Miten se jaksaa tyrkyttää. Eikö se tajuu, että ihmiset ottaa mitä ne haluu, miks sen pitää koko ajan hokee ottakaa nyt, ottakaa nyt. Antaisi ihmisten olla rauhassa, antaisi mun olla rauhassa. Mä en syö mitään, en vaikka se sanoisi mitä tahansa. Syököön itse omat kakkunsa. Ja kyllä se syökin. Helvetti, että se on paksu, läskiä ja rasvaa ja paksu, paksu, paksu. Ja miks se käyttää noin avonaista puseroa, eiks se tajuu, että kaikki näkee sen tissit. Ja sen hame on liian lyhyt, sen perse liian leveä ja sen jalat on kaameat. Ei sen pitäis käyttää tollaisia korkkareita, se vaappuu ja heiluu ton helvetin tarjottimen kanssa ja sen tissit putoo just. Mä en kestä. Miten mulla on tollanen mutsi. Miks se ei voi olla niinku Niinan mutsi.  Niinan mutsi tilas ripareihin pitopalvelun, salaattia oli monta lajia, ei mitään helvetin voileipäkakkua ja vitun cocktailpiirakoita, eikä se tyrkyttänyt mitään kenellekään, ei se itekään syönyt mitään, eikä pakottanut Niinaa syömään, eikä se sanonut mitään, ku me mentiin vessaan oksentamaan salaatin jälkeen, sanoi vaan, että vetäkää se vessa sitten kunnolla. Se oli ostanut laittia mua ja Niinaa varten. Mutsi ei koskaan osta laittia.

Kohta se tulee ja sanoo, että syö nyt ees vähän kakkua, ettei mummi ihmettele, että miten sä et nyt mitään syö ja ei tässä hedelmäkakussa ole paljon kaloreita, ku sehän on melkein vaan hedelmää. Se on niin helvetin tyhmä. Tyhmä ja läski, se haiseekin rasvalle. Mä vihaan sitä, mä en haluu koskaan tulla samanlaiseks, en koskaan. Mä en kehtais elää, jos mä olisin niinku se. Mä häpeisin liikaa. Mua hävettää nytkin. Ei se oo mun mutsi. Se on joku saatanan läskikasa, joka vie kaiken tilan, eikä täällä voi enää hengittää, ku ilma on täynnä rasvamolekyylejä ja ihra-atomeja ja läskikaasua. Mä kuolen. Se tappaa mut. Ihan varmasti, se tappaa mut hajullaan. Ihan ku se ei ees pesis itseään kunnolla. Se haisee hielle ton läskin takia ja verelle, koska sillä on nyt moonikset ja sen hiukset on rasvaset. Tartteks sä oolveissejä se kysy tänään, koska sul on viimeks ollut kuukautiset, mä en muista, ostanko mä kaupasta. Vittu, et se on tyhmä. Ostaa vaan, mä sanoin, tuo kaks pakettia. Ettei lopu heti.

Mä vihaan sitä, mutta helpompaa, et se luulee, et mulla on vielä kuukautiset. Mitä vähemmän se tietää, sitä helpompaa. Jos mä kuolisin, olisi kaikkein helpointa.