Sulla on sitten aina sekä kuva että sana hallussa. Ja kiitos linkityksestä !

*otettuna* =D

Harry Chapin: Cats in a cradle:

"Well, my son turned ten just the other day.
He said, 'thanks for the ball, dad. come on, let's play.
Could you teach me to throw?
I said, not today. I got a lot to do.
He said, that's okay. and he walked away and he smiled and he
said ya know, I'm gonna be like him, yeah.
You know I'm gonna be like him.

I've long since retired, my son's moved away.
I called him up just the other day.
I'd like to see you, if you don't mind.
He said, I'd love to, dad, if I could find the time.
You see my new job's a hassle and the kids have the flu,
But it's sure nice talkin' to you, dad.
It's been sure nice talkin' to you.
And as I hung up the phone it occurred to me,
He'd grown up just like me.
My boy was just like me.
"

Niinhän ne varttuu. Surullinen runo. Muutaman vuoden päästä on kaikki taas ehkä hyvin, ja on aikaa molemmin puolin:)

Merci. Maurelita:)

That is so true, Mediateacher, and so sad and it makes the world also uglier.

Ja ihan suomeksi, Hanhensulka. Toivotaan, että aikaa on, ettei käy niin kuin tuossa Mediaopen siteeramassa Chapinin tarinassa.

osui ja upposi. "lihallisen piikkini" sanallinen esitys...

Tässä tulee runon alkupuolella mieleen Jenny Holzerin Truismit.

*seuraan sinua* =)

tämä kolahti kovaa.
niinkun kyllä moni aikaisempikin..
mutta tässä on jotain, tuttua.

Sirpa, kenelläpä ei olisi näitä piikkejä...

Ahaa, Leonoora, pitäisi varmaan tutustua kyseisen Jenny tuotantoon.

Tuoliolio, kiitos kommentistasi:)

No meenhän mä vähemmälläki perkele, tartte huutaa siinä!

Voi Reiskaseni, eihän tämä runo ollut sinulle, ethän sinä vartu koskaan:)

Sitä juuri ehkä enimmin katuu, kun joskus ei ole ollut aikaa lapsille. Kun jokin muu on ollut "tärkeää".

PS: Puhuuks kaikki todella noin nyky-Suomessa?

Ja surulllisinta on se, että menetettyä aikaa harvoin voi korvata.
Tuskin nyt ihan kaikki puhuvat tuolla tavalla, mutta valitettavan usein kyllä kuulee aikuisten puhuvan lapsilleen tavalla, jolla he tuskin puhuttelisivat toista aikuista. Minusta se on aika hyvä mittari -puhu, niin kuin haluaisit itsellesi puhuttavan. Kukapa meistä haluaisi kuulla "helvetti, mä tulen hulluksi sun kanssa"...

Niin se on etta rumuuden ydin ei ole ulkoista vaan se on ihmisen sisalla, siina miten maailman havaitsee ja miten muita kohtelee. Oman perheen pitaisi olla viela tarkeampi kuin vieraat mutta monet puhuvat omille lapsilleen ja omalle elamankumppanilleen uskomattoman ilkeasti ja pahansuovasti.

Loytyy toki niitakin jotka vieraille syytavat vihaa paalle, Tanaan bongasin blogin Kohti itsemurhaa ja siella kommenteissa vieraili pari anonyymia kivien heittelijaa haukkumassa blogin kirjoittajaa joka on nalkainen ja suunnan menettanyt elamassa.

Koskettaa syvemmältä kuin mikään muu oikeastaan voi.

Niin totta, Rita, ei se ulkoinen vaan sisäinen rumuus on paljon, paljon pahempaa.

Näinhän se on Juha, koskettaa ja tekee kipeää.