|
|||
 |
|
||
|
16.01.2009 - 09:20
-Mihin aikaan sä lähdet? -Kuuden kieppeillä. Mun on ensin saatava tää tehdyksi.
-Mitä sä teet? Sähän ostit ton hameen juuri ja nyt sä rikot sen! -Enkä riko. Mä vaan vaihdan tän kokonumeron.
-Häh? -Mä en vaan voi mennä sinne kylpylään näissä vaatteissa.
-Miten niin et voi? Sähän ostit ihan varta vasten uudet vaatteet luokkakokoukseen. -Niin, mutta tää on kokoa 44! Mä vaihdan näihin Jasminin vaatteista tän lapun, jossa on toinen kokonumero.
-Mut... -No niin, nyt siin on XS. Mun pitää laittaa vielä uikkareihinkin sama juttu. Ja alushousuihin.
-Mä en ymmärrä sua. -Sä et tunne Hannaa. Se on juuri sellainen tyyppi, että kun me muut mennään saunaan, se hiipii pukuhuoneeseen ja tarkistaa kaikkien vaatteet. Missä ne on tehty, minkä merkkiset ja mitä kokoa. Se oli koulussa juuri sellainen.
-Mutta siitä on kaksikymmentäviisi vuotta! -Ja kaksikymmentäviisi kiloa.
*** Pakinaperjantain 112. haaste
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Kiitos tuokiokuvasta, Susu ja hyvää viikonloppua
Onneksi en päässyt luokkakokouseemme.
Niin, Reine, miksi sen pitäisi olla hauskaa???? Hyvää viikonloppua sinullekin.
Huh, nahkaa on hankala työstää, Anne:)
Joo, Polga, ei nykykoot vastaa vanhoja:)
(Nauroin niin että mahhaan koskoo.)
No, hyvä jos helpotti, Lastu!
"No niin kyylä, harmittaako kun ei kokoa näy?"
;)
Mutta jos niitä toisilta vahtaa, kertoo jo jotakin ;D
Hyvä tarina ja idea hätänumeroksi.
Hyvä kyllä tuo Elegian ehdotuskin.
Kerro sitten, Kari:)
Vai olet leikannut laput pois, Uuna, hurjaa!
Mukava idea vaihtaa kokonumerot. Tulisi heti tyttömäisempi ja keveämpi olo, kun vaatteissa olisi XS.
Kiitos , että sain nauraa. Mukava pakina karmeasta todellisuudesta.
Voishan ne laput vähän sutata permanent kynälläkin, aina ei passaa poistaa kokonaan, tai ratkee osaa saumaa ja jos leikkaa osan, voi tynkä jäädä hiertämään. Että onkin vaikeeta!
En aikoinaan uskonut kun vanha käsityön opettaja sanoi, vaan tottahan tuo ihme kyllä olikin.
Minä leikkaan tai ratkon useimmat laput pois ihan siksi, että ne raapivat. Vaikka ne olisivat tallellakin, ei kokonumeroihin kannata lahjaa ostaessa luottaa. Vaatteiden sijaan voi antaa vaikka korun – se mahtuu aina :-)