|
|||
 |
|
||
|
22.02.2009 - 12:09
Lepiksen kommenttilaatikossa ehdotettiin Sunday Classicin aiheeksi kaikkien aikojen inhokkia. Ensimmäiseksi tuli mieleen Louis Armstrongin kappale What A Wonderful World, sillä en vaan kestä sellaista määrää positivisuutta... Pidän kuitenkin Satchmosta, joten jätin kappaleen valitsematta ja aloin miettiä lauluntekijää, jonka koko tai lähes koko tuotanto olisi klassikkokamaa ja jota inhoaisin.
Valinta olikin sitten helppo, sillä on yksi lauluntekijä ylitse muiden, yksi, jonka musiikista en vaan pidä, yksi, jonka tapa sovittaa kappaleet saa selkäpiini karmimaan, yksi, jonka tuotannosta olisin voinut valita minkä tahansa kappaleen. Olisin voinut valita klassikot Anyone Who Had A Heart, What The World Needs Now Is Love, The Look of Love, Do You Know The Way to San Jose tai I’ll never Fall In Love Again, ne kaikki olisivat täyttäneet inhokkikriteerini, mutta koska oli tyydyttävä (onneksi) vain yhteen, valitsin ällötyksen numero ykkösen eli Raindrops Keep Falling on My Head.
Näitä kappaleita kuunnellessani en voi olla miettimättä, luotiinko hissit Burt Bacharachin musiikkia varten vai päinvastoin.
Ei ihme, että käytän mielelläni portaita.
Kotimaisesta musiikistakin olisi löytynyt inhokkiklassikkoja, mutta ehkä joku toinen kerta?
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
What a wonderful world soi vieläkin niin usein, että siihen on kyllästynyt. Sinänsä se biisi on minusta kaunis ja Louisilla on upea ääni.
Heh... onhan tuo Raindrops Keep Falling on My Head hissimeininkiä, mutta mulla se ei vajoa inhokkiviivan alle. On se sokerinen tuokin, mutta kuitenkin... ei tosin löydy moista levyhyllystä ja tuskin kuunaan sinne tuleekaan.
Mä tiesin tämän, olethan jo kerran käynyt haukkumassa tämän biisin pataluhaksi klassikoissa!!! ;D
Hiiteen kaikki Burtit ja Humppernikkelit, mutta tässä on sitä jotain. Minä tulen aina hyvälle tuulelle tätä kuunnellessa, ei voi mitään.
Taidanpa kuunnella uudelleen ;) ja uudelleen...
Onneksi kohta tulee hiihtoa, niin rauhoittuu tämän häpäisyn jälkeen nautinnollisten hetkien ääressä edes hivenen!
Ei tästä voi tykätä, tämä kuuluu hissiin, joka ei koskaan lakkaa nousemasta, eikä poispääsystä ole toivoa.
Ai niin, hiihtoa, jep.
Mä muuten tykkään loungemusasta ihan genrenä -joskus kuultuna siis, ei aina.
Hiihtoo ja vielä miesten hiihtoo!!! ;D
Hiihtoa ja vieläpä miesten! Sääli, ettei ole 50 kilsan hiihtoa, sen aikana ehtii hyvin ottaa torkut sohvalla ja näkee vielä maaliintulon.
Lepis, teemoissa on puolensa, tuli mieleen kaikkien aikojen leffabiisi (ei kyllä tämä raindrops...) tai paras musikaalisävelmä, paras Matti ja Teppo, paras hevikappale, paras jatsi, souli jne.
Joo, Bacharach on klassikko, halusi tai ei ja nimenomaan tuo 60-luvun lopun viihdesovitus on se mikä tökkii. Toisaalta olen niin rokotettu näitä vastaan, että minkäänlaiset sovitukset eivät enää uppoaisi minuun, Tuima.
Elokuva tosiaan on eräänlainen kehnojen musiikkien tuotantolaboratorio. Ennen kuin se tuolta tuli esiin, niin osasin jo odottaa, että joku filmi tähän varmaan liittyy.
Kari, nythän voit tutustua Burtin muuhunkin tuotantoon, kun klikkaat noita linkkejä:)
Niistä Look of Love ja San Josesta tuli mieleen että HÄH?!, mutta tarkemmin linkit kurkaten eivät olleetkaan niitä kasariversioita, joista mä pidän. Eli jos laulajina olis ollut ABC ja Frankie goes to Hollywood, niin ne olisin voinut listata lemppareihini. :-)
Nyt tuli hyvät unet, kun sai näin hyvät naurut :D
Ihan Turun kunniaksi, pliis, Lepis!
HPY, täälläkin satelee, räntää ja aurinko paistaa aina välillä, kevät?
:D :D :D
Heh, kiva juuttua Burtin maailmaan!
No, pitää ehkä tsekata nuo mainitsemasi, kunhan pääsen jossain kerroksessa ulos täältä.