"...opin kuuntelemaan ABBAa... "

Muotoiletpa asian kuin poliitikko.

Vau! Meil on sama bändi, mutta eri kappaleet :) Hienoa hienompi valinta. Kyllä Abbaa kannattaa kuunnella.

Huomasin vasta nyt, että euroviisujen aikaan Agnetan silmissä oli vielä vilkkuvaa esiintymisen iloa, myöhemmissä suuren suosion aikaisissa esiintymisissä ilme on paljon varautuneempi ja laululyriikatkin melankolisempia. Tosi hyviä laulajia ja esiintyjiä kaikki bändissä.

Heippa,

Ei liity nyt mitenkään asiaan mutta tietääkö kukaan miksi Reinen blogia ei ole useaan päivään päässyt lukemaan, on yhtäkkiä salasanalla suojattu...???

Muistan täysin sen illan kun Abba voitti nuo Euroviisut!

Nyt vuosikymmenet myöhemmin on ollut ihana taas uppoutua Abban sävelmiin elokuvan myötä. Meryl Streep tekee kyllä huikean heittäytymisroolin tässä elokuvassa.

Piti vielä lisätä, että kuuluisuus ei kai oikein sopinut Agnethalle, joka ahdistui siitä ja muuttui tosiaankin vakavaksi naiseksi julkisuudessa.

Olipa Abban alkuperäinen euroviisuesitys koreografialtaan yllättävän hillitty. Mielikuva siitä oli jotenkin vauhdikkaampi ja räväkämpi. Liikkumattomuus vielä korostui Mamma mia -elokuvan irrottelun rinnalla.

Minulle on käynyt samalla tavalla: vasta aikuisena aloin kuunnella Abbaa - ja tykästyin. Ammattitaidolla tehtyjä pop-biisejä, genrensä valioluokkaa.

Minä olen Abban osalta jämähtänyt menneisyyteen. Onhan ne toki ihan kivoja ...

Pitääpä nyt kerran kommentoida näitä sunday classiciakin. ABBAa nyt just kuuntelee mutten kyllä ostais levyjä ittelle. Ei nyt ihan mun makuun.

Ja niinkuin joku tuossa mainitsi niin aika hillittyä tuo esiintyminen oli vaikka itte muistelee sen olleen rajumpaa. No siihen aikaan se oli samaa kuin nyt oli Lordi.

No comments, Ensio.

Tuima, onneksi Abban tuotanto on niin laaja, ettei tarvi samoja kappaleita laittaa! Taitavia laulajia molemmat tytöt, stemmalaulu sujuu hyvin.

Marina, kokeile http://reinavate.blogspot.com/

Sooloilija, en ole niin perehtynyt Abbaan, mutta ei ihme jos ahdistaa ja muuttuu vakavaksi, mediajulkisuus oli varmaan aika hurjaa silloin.

Viides rooli, minäkin yllätyin koreografian pysähtyneisyydestä, jotenkin muistelin, että meno olisi ollut hurjempaa, kun on nähnyt tuota videoklippiä aika ajoin. Kertonee nykyelämän hektisyydestä, varmaan se on aikanaan ollut liikkuvaisempaa kuin peruseuroviisut. Vaan sitten tuli pogoaminen ja kaikki muu näytti aika hitaalta.

Kari, en minäkään levylautaselle laita Abbaa vieläkään.

Alastalo, luulen samoin. 30 vuoden kuluttua ihmetellään, että mitä siinä Lordissa nyt oli niin erikoista -kaikillahan on naamarit:)

Turha olla huolissaan suunnasta. Sehän vaikuttaa olevan oikea jos on oppinut nauttimaan uusista asioista.

No, Mamma Mia elokuvana oli kyllä niin hulvaton, että kukapa siitä ei pitäisi. Abban kanssa kehityskulkumme on ollut hyvin samanlainen. Joskus 80-luvun lopulla sitä ensi kertaa vasta oikein kuuntelin. Se menee kyllä aaltoina, muutamien vuosien välein. No niin niitä kausia on kyllä usean muunkin artistin kanssa.

Yhtään Abbaa ei tästä huushollista vielä löydy. Epäilyttää löytyykö koskaan.

Joo, Lepis, tärkeintä on muutosliike, ei päämäärä:)
Täytyy kyllä sanoa, että yllätyin kovasti, kun kävin katsomassa Mamma Miaa. Siis siitä, että nautin leffasta. Varsinaista terapiaa kaamokseen.

Kyllä Abba jonkin verran, oikeastaan paljonkin, parempi on kuin Lordi, joka ei tule ikipäivinä myymään yhtä paljon levyjä. Eivät edes Him tai Hanoi Rocks ole siihen yltäneet.

Abba oli minulle ensimmäisiä, jonka kohdalla saattoi todeta tuon tyypillisen megabändikehityksen, myös sen miten kritiikkikin kasvaa samassa tahdissa kuin bändin menestys.

Joukossa on silkkaa unohdettavaa poppia mutta on myös muutama ihan kunnollinen klassikko, ei voi mitään.

Kyllä minäkin uskon Abban kestävyyteen ennemmin kuin Lordin, Hannah, lähinnä ajattelin tuon lavakoreogragian merkitystä silloin, kun Abba voitti, kuin myös Lordin voittaessa.

Kuuntelin Abban aikana niin erilaista musiikkia, ettei Abba vaan uponnut, levylautaselta löytyi Black Sabbathia, Uriah Heepiä, Pink Floydia jne, Ei ollut silloin Abban aika.

...ja minahan en ollut edes syntynyt viela tuolloin...

Mutta kyllahan noita on tullut kuunneltua, vaikka onkin sanottava etta minusta tuo Waterloo on niista isoista hiteista heikoimpia (pidan enemman jopa Ring Ringista).

Ja niinhan se meni, etta vastalahjaksi pop-neroudesta kaatui avioliitot yms ja jos olen oikein ymmartanyt niin osat yhtyeesta inhoavat syvasti toisiaan...mista sitten tuleekin se etta muutama vuosi sitten kun yhtyeelle tarjottiin miljardia(!) dollaria comeback-kiertueesta niin kieltaytyivat. Montako muuta 70-luvun yhtyetta on osoittanut vastaavaa integriteettia?

hdcanis, miten voi olla ollut syntymättä tuolloin:)
Aika harva on hylännyt miljardin, täällähän ne keikkailevat rollarit, uriah heepit ja purplet.

Minakaan en julkisesti kuunnellut Abbaa, mutta muistan kylla kun Waterloo jyras murska voiton viisuissa. Makin meinasin laittaa tanaan Abbaa, mutta valitsinkin toisen \\\"salakuuntelu\\\" biisin. :)

Pitääkin tulla kuuntelemaan, Itkis!

Mnä en yksinkertaisesti voi sietää ABBAan musiikkia.

Ei se mitään, Johannes.

Vastauksena postauksen pohdiskeluun:
Huonompaan.

Johannes Koo on oikeassa. Ihmettelette tietenkin, miten henkilökohtaisen makupoliittisen kantansa ilmoittaminen voi olla oikeassaolemista. Kyse on tietenkin siitä, että hänellä on ainoa absoluuttisen oikea mielipide tässä asiassa.

Abbaa muuten oikeasti tuputetaan joka suunnasta. Siitä ei pääse eroon vaikka haluaisi. Tai, no joo, pääsee kyllä eroon, mutta tarvittavat uhraukset ovat jokseenkin samaa luokkaa kuin luopuisi sähköstä, kirjoitustaidosta, ja käsistään.

Sitä paitsi Abbaa pitää vihata jo ihan periaatteesta.

Noh, tuputetaanhan sitä kaikkea muutakin joka tuutista, eikä ole pakko ottaa vastaan. Irrottaa vaikka töpselit.