Halipula-Hanna, Tule-tänne-Tiina, Kuuntelija-Katri, Silittäjä-Sirpa? Kenet sinä tapaat tänä iltana? Kenet noista täydellisistä pikku naisista, jotka osaavat eksyä tieltä ja pyytävät apua, jotka pelkäävät ja tarvitsevat suojelusta?

Jotka eivät ymmärrä naisia, jotka eivät ymmärrä miehiä.

Jotka sanovat, että minä kuuntelen, minä ymmärrän, minä olen tässä, raukka-pieni, tule viereen, otan syliin, lutunen ja mutunen ja halataan. Jos vain oma vaimosi tajuaisi, millainen aarre sinä olet, jos ei se olisi niin kireä ja kylmä ja ajattelisi vain siivoamista, voi kulta-pieni ymmärrän kyllä. Tule tänne.

Kenen luo sinä menet? Kuka tarvitsee sinua tänä iltana? Kuka on avuton? Hellä? Hupsu? Jaksaa kuunnella? Kuka?

-Sanoitko sä jotain?
-En…miten niin?

-No, ei sit mitään. Mä vaan luulin. Okei, mä lähden, voi mennä myöhään, mee vaan nukkumaan. Tiedäthän sä Jarin. Sen pitää vetää jutut läpi vähintään sataan kertaan. Varmistaakseen. Siinä menee taas koko yö.