SusuPetal

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

SusuPetal

Kotiin

22.12.2008 - 02:38

Tänään hän sanoo odottavansa joulua. Minusta jouluna on mukavaa, kun me kaikki olemme yhdessä. En minä halua lahjoja, minä haluan vain, että me olemme yhdessä, koko perhe. Niin kuin aina ennenkin.

Hän katsoo minua, hymyilee varmasti, yrittäen vakuuttaa minulle, että hän jaksaa. Älä ole huolissasi äiti, hänen katseensa pyytää uskomaan. Minä jaksan. Minä lupaan, ettei minulle tule paha olo. Minä pärjään.

Joko meillä on kuusi, hän kysyy. Joko isä on hakenut kuusen? Pudistan päätäni ja yritän olla ajattelematta kotia, jota ei ole siivottu viikkoihin, pinttynyttä likaa, jätepaperikasoja eteisessä, täysinäisiä roskiksia keittiössä.

Hyvä juttu, hän nyökkää, sitten minä pääsen koristelemaan. Hän sulkee silmänsä ja näyttää tyytyväiseltä. Hänen ranteensa on ohut kädessäni. Pieni ja voimaton käsi.

Minä en oikeastaan edes halua lahjoja, kuulen hänen sanovan. Minä en tarvitse mitään. Ihan oikeasti. Minä haluan vain tulla jouluksi kotiin.

Kategoria: joulun odotusta 28 kommenttia Kommentoi

Mk kirjoitti 22.12.2008 - 04:49

Ja monessa perheessä toivotaan hartaammin kuin mitään muuta että kaikki olisi niin kuin aina ennenkin.
Edes yhden pienen hetken.
Kaunis ja koskettava muistutus siitä ettei joulu ole kaikille onnen ja ilon juhla.
Tai siitä mikä oikeasti on tärkeää.

Hyvää Joulua sinulle!

Kari kirjoitti 22.12.2008 - 07:12

Olin jo vähän vaan en hirveän paljon vanhempi, kun vähän samanlaisessa tilanteessa keskustelin äitini kanssa naimisiinmenostani. Hän ei luvannut tulla paikalle, vaikka silloin ennusteet vielä siihen mahdollisuutta lupasivatkin, eikä häitä sitten pidettykään aivan etukäteen suunniteltuun aikaan. Äiti piti haudata ensin.

Elegia kirjoitti 22.12.2008 - 08:05

Minulle tuli mieleen anoreksia. Yhä nuoremmat lapset sairastuvat siihen. Kapea ranne lupaa, ettei enää kapene... Pääsisi vain osastolta jouluksi kotiin.

Reine kirjoitti 22.12.2008 - 08:49

Kiitos Susu.
Pala kurkussa tunnen miten onnekas ja rikas olen (ei tarkoita pankkitiliä!) ja miten paljon kiitollisempi voisin olla.

Hyvää Joulua. Kirjoittajalle ja lukijoille

ubbu kirjoitti 22.12.2008 - 09:31

Koti on koti.
----
Lämpöä ja valoa
Sinulle, SusuP.

lepis kirjoitti 22.12.2008 - 10:42

Kotona, kaikki, yhdessä. Lämpöä, hiljaisuutta, rauhaa. Siitä tulee Joulu.

SusuPetal kirjoitti 22.12.2008 - 10:42

Niin mk, edes yhden hetken verran.

Kari, onneksi se keskustelu käytiin. Äitisi oli hengessä mukana häissäsi.

Elegia, joulu kotona on tärkeää.

Hyvää joulua sinullekin, Reine.

Kiitos, Ubbu.

SusuPetal kirjoitti 22.12.2008 - 10:44

Totta, Lepis, Ei siihen muuta tarvita kuin yhdessäoloa.

Olli kirjoitti 22.12.2008 - 11:08

Ihan tässä Ollikin herkistyi. Ja se on hyvä juttu. Ei ole tullut aikoihin itkettyä. Jos sitten vaikka Jouluna tulisi vähän itkettyäkin..

Kiitos Susu tästä herkistyksestä ja Hyvää Joulua Sinulle!!!

SusuPetal kirjoitti 22.12.2008 - 11:21

Itku tekee hyvää Ollillekin. Leppoisaa joulun aikaa!

Obeesia kirjoitti 22.12.2008 - 12:27

Sinulla on taito osua lukijan herkkään kohtaan.

Jouluiloa! t. Obeesia

SusuPetal kirjoitti 22.12.2008 - 13:00

Rauhallista joulun aikaa sinullekin, Obeesia.

hpy kirjoitti 22.12.2008 - 15:22

Tiedan. Mutta miksi joulu tekee kaiken vaikean viela vaikeammaksi?

SusuPetal kirjoitti 22.12.2008 - 15:25

En tiedä, HPY, joulu on niin perhekeskeinen juhla, ehkä siksi.

Isopeikko kirjoitti 22.12.2008 - 17:12

Hienosti avoin tarina, johon jokainen voi sijoittaa juuri sen tuskan minkä omakseen kokee.

SusuPetal kirjoitti 22.12.2008 - 17:34

Juuri niin, Isopeikko, jokaiselle omansa.

Alastalo kirjoitti 22.12.2008 - 18:16

Lyhyt tarina ja niin paljon sisältöä. Siinä oli kaikki.

Herkistyin minäkin. Keski-ikäinen mies. Missä se miehinen karskius luuraakaan?

Äijä kirjoitti 22.12.2008 - 18:25

Niinhän me kaikki halutaan... edes kerran.

SusuPetal kirjoitti 22.12.2008 - 19:07

Mikä miehinen karskius, Alastalo, ei sellaista olekaan:)

Niin, edes kerran, Äijä.

Kutuharju kirjoitti 22.12.2008 - 21:35

Kyllä sinä, SusuPetal, olet nyt osunut herkkään kohtaan, tästä totisesti löytää jokainen omansa. Jossain kaukana, kaukana Kutiksella on vanha ystävä jonka plasmasolusyöpä on edennyt aggressiiviseen vaiheeseen. Tautiin ei ole parannusta. Pari viikkoa sitten ystävä sanoi kirjoittavansa ihan pian, mutta mitään ei ole kuulunut; ehkä hän on jo lähtenyt, hyvästelemättä. Hän ei pääse jouluksi kotiin, tai riippuu tietysti mistä kodista puhutaan --. Häntä oli kotona odottelemassa vain kissa... missähän kissa nyt... ajatus johtaa toiseen, mitä jos olisin kauan sitten suostunut kosintaan, olisinko nyt leski...?
Susu, saat ajattelemaan asioita jotka eivät helposti pääse perille asti ... eivät aina..

Eero kirjoitti 22.12.2008 - 22:42

"There's no place like home"

SusuPetal kirjoitti 23.12.2008 - 10:08

Kaikki eivät pääse jouluksi kotiin, Kutis. Kunhan edes perille jonnekin.

That's true, Eero.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti 24.12.2008 - 15:17

Niin totta joka sana ja tunnelma. Koti on tärkeä paikka, varsinkin jos sitä ei ole. Ja äiti ja isä. Onneksi oli äiti, joka otti kädestä kiinni

SusuPetal kirjoitti 24.12.2008 - 16:07

Onneksi on perhe, Pantteri.

Mimosa kirjoitti 27.12.2008 - 16:44

Minultakin löytyi kohta johon kosketit. Kiitos!

SusuPetal kirjoitti 27.12.2008 - 16:47

Kiitos itsellesi, Mimosa.

SuviAnniina kirjoitti 05.11.2009 - 00:07

Voi miten koskettava ja surullinen tarina. Joulu tuo aina pintaan niin paljon tunteita...
Rakastan joulua ja tunnelmaa kun ollaan koko Oma perhe koossa,
mutta on niitäkin jouluja ollut elämässä kun itkettiin, salaa toisiltamme, mutta onneksi ei enää :-)

SusuPetal kirjoitti 05.11.2009 - 09:41

Joulu nostaa todellakin tunteet pintaan, SuviAnnina, varsinkin jos tiedossa on erilainen joulu kuin aikaisemmin.