Just näin. Tohon loppuun vielä pari nasakkaa v sanaa ja jokunen muu kiroilu niin tulee täydellisen autenttinen tunnelma.

Joo, Karpalo, ei näitä juttuja tarvi itse keksiä -kunhan matkustaa bussissa ja kuuntelee.

Onks tää sitä kännykkävanhemmuutta. Vaikuttaa enemmän kännykkän ohi kasvattamiselta!

Makee kuva!

Sinä se aina löydät aiheita - elävästä elämästäkö?

Näitä kuulee bussissa ja kaupoilla. Miksi täytyy päästä johonkin kaiken aikaa? Ihmettelen vaan.............

Kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin toimistopäällikö Saga jakkupuvussaan, kännykkä korvalla:
- Siis et voi olla tosissas! Johan sä viime kuussa olit kolme päivää poissa kun sun penskat sai jonkun influenssan? Ja nyt taas. Kuule, jos tolle linjalle lähtee että heti kun vähän kuumemittari näyttää yli kolmenseiskan, niin saa aina olla poissa. Oksentanut? No kyllä sä mun mielestä ylireagoit, sehän on voinut vaikka nielasta jonkun pölypalleron, eikös ne kakarat sellaista tee?

- Niin ja jos sä rupeat olemaan tätä tahtia poissa niin meidän pitää tosissaan miettiä vakinaistetaanko me sua toukokuussa. Ei, kuule, äläs nyt puhu kiristämisestä - totta kai mä ymmärrän että niitä on sellaisiakin äitejä jotka haluaa panostaa muksujensa kasvattamiseen, mutta pitäähän sitä muutakin pystyä tekemään. Eikä joka pöpöstä pidä säikähtää, siitähän se vastustuskyky kasvaa kun liikkuu ihmisten ilmoilla. Mä kuule tiedän, yhden mahataudin olen kerran sairastanut ja sen jälkeen ollut terve kuin pukki, kato ei pidä pikkupöpöjä jäädä hautomaan vaan sen kun porskuttaa eteenpäin. Heikot sairastaa.
(sulkee puhelimen)

- Kuvittele, se rupes itkemään ja syyttämään mua kiristyksestä. Pitää kuule tosissaan harkita vakinaistetaanko me sitä. Sääli, hyvää duunia se tekee mutta tähän tarvitaan sellainen tekijä jota ei kakarat hidasta. Sääli on sairautta, kato.

Onko heitä ihan oikeasti? Äitejä, jotka eivät vaan osaa nauttia lapsestaan, siitä ihan vähästä ajasta, jonka vauva on vauva...

Äiti kuulostaa kovin todelliselta... kuten myös Reinen teksti ,> Ikävä kyllä!

Lepis, en minä tiedä, onko tämä kännykkkävanhemmuutta. Sitä kun vaan näkee, kun vanhemmat työntävät rattaita kännykkä korvassa kaiken aikaa. Ihan niin kuin muutkin ihmiset siis, koko ajan kontaktissa johonkin muuhun kuin läsnäolevaan.

Obeesia, joo, ei näitä tarvi keksiä -vähän ehkä liioitella vaan:)

Lähteenmäki, tavallisin lause, jonka kuulee nykyään "oon bussissa"...

Hahhah, Reine, noin Saga tulee elämään, hyvä jatko tarinalle, kiitos!!!!

On, Inkivääri.

Jep, Polga, arkirealismi rulettaa.

Just tuollaista se on. Läsnäolo tänä päivänä, jopa aikuisten kesken. Onnistunut ja hyvin kulkeva dialogi.

Taattua Susua :)

Mä en taas viitsinyt lähteä juuri minnekään, kun lapset olivat pieniä. Harvoin edes leikkipuistoon, kun omakin piha on. Ja hyvin lapset viihtyivät kotosalla, kun ei ollu kiire minnekään. Ja minkä nyt vasta tajusin - mulla ei ollut silloin edes kännykkää... ehkä hyvä niin :)

Välillä kyllä itse kaipasin enempi aikuisten seuraa, mutta nyt on tullut huomattua, että ehtiihän sitä :)

Joo, aikuistenkin kesken, Hirlii. Aina välillä ihmettelee, kun istuu kaverin kanssa kahvilla ja se kaveri puhuu koko ajan kännykkään toiselle kaverille...

Joo, tämä on idioottivarmaa Susua, Peikko.

Niin, Iiris, ennen ei ollut kännyköitä...

Tai tekstaa.

Piip piip.
- Venaa vähän, mä tekstaan vaan tän yhen jutun, ei tässä kauaa mee.
Piip. Piip.
- Oho. Kuule mun täytyy kyl nyt laittaa vastaus tähän heti. Jatketaan sit.
Piip. Piip.
- Vain niin! Laitan sille nyt lyhyesti vaan, jooko?
Piip. Piip.
- Oota, älä mee, mä katon vaan. En mä vastaa sille.
Piip. Piip.

Jep, disconnecting people, Hirlii.

Ihan KOKONAISEN päivän kotona yksin lapsen kanssa :O Hirveätä ;) Kaipaahan sitä nyt tuuletusta jo tuossa tilanteessa. *huoh* Tämä vaan on niin totta monen kohdalla :/

Pitäähän äiskän päästä kaffelle. Lapset vaan on joskus niin herkkiä pikkuvaivojensa kanssa, mutta siinähän karaistuvat.

Onhan se totta, Marjut, ja joskus ne seinät kaatuvat helpostikin päälle, eri syistä.

Lapsilla on kiusallinen tapa sairastua juuri, kun ollaan menossa jonnekin, Kari.

Ote todellisesta elämästä. Ikävä kyllä. Ei kyllä ennen... Vai olikohan silloinkin?

Niinkuin tuolla sanottiin. Taattua Susua!

Ehkä äidit istuivat silloin ajatuksissaan, Alastalo, en muista...:)

Taitavasti kirjoitettua ja valitettavan todellista. Lapsi ei saa huomiota, eikä aina aikuinenkaan.

Kaikki on jotain vailla, Uuna.

Surullisen, ja todenkuuloista.

Kuinka tärkeää on nauttia siitä laadukkaasta vapaa-ajasta itse?
Vaikka lapsiin väsyy, minä ajoittain ainakin, niin lasten haluaminen ja tekeminenkin on onneksi ja kuitenkin aika selkeä ihan ikioma valinta.
Jännä, miten oma jälkikasvu koetaan sellaiseksi, että se riistää jotain itseltä.

Hyvin sie kirjoitat, ja osut terävästi aina sinne minne tarkoituskin on.
Omatuntoon :-)

Joo, Vintti, ikioma valinta ja väsyä saa ja niin varmaan jokainen tekeekin, mutta että olisi itseltä pois, sitä en ymmärrä.

Tuo juuri mitä sanotte vintti ja Susu on totta - minulle omaa aikaa on oman perheen kanssa vietetty aika:)

Onhan se aika vaativaa kaikilta ja kaikille, jos jokaisen pitää saada erillistä yksinoloaikaa - ei silloin juuri jää tilaa yhdessäololle, kun jokainen perheenjäsen ei kuitenkaan pysty sitä viettämään yhtä aikaa.

Vuorokauden tunnit eivät taitaisi riittää sellaiseen erillisyyteen, Inkivääri, ja luulisi jo sekoavan aikatauluissa, että onko nyt menossa sinun aikasi vai meidän aikamme vai oma aika...!

Taattua ja tehokasta Susua.
Olen sitä monesti ihmetellyt miten yks jos toinen julkkis toteaa, että jos joutuisivat jäämään kotiin lapsen kanssa, heiltä hajoaisi pää. Ehkä joissain tapauksissa onkin parempi että jättävät homman ammattilaisille (tarhatädeille) ettei hajoa lapsen pää... mutta kaikkein parasta olisi jo etukäteen miettiä onko emotyyppiä vai ei, ennen kuin sen kortsunkäytön jättää.

Ehkä pää ei kestä noin monimutkaista ajattelua, Kutuharju:))