä.
Minä kyllä tykkään läskisoossista, Mimosa...
Nysse toimii : )
Plondiki osaa kun se väännetään hiuslakasta!
Eläköön hiuslakka, Arjaanneli!!!
Onneksi edes, Kuvanakkeli.
Ja kardemummaa, Oh-sho-tah Hoi-ne-ne!
Tuoksut, maut, muistot, ajatukset, Isopeikko.
Vai luenko minä tätä väärin?
Minulle tämä kertoi muuttuneesta maailmasta. Silloin kun ylimmässä kerroksissa sai pullaa, alempien kerrosten tuoksut olivat toisenlaiset ja ihmiset puhuivat kaikki samaa kieltä ja olivat väriltään yksitoikkoisempia....
Tuo on yksi tapa lukea tätä, mm, ei ole oikeaa tai väärää tapaa. Maailma on muuttunut, tämä runo voisi kertoa myös siitä. Tai sitten tämä kertoo muistosta, jonka tuoksut saavat aikaan.
Tai jostain muusta.
Ennusteen mukaan 40 vuoden päästä valkoihoiset tulevat olemaan vähemmistö USAssa, Ja lihavat enemmistö!
MM kirjoitti : Alemmissa kerroksissa kaikki puhuivat samaa kieltä ja olivat väriltään yksitoikkoisempia. En osaa oikein tajuta tilannetta, mutta objektiivisemmillani luulen, että ylimmässä kerroksessa hukutaan rasvaan ja alimmassa huumeisiin.
- ekakerroksessa asuu kiinalaisia
- tokakerroksessa venäläisiä
- kolmannessa arabeja
Ei silloin ennen. Silloin kaikki paistoivat pullaa. Vieläkin muistan pullantuoksuisen käytävän...
Heh.
Pullantuoksu on aina nostalgista, Utua.
mm, sama kokemus minulla -tuoksut monipuolistuvat ja se on hyvä se.
Valkosipuli on hyvää, Marjukka!
Aistien juhlaa, Crane.
Leivo vaan, Marjut!
Keittiön tuoksu ulottuu ulos, Pantteri.
En ihmettele, Iiris, suklaakakku koskettaa sielua.
Ehkä muistoja kohti, Tuima, hetken välähdys jostain menneestä tuoksujen herättämänä.
Joo, ei kannata tyytyä yhteen, jl :)
Elämän sydän, keittiöt, jip.
kyllä sen muistaa lapsuuden pullantuoksun, kun äiti oli leiponut...hassua muuten, että aivan kuten jokaisen leipojan pulla maistuu erilaiselta, se myös tuoksuu erilaiselta...
Totta, Satu, jokainen pulla tuoksuu erilaiselta, koska sen on leiponut eri äiti.
Kaikki tuoksutko, Lepis?