|
|||
 |
|
||
|
23.02.2009 - 02:01
Olen näytelmässä, johon en halunnut. En tunne käsikirjoitusta, en osaa vuorosanoja. En tiedä mitä seuraava kohtaus tuo tullessaan.
Olen näytelmässä, jossa joudun väärään rooliin. En ole tämä hahmo. En osaa, en pysty, en jaksa.
Olen näytelmässä, jossa ei ole väliaikaa, ei kenraaliharjoitusta, ei grande finalea.
Esirippu laskeutuu vain viimeisen kerran.
***
Runotorstain 120 haaste on draama
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
"There's basicly something wrong with life. We would like to decide about it ourselves, but the truth is, that someone else decides even its beginning. Can't take that."
Alastalo, joskus se tuntuu siltä, tai farssiltakin.
Aimarii, totta, sitä myöskin.
Isopeikko, tarvittaisiin aikamoinen mielikuva tuohon improon!
Äijä, todellakin, aika ärsyttävää!
Obeesia, ei se ole vaikeaa, kun on kadoksissa.
Luulenpa, Iiris, että tällä näyttämöllä ei ole backstagea.
Inkivääri, ehkä hyvä niin, ettei aina tiedä, mikä on fiktiota mikä faktaa. Lukee tekstin vaan tekstinä.
Elegia, minäkin olen tyytyväinen tuohon kuvaan.
Voi, Lähteenmäki, sellaista tämä on.
Vai sellainen vastanäyttelijä, Reine, hmm, tämä näytelmä ei taida olla suksee...
No joo, vakavasti ottaen: tämä on vakava, surullisen kaunis runo. Sen rytmi pitää. Loppuun asti.
Marja-Leena, hyvä, ettei ole tarvetta.