|
|||
 |
|
||
|
15.12.2008 - 02:15
-Ihan hassua laittaa tämä asukaskokous näin lähelle joulua. Ihmeen paljon porukkaa täällä kuitenkin on. -Tämä on tärkeä asia. Ihmiset haluaa äänensä kuuluville. Ihmiset haluaa vaikuttaa siihen, minkälainen niiden ympäristö on. -Nyt sitten vaan pidetään peukkuja, että suunnitelma vedetään takaisin. Ellei, me ainakin muutamme. -Sama juttu. Mun on ihan täysin mahdotonta kuvitella, että mä kasvattaisin lapseni sellaisen asuntolan vieressä, joka on täynnä asunnottomia ja muutenkin hulluja. -Hullu idea! No, toivotaan parasta. Joulun jälkeenhän se valtuusto kokoontuu. Kunhan ensin saadaan joulu alta pois. -Ajatella, ihan kohta on todellakin joulu! -Joka joulu tulee vaikeammaksi keksiä, minne mennä. Kaikki paikat on jo nähty! Lapset sanoi, ettei ne halua enää edes Thaimaahan! Taas piti keksiä jotain uutta. Mites te? Viime vuonnahan te olitte Dubaissa, mihin nyt? -Mä sain niin upean idean! Kerta kaikkiaan! Täydellinen elämys! -Älä! Mitä? Kerro! -En mä voi, ellet…joko te varasitte sen matkan? Mä voin kertoa, jos… -Totta kai. Jo keväällä. Me mennään Nykiin. Ei tietenkään mitenkään erikoista, mutta ainakin siellä on helppoa shoppailla joulunakin. Kerro nyt. -Okei. Lapset menee jakamaan puuroa sinne Hurstin Köyhien jouluun! Ne juhlat on Kisahallilla! -Älä! Vau! Toi on todellakin jotain uutta! -Me käytiin ostamassa lapsille uudet tonttulakit, kun piti saada vähän vaatimattomammat päähän. Ei sinne voi laittaa sellaisia vilkkuvia ja soivia. Saatiin tosi kivat pellavaiset ja tyylikkäät tonttulakit. Kaikilla täytyy olla siellä tonttulakit päässä, ja mukana pitää olla kans voiveitsi, koska siellä pääsee tekemään voileipiä köyhille. Minä kävin Senaatticenteristä ostamassa sellaiset ihanat katajaiset veitset. Ne on tosi tyylikkäät. -Toihan kuulostaa mielettömältä! Tosi hyvä idea! -Eiks ookin! Jeminalle me ostettiin vielä Laura Ashleyn ihana rimpsuessu, se on tosi söötti. Tomi ei halunnut essua. Eihän nyt pojat sellaisia. -No, ei tietenkään. Mitäs lapset sanoi suunnitelmasta? -Olihan ne tietysti ensin vähän, että WTF, mutta sitten me Matin kanssa selitettiin, että on tärkeää nähdä, miten kaikilla ei ole asiat niin hyvin kuin meillä, ja että ne olisi sitten yhtä erilaista kokemusta ja elämystä rikkaampia kuin muut. Ja että ne vois sitten koulussa kirjoittaa vaikka aineen ja esitelmän koko jutusta. Tomi ottaakin sinne kameran mukaan, niin ne voi laittaa sitten kuviakin Power Pointiin. -Mites sinä ja Matti? Menetteks te sinne kans? -Ei me ehditä. Meidän pitää pakata. Lähdetään sitten, kun ollaan haettu lapset Kisahallilta, ajamaan kohti etelää. Mennään Alpeille, ollaan siellä loppiaiseen asti. -Ajatte sinne asti! -Joo, eihän kukaan nyt enää nykyään lennä. Sehän tuhoaa luontoa ihan kamalasti, eikä Alpeilla voi sitten enää lasketella. -Tuo Kisahalli on hyvä idea. Ehkä mekin ensin vuonna… -Ja moni muukin, kunhan juttu leviää. Mutta nyt täytyy lentää. Tuhat asiaa tehtävänä. Kuule, oikein ihanaa joulua teille kaikille! Toivottavasti Nykissä on vähän luntakin, niin tulee oikea joulun tunnelma.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Tarinoissahan täytyy aina vähän kärjistää, että herättää ajatuksia, vastustavia tai myönteleviä. Tämä tarina toimii!
Kärjistäminen on välillä ihan mukavaa, Leijonainen.
Heitän Susulle haasteen kirjoittaa tekstin, jossa lukijan sympatia/ halveksunta/ suuttumus kohdistuu odottamattomampaan tahoon.
Kaikkia ei voi miellyttää, enkä siihen pyrikään.
hdcanis, RunoSaaren puolella on ne positiiviset jutut, ei täällä.
http://susupetal.vuodatus.net/blog/366784 :
"Kun kirjoitan äidistä, joka ei jaksa, minulta kysytään, miksi syyllistän, ei kukaan ole täydellinen ja missä se isäkin on.
Kun kirjoitan isästä, joka pettää ja jättää, minulta kysytään, miksi vihaan miehiä ja se akka varmaan nalkutti kaiken aikaa.
Kun kirjoitan naisista, minulta kysytään, mihin unohdin miehet ja olisiko maailma siis parempi ilman miehiä.
Kun kirjoitan miehistä, minulta kysytään, hylkäänkö oman sukupuoleni, haluanko vain miellyttää miehiä.
Kun kirjoitan insestin uhrista, minulta kysytään, enkä näe myös tekijää uhrina, onhan sitäkin päähän potkittu ja raiskattu.
Kun kirjoitan pedofiilistä, minulta kysytään, voiko ymmärtämällä ja päähän silittelyllä kuitata tehty paha.
Kun kirjoitan rakastelusta, erotiikasta ja vartalon kauneudesta, minulta kysytään, miksi maailma on täynnä pornoa.
Kun kirjoitan pidättäytymisestä, selibaatista, minulta kysytään, olenko panoa vailla.
Kun kirjoitan lapsen kaltoin kohtelusta, minulta kysytään, istuuko kukkahattuni liian tiukasti päässäni ja onhan maailmassa myös hyvinvoivia lapsia.
Kun kirjoitan lapsista, jotka kasvavat ja kehittyvät rakastavassa ympäristössä, minulta kysytään, miksi unohdan ne lapset, joilla ei tätä onnea ja mahdollisuutta ole.
Kun kirjoitan "olipa kerran", minulta kysytään, miksi en puhu totta.
Kun kirjoitan jotain, minkä näen totena, minulta kysytään, miksi valehtelen.
Ajatukset.
Onko niillä sukupuolta?
Kun kirjoitan, mietin itse, miksi."
Sattuikohan tämä ja muut tarinat kohdalleen? Se koira äl..... ;)
Kärjistämisessä on voimaa. Jess. Taas hyvä kärjistetty tarina.
Hyvähän se on että näistä saa ajateltavaa. Ja eihän koskaan voi olla kaikille mieleistä luettavaa.
Mutta hienoa että omatunto puhdistui perheellä ennenkuin lähtivät alpeille ajelemaan:)
Kyllä Susu minusta on tunnelmoinut kaikkien sosiaaliluokkien raadollisuudessa tasa-arvoisesti. Ei herneitä nenässä köyhien eikä rikkaiden puolesta.
Minä huomasin viimeisen maanantaitarinani kohdalla että kun kirjoitin kiellettyä hedelmää haikailevasta naisesta se olin totta kai heti minä..tuo vanha postaus jota Susu lainasit, oli loistava. Ja terveellinen lukea kirjoittajana. Tätähän se on.
Ehkä eniten hihitin tämän tarinan röyhelöessuisen lapsukaisen nimelle - arvaa mikä on allekirjoittaneen nuorimman tyttären nimi? :) Ja tämä tytär ei btw pukisi Laura Ashley-essua päälleen kuin vakavasti hypoglykemisena, ehkä..kohta 14 v ja tyyli enempi niinkuin hiphop..
Hmmm.
Omatunto puhdas kuin lumi, Marjut -vuorillakin:)
Reine, hyvähän se on itsekin välillä pohtia mitä kirjoittaa, siksikin on hyvä, kun joku välillä herättää miettimään. Vaikka kaipa sitä toistaa itseään joskus kyllästymiseen asti. Ehkä minä en senkään takia jaksa itse lukea vanhoja juttujani, hah.
Onhan noita, kottaraisia, tipuja ja muita puluja:)
Niinhän se aina on, että se pöllö älähtää johon kolikko kopsahtaa.
Nojaa, Tuima, onhan tuo vähän överiksi vedetty...
Joskus älähtää, joskus ei, Anne. Itsekin kyllä tiedän omat kolottavat kohtani.