|
|
|||
|
28.02.2009 - 02:06
Isi alkaa kaataa kuppii, äitii risoo, ottaa nuppiin. Lapset päättää ulos mennä, ettei kaljat päähän lennä.
Taivaalta taas räntää mättää, äiti aikoo isin jättää. Vaipat, tutit äiti pakkaa, isi seinään nyrkil hakkaa.
Lapset oottaa pihatiellä, kohta näkyy taksi siellä. Äiti itkee, vauva nukkuu. Veikan nalle hankeen hukkuu.
Sisko juoksee, halaa isää, sanoo: älä ryyppää lisää. Kohta varmaan tullaan kotiin, heti kun se äidil sopii.
Isi alkaa hiljaa nyyhkii, posket salaa kuiviks pyyhkii. Pihalle jää vilkuttamaan. Taksi mummolaan kun ajaa.
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Helppolukuista runomittaa jota minäkin ymmärrän.;)
Joo, Inkivääri, juhlapäivän kunniaksi.
Riimit naputtaa tarkkaa linjaa. Hyvä runo vaikka surullinen aihe.
(Meillä paistaa aurinko niin, että sisälläkin silmiä häikii. Siksi aurinkolasit. :))
ja onhan tuo Kalevalakin täynnä näitä melankolisia ihmiskohtaloita, liekö sieltä juuremme syvät...
Äh, ei jaksa alkaa riimitellä sen kummemmin, Celia, tämä saa kelvata.
Synkkä kansa ja siksi jää, Satu.
Äkkiä vaan tarjoamaan!
Kohta se ei saa enää lapsilisiä.