|
|
|||
|
20.03.2009 - 15:45
-Moi.... -Terve, ajattelin tulla käymään. Sullahan on nimipäivä tänään. Kamala, kun sä oot kalpee! Ei kai sulla ole anemia?
-Ei, ei kai. -En ihmettelis, vaik oliskin. Mä toin pullaa, kun ajattelin, ettei sulla kuitenkaan ole. Sähän et oo mikään leipoja oikein. Mites muuten menee?
-Mikäs tässä. -Sä kuulostat masentuneelta. Vieläkö sua painaa se Jussin juttu?
-Mikä? Ei, johan siitä on aikaa. En mä oo masentunut, mä olin nukkumassa. -Tähän aikaan illasta!
-Väsytti töiden jälkeen. Mä olin aamuvuorossa. Ei tässä sen kummempaa. -Pitäisköhän sun tarkistaa kilpirauhasarvotkin. Voi, voi, sulla ei taida mennä kovin hyvin.
-Miten niin? -Kun sä et pysty puhumaan asioista. Sä et oo koskaan pystynyt.
-Mistä asioista? -No, ettei sulla mene hyvin. Sun pitäisi avautua ja puhua tunteistasi!
-Justhan mä sanoin, että mä oon väsynyt. -Nukkuminen on pakenemista. Kato, sä oot vaihtanut verhot!
-Joo, tuli vaihdettua. -Kannattais vaihtaa tää pöytäliinakin, ei oikein soinnu tuohon verhojen vihreään. Sä oot tainnut muutenkin siivota. Sulla taitaa olla aika kaaos sisälläs, vai mitä?
-Miten niin? -No, kun täällä on kaikki niin järjestyksessä. Yleensä kun ihminen on sekaisin, se siivoaa.
-En mä oo sekaisin. -Taas sä kiellät sun tunteet. Voi, kun sä pystyisit puhumaan, se helpottais sua!
-Mulla ei oo mitään sanottavaa. -Voi sua raukkaa, sä oot ihan eksyksissä, niin kuin pien laps. Johtuu varmaan varhaisest vuorovaikutuksest.
-Siis mistä? -Sun vanhemmista, kodistasi. Sähän oot kertonut, et sun isäs oli etäinen.
-Se teki matkahommia kolme viikkoa kuussa. -Sä etsit edelleen isähahmoja noissa miehissäs. Sen takia sä lankeet aina vanhempiin miehiin. Niin kuin Jussiin.
-Se oli mua vuoden vanhempi! -Niinpä. Eikä siihenkään voinut luottaa. Ihan niin et voinut luottaa isääs. Sä oot turvaton. Sun pitäisi todellakin löytyy sun sisäinen vahvuus, ettet sä saa rintasyöpää.
-Anteeks… -Tuollainen murehtiminen, kaiken sisälleen patoaminen laukaisee rintasyövän.
-Mä en luule… -Anna mä keitän ne kahvit. Sä keität aina niin laihaa. Istu nyt, mä laitan kahvin tulemaan ja sitten jutellaan. Siit on niin pitkä aika, kun ollaan viimeks tavattu. Ootsä vaihtanut sun kännykkänumeros, kun siihen ei saa koskaan yhteyttä?
*** Pakinaperjantain 121. haaste on asiantuntija
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Näitä on, näitä tämän lajin asiantuntijoita. Nyt iski sisäinen kaaos, taidan siivota pitkästä aikaa kotona.
Kirjoitit niin hersyvästi, että sain mojovat naurut.
Kyllä noita asiantuntijoita piisaa, jotka tietävät toisen asiat paremmin, kuin toinen itse.
Vieläkin hekottelen.
Kyllä tuossa on syytäkin huolestua, Marjut, hmmm....
Kylään haluaisin ystävän, enkä mitään terapeuttia, mikä koko ajan mua arvostelisi.
Eli YSTÄVÄN, enkä arvostelijaa!
Pää on siis kunnossa!
Mistä noita aina löytyy - parantajia ;D
Kivat verhot!
Harakka, terapeutille maksetaan, ystävä kutsutaan kylään...
Sinulla on sitten pääkoppa terävässä kunnossa, Kaura, jos kämppä on tuollaisessa kaaoksessa, hieno juttu!!
Voisit sinä kuitenkin joskus siivota, Lepis, kun on ne verhotkin ripustettu:)
Mutta joo, noitahan on.
Huh kun hirvittää, onneksi meillä ei ole liian siistiä.
Osuvaa huomiointia.
ovat juuri niitä, joiden omassa elämässä on joko kaikki mullin mallin, ja ne unohtaa sen päästessään muita neuvomaan. Tai sitten niillä on kaikki niin millillleen järjestyksessä, ettei elämän iloille jää mitään tilaa. Ja ne kadehtii niitä, jotka osaakin ihan oikeasti nauttia elämästä ilman upeita kulisseja.
Totta, Arleena, asiantuntijuus harvoin rajoittuu yhteen alaan -ovat moniosaajia!
Ainakin niitä asiantuntijoita kiinnostaa muut ihmiset, Ritviecav, koska muiden ihmisten asioissa on järjestelemistä -omat asiathan ovat ihan kunnossa.
Joiltain 'ystäviltä' ei saa suunvuoroa, että vois vastata jotain.
Ei kannata, jos minulta kysyt, Lähteenmäki -siivota ehtii viikonkin kuluttua.
Nettiriippuvuus tulee hyvin hoidettua, kun kiertelee blogeissa, Hane:)
Täällä (tässä) päässä on siis toivoa.
Joopa..kunpa osoitettakin voisi vaihtaa yhtä helposti kuin kännynumeroa.
Kuudennen rivin jälkeen:
- En oo niin. Mutta kuule, oot tervetullut juttelemaan kaikkea, mutta älä ala kuule mun puolesta elämään mitään. Mulla on ihan oma ajattelumälli, joka vielä jollain lailla toimii.
- En minä mitään pahaa.
- Enkä minä. Mutta älä änkee iholle, kiitos.
Aikamoista puhtia olisi vaatinut, Äijä, varsinkin päiväunilta herätettynä, mutta joskus se on pakko tehdä, muuten tuollainen ei lopu koskaan.
On niin inspiroiva tyyppi, Kutuharju!
mun anoppi!
Huh, rupesi oikein
henkeä ahdistamaan!
Koetahan tokentua!
Hyvä idea, Elegia!
Siinähän on vaikka mitä epäterveellistä.
Onkohan se oikeasti ystävä ollenkaan.
No, siivoat sitten vaikka syksyllä, Lepis.
Mk, se oli varmaan jotain terveyspullaa kokojyvästä, vähäkalorista eikä lainkaan kolesterolia!
Hui, niinkö tapahtui, Tirlitta!
Iloisesta työnteosta se vaan kertoo muille, Jutta :)
Annetaan niiden uskoa itseensä, eihän niillä ole mitään muuta :)